Kansanedustaja Jouni Ovaska (Keskusta) kysyy hallitukselta ja ministeriltä, onko pullan leipominen todella laitonta vapaaehtoistoiminnassa.
Pirkanmaan hyvinvointialue kielsi vapaaehtoisia leipomasta pullaa ikäihmisten päivätoiminnassa Aurinkorinteellä Hämeenkyrössä vedoten elintarvikelakiin.
Hämeenkyröläislähtöinen Ovaska kertoo pöyristyneensä linjauksesta, ja jättäneensä asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle.
– En voi ymmärtää, mitä hyvinvointialueella touhutaan. Ensin päivätoimintaa halutaan ajaa alas ja käsketään tehdä vapaaehtoisvoimin. Sitten kun ihmiset aktivoituvat, sekin kielletään ja vedotaan erilaisiin lain pykäliin, Ovaska sanoo.
Pirkanmaan hyvinvointialueen mukaan keittiössä toimivat vapaaehtoiset kuuluvat elintarvikelain piiriin, koska hyvinvointialue vastaa keittiössä työskentelevien perehdytyksestä, elintarvikehygieniasta ja salmonellatarkastuksista. Tämä koskee myös vapaaehtoisia, vaikka heillä olisi voimassa oleva hygieniapassi.
Ovaskan mukaan tapaus ei ole yksittäinen, vaan osa laajempaa ja huolestuttavaa kehitystä.
– Pirhan ratkaisu on vain yksi lukuisten joukossa. Keski-Suomen hyvinvointialueella kiellettiin vapaaehtoisten esiintyjien kahvit ja Varsinais-Suomen hyvinvointialue perui hoitajien joulupuurot. Onko lainsäädäntö ja hyvinvointialueiden rahoitus ajantasalla, jos tällaisista linjauksista on tullut arkipäivää? Ovaska kysyy.
– Haluan saada selvyyden suoraan ministeriltä ja hallitukselta, ovatko hyvinvointialueiden tekemät tulkinnat oikeita ja onko tämä kohtuullista. Onko hallitukselta tulossa muutoksia elintarvikelakiin, jotta tällainen järjettömyys ei toistu, Ovaska jatkaa.
Ovaskan mielestä vapaaehtoistoiminta on tärkeä osa monen ikäihmisen arkea, eikä sitä pidä vaikeuttaa kohtuuttomilla tulkinnoilla.
– Meidän pitäisi tukea yhteisöllisyyttä, ei tukahduttaa sitä. Byrokratiaa on selkeästi liikaa jos pullan leipomisesta tehdään ongelma. Kyse on kuitenkin vapaaehtoistyöstä, jonka tarkoitus on ilahduttaa ihmisiä, Ovaska painottaa.
(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)
admin
1. Schäfer-vertaus: byrokratian itseluotu tehtäväkenttä
Voi aivan perustellusti sanoa, että monessa hyvinvointialueen ja kuntaorganisaation käytännössä on sama logiikka kuin kouluttamattomalla paimenkoiralla, joka ei saa ohjausta: se ei osaa, eikä voi olla tekemättä mitään, joten se alkaa keksiä tehtäviä itse.
Byrokraattinen Schäfer vahtii pullia, kukkia ja joulupuuroja, koska sen ohjaus on epäselvää, vastuu hajautettu ja riskien välttämisestä on tullut tärkeämpi arvo kuin tarkoituksenmukaisuudesta.
– Lopputulos: virkamiestä tai hallintoyksikköä ei palkita siitä, että se mahdollistaa jotakin, vaan siitä, ettei se tee virhettä. Tämä johtaa ”ennaltaehkäisevään kieltämiseen” – ilmiöön, jossa mitä tahansa voidaan kieltää
varmuuden vuoksi.
2. Miksi yksikään hallitus ei huomaa tätä pitkäaikaista ilmiötä: ”kunnallisnyrkkejä” ja vallan kulttuurista sokeutta?
Tämä toinen kysymys on syvempi ja poliittisesti tärkeämpi.
Maan hallitukset eivät juuri puutu tällaisiin tapauksiin, koska:
Hyvinvointialueiden ja kuntien virkarakenteet muodostavat oman valtajärjestelmän, jota puolueet eivät halua horjuttaa. Moni puolueen paikallisvaikuttaja, luottamushenkilö tai puolueorganisaation tukipilari itse kuuluu tähän hallinnolliseen ”nyrkkiin”.
Näitä ”nyrkkejä” yhdistää oman reviirin puolustaminen, ei ideologia. Niissä toimii ihmisiä, joilla on paikallisesti paljon vaikutusvaltaa, mutta kansallisesti vähän näkyvyyttä – ja jotka käyttävät sääntelyä välineenä oman asemansa varmistamiseen.
Valtion poliittinen johto eduskunnassa taas tyytyy siihen, että järjestelmä toimii muodollisesti oikein; käytännön absurdit tulkinnat eivät nouse poliittiseksi ongelmaksi, koska ne eivät riko lakia, vaan vain puhdasta maalaisjärkeä, eli mieltä.
Voidaan sanoa, että Suomen hallinto on onnistunut rakentamaan eräänlaisen byrokraattisen feodalismin: jokaisella alueella on oma pikkuruhtinaansa, jonka sääntöihin ei valtakunnan tasolta puututa – paitsi jos syntyy skandaali.
Ps. Jos joku vielä ihmettelee, miksi ihmiset eivät luota paikallistasolla oikeudenmukaisuuteen, kannattaa katsoa, kuka istuu hymyillen paikallislautakunnissa selittämässä, miksi pulla on turvallisuusriski. Kapinasta on tullut hallintomuoto – paikallisten narsistien, lue; pikkuruhtinaiden oma rakkaudenosoitus vallalleen.
Hallinnon ensimmäinen huoli on todistaa oma tarpeellisuutensa.