Kansanedustaja Sanna Antikainen iloitsee, että nyt Suomi on tehnyt sen, mitä olisi voitu tehdä jo viime kaudella. Hallitus sanoo tiukan ei EU:n uusille yhteisvelkavälineille ja on valmis kaatamaan ne vaikka yksin.
(Arkistokuva, kuvalähde: Eduskunta.)
– Tämä on historiallinen hetki. Hallitus on ottanut ainoan oikean kannan, ei enää yhteisvelkaa. Huomautan, että keskusta olisi voinut tehdä saman viime kaudella, mutta se valitsi toisin, Sanna Antikainen (Perussuomalaiset) sanoo.
Antikainen korostaa, että Suomi seisoo omilla jaloillaan.
– Nöyristelyn aika on ohi. Suomi torjuu komission ehdotukset ja on valmis vaikka yksin kaatamaan kyseiset esitykset. Puolustamme suomalaista veronmaksajaa ja Suomen etua.
EU:n budjettineuvottelut jatkuvat vielä pitkään, mutta Antikainen muistuttaa, että hallituksen linja on selvä.
– Meidän tehtävämme on estää uusien velkavastuiden kaataminen suomalaisten niskaan. Tämä on vahvaa isänmaallista politiikkaa ja juuri sitä, mitä suomalaiset odottavat.
(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)
Antikaiselle miinus
Piilossa oleva Venäjä-jatkuvuus – Purran linjan selittäjänä
1. Hallinnon 1970-lukulainen perintö: “antinatolaisuus”
Suomen hallintokoneisto kasvoi kylmän sodan aikana vahvasti varovaisuuslinjalle, jossa Naton vastustaminen = kansallinen etu.
Tämä jätti virkamieskoneistoon ja poliittisiin verkostoihin pitkän jatkumon varauksellisuutta lännen puolustusratkaisuja kohtaan.
Monia päätöksiä (energiasta, kaupasta, puolustuspolitiikasta) ohjasi enemmän “itäisen naapurin miellyttäminen” kuin realistinen varautuminen.
2. Purran politiikka osuu tähän jatkumoon
Kun Purra torjuu EU-yhteisvelan ja EU-tason PUOLUSTUSRAHOITUKSEN, hän käytännössä ylläpitää samaa vanhaa linjaa, jossa Suomi ja Eurooppa pysyvät heikompina lännen yhteistoiminnassa.
Retorisesti tämä myydään “talouskurina” ja “Suomen edun puolustamisena”, mutta GEOPOLIITTISESTI se merkitsee sitä, että Venäjä hyötyy EU:n heikkoudesta.
Toisin sanoen: Purra toistaa samaa kaavaa, jota hallinto viljeli vuosikymmeniä – vaikka hän väittää olevansa sen “vastavoima”.
3. Miksi tämä jää sanomatta?
Jos tunnustettaisiin, että Purran linja on osa jatkumoa, joka juontuu Neuvostoliiton aikaisista vaikutteista, koko “isänmaallisen kansallismielisyyden” narratiivi alkaisi hajota historiaa vasten peilatessa.
Perussuomalaisten retoriikka perustuu siihen, että he edustavat kansaa hallinnon ja eliitin petturuutta vastaan. Mutta jos edes osa hallinnon mahdollisesta kaksimielisyydestä – Venäjän-mielisyydestä ja antinatolaisuudesta – tulisi esiin, perussuomalaisten olisi vaikea irrottautua siitä, koska heidän omissa taustoissaan on samoja piilotettuja sävyjä. (tender shades)
Siksi Purra vaikenee puolustusstrategiasta: jos hän ottaisi siihen kantaa, hän joutuisi myöntämään olevansa samalla viivalla vanhan hallinnon linjan kanssa.
4. Lenin ja “hyödylliset idiootit”
Leninin ohje oli käyttää “hyödyllisiä idiootteja” – ihmisiä, jotka eivät edes ymmärrä palvelevansa Venäjän etua.
Purran linja on juuri tätä: hän uskoo torjuvansa “eurovelkaa”, mutta tosiasiassa hän estää Euroopan puolustuksen rahoituksellista selkänojaa.
Ps. Miksi Purran johtamien persujen populismi ei ole “loogista populismia”?
Trumpkin ymmärsi, että hallinto = hänen poliittinen vastustajansa.
Purra ei (tai ei halua) nähdä hallintoa poliittisena vastustajana. Hänen retoriikkansa on ikään kuin rajattu pois hallinnon ytimestä. Tämä tekee hänen populismistaan hampaatonta sisäpolitiikassa, vaikka se on äänekästä ulospäin.
Se voi olla tahallista:
Jos hallinto on se paikka, jossa vanhat antinatolaiset linjat ja venäjämyönteisyys edelleen elävät, niiden haastaminen paljastaisi epämiellyttäviä jatkumoja myös perussuomalaisten omissa taustoissa.
Siksi on helpompi huutaa “Bryssel!” tai “maahanmuutto!” kuin katsoa, mitä omassa virkamieskoneistossa ja sen kytköksissä tapahtuu.
Jatkan muuttamalla näkökulmaa
1. Johdanto
“Kun valtiovarainministeri Purra torppaa EU:n yhteiset rahoitusratkaisut, hän ei tee vain talouspäätöstä. Hän tekee päätöksen, jolla on suorat seuraukset Suomen turvallisuuteen ja huoltovarmuuteen. Tämä ei ole abstrakti velkakeskustelu – tämä on kysymys siitä, kuka maksaa kriisitilanteessa, ja millä hinnalla.”
2. Seuraukset – verellä maksetaan
“Jos yhteisvelka kaatuu, Eurooppa jää ilman riittäviä rahoitusvälineitä rakentaa puolustusta, hankkia ammuksia, ohjuksia yms. ja turvata huoltoketjuja. Se tarkoittaa, että kriisin hetkellä emme maksa vain euroilla – me maksamme verellä.
Suomalaiset sotilaat maksavat siitä verellään taistelukentällä.
Suomalaiset siviilit maksavat verellään kotirintamalla, jos huoltovarmuus pettää ja energia, lääkkeet tai elintarvikkeet loppuvat.”
3. Syy ja vastuu
“Tämä ei ole luonnonvoima. Tämä on poliittinen valinta. Kun Purra sanoo, että Suomi kaataa yhteisrahoituksen vaikka yksin, hän samalla sanoo: olemme valmiita ottamaan riskin, että seuraavassa kriisissä suomalaiset joutuvat maksamaan korkeimman hinnan – yksin.”
4. Linkitys geopoliittiseen vastustajaan
“On selvää, kuka tästä hyötyy. Moskovassa seurataan tyytyväisenä, kun Eurooppa ei saa aikaan yhteisiä rahoitusratkaisuja. Jokainen viivästynyt hankinta, jokainen pirstaleinen kansallinen budjetti ja jokainen torpattu eurobondi vahvistaa Putinin asemaa ja heikentää meidän pelotettamme.”
5. Loppukaneetti – moraalinen vastuu
“Me voimme säästää nyt muutaman miljardin euroissa, mutta maksamme sen hinnan moninkertaisesti veressä ja ihmiselämissä, jos kriisi iskee – niin ja tietenkin euroissa,
Ps. Kysyn siis suoraan: haluammeko, että suomalaiset sotilaat ja siviilit joutuvat kantamaan tämän laskun yksin – siksi, että hallitus kieltäytyi yhteisestä rahoituksesta, joka olisi voinut vahvistaa koko Euroopan puolustusta?”
”2. Seuraukset – verellä maksetaan
“Jos yhteisvelka kaatuu, Eurooppa jää ilman riittäviä rahoitusvälineitä rakentaa puolustusta, hankkia ammuksia, ohjuksia yms. ja turvata huoltoketjuja. Se tarkoittaa, että kriisin hetkellä emme maksa vain euroilla – me maksamme verellä.
Suomalaiset sotilaat maksavat siitä verellään taistelukentällä.
Suomalaiset siviilit maksavat verellään kotirintamalla, jos huoltovarmuus pettää ja energia, lääkkeet tai elintarvikkeet loppuvat.”
-Totta. Turvallisuus on aina ensimmäinen prioriteetti. Tänään kysymyksenasettelua dominoi se, olemmeko Euroopassa jo *sotaa edeltävässä tilanteessa*. -Siis onko Venäjä jo tehnyt hyökkäyspäätöksen, -ja toimii sen mukaan.
Toisessa uutisessa käsittelen äskeistä -samanaikaista- rajaloukkausta Puolaan ja Viroon: Venäläiset lennättivät lentsikoitaan toisen valtion ilmatilaan -niin että tämä joutui reagoimaan. -Temppu voi olla joko vastatoimien tsekkaus, tai sitten jonkin asian valmistelua. Vahingosta ei ole kyse, -Hei: Puolassa ja Virossa yhtäaikaa.
Kannattaa kiinnittää huomiota seikkoihin, jotka erottavat nämä kaksi tapausta toisistaan: Ammattivakoilija Reinhard Gehlen painottaa kirjassaan *sabotaasien* ja niihin verrattavan vahingonteon järjettömyyttä, ”jos teko ei liity pian alkamassa olevaan sotilaalliseen hyökkäykseen (rintamalla)”. Ammattimiehen näkökulma on käytännöllinen, mutta inhimillisesti hän paheksuu vieraan valtion asukkaiden elämän vaikeuttamista, -ilman mitään konkreettista hyötyä.
Jos käytämme Gehlenin tarkastelua toisin päin -vastapuolen tekojen analysointiin- saamme työkalun tunnistaa tilanteen odotettavissa oleva eskaloituminen.
Vesilaitosten ympärillä puuhailu on tulevan hyökkäysoperaation valmistelua, mutta linkkimaston kaatamisen hyöty on ajallisesti läheinen. -Lukija ymmärtää eron?
Sikäli, kun hybridi-ukkojen puuhastelu kohdistuu merkittävästi tekoihin, joiden vaikutus rajoittuu muutamaan päivään, enintään kahteen viikkoon (siinäkin puolet liikaa), on syytä aloittaa ’hiljainen mobilisointi’, johon Suomella on hyvä valmius.
Muistutan, että Venäjän interventiot 1900-luvuöla käyttivät aina yllätys-etua: 1941 ’kilpaileva firma’ ehti ensin, 1953 käytettiin Itä-Saksassa muutenkin oleskelevia divisioonia, 1956 Unkarissa (aluksi) samoin, 1968 aloitettiin hyökkäys Tsekkoslovakiaan lentokuljetusdivisioonan yllätys-iskulla Prahan lentoasemalle, 1979 spetsnats-joukot hyökkäsivät aivan yllättäen Afganistanin presidentinpalatsiin, mutta sotaa kesti kuitenkin vuosia, Ukrainaan solutettiin v.2014 ”vihreitä miehiä”, -jne.
Ukraina on meille kiinnostavin: Noin 1 vuosi ennen sotilaallista interventiota helmikuussa 2022 Ukrainaan kohdistettiin intensiivisen some- ja mediakampanja, avainhenkilöiden lahjominen, yms.. -Nämä olivat sotilaallisen hyökkäyksen ennakkovalmisteluja. Bai tö vei, Ukrainaan kohdistettua kampanjaa voidaan verrata Suomeen näinä päivinä kohdistuvaan. -Yhtäläisyyksiä on tunnistettavissa.
Tämä oli loistava uutinen. Kerrankin kansan edustaja joka edusti kansaa.