”Nurkkakuntainen populismi menee Euroopan turvallisuuden, yhtenäisyyden ja kilpailukyvyn edelle”, sanoo kansanedustaja Harjanne (Vihreät).
(Arkistokuva, kuvalähde: eduskunta.)
Petteri Orpon (Kokoomus) hallitus päätti perjantaina kielteisestä kannasta Euroopan komission uuteen yhteisvelkaan perustuvaan kriisimekanismiin. Vihreiden kansanedustaja Atte Harjanne pitää päätöstä virheenä paitsi talouden, myös turvallisuuden näkökulmasta.
Valtiovarainministeri Riikka Purra (Perussuomalaiset) totesi viestipalvelu X:ssä hallituksen ratkaisun olleen ”ainoa oikea”. Harjanne on toista mieltä.
’Yhteistä velkaa voi sinänsä ottaa fiksusti tai vähemmän fiksusti’
– Hallitus tekee virheen. Yhteistä velkaa voi sinänsä ottaa fiksusti tai vähemmän fiksusti. Kriittisyys on perusteltua, jäykkä yhteisvelan torjuminen ei. Keskittyisin vaikuttamaan sisältöön. Ylipäänsä sisämarkkinoiden vahvistaminen olisi Suomen talouden kannalta paljon olennaisempi tavoite kuin velan torppaaminen, Harjanne toteaa.
– Valtionvarainministeri Purran ilakointi aiheesta kertoo, että hallitus on tässä ottanut jälleen täysin perussuomalaisen kannan. Tämä aika kaipaisi kipeästi vahvaa, yhtenäistä ja kilpailukykyistä Eurooppaa, ja EU:n kyky vastata ajan haasteisiin on Suomelle äärimmäisen tärkeää. Hallitukselle oma nurkkakuntainen ideologia on kuitenkin ilmeisesti Suomen turvallisuutta ja Euroopan tulevaisuutta isompi asia.
Harjanteen mukaan uusin päätös jatkaa hallituksen epäjohdonmukaista ja visiotonta EU-politiikan linjaa.
’Vahvasta Euroopasta puhutaan mahtipontisesti, mutta sen rattaisiin heitetään hiekkaa’
– Hallitus vastustaa tunnetusti myös EU:n rahoituksen vahvistamista yhteisiä veroja keräämällä, ja nihkeilee muutenkin rakenteellisten uudistusten kanssa. Linja on hyvin epäjohdonmukainen: Vahvasta Euroopasta puhutaan mahtipontisesti, mutta sen rattaisiin heitetään hiekkaa tilaisuuden tullen populistisin perustein. Missä EU-myönteinen kokoomus ja RKP oikein luuraavat? -Kysyy Atte Harjanne.
(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)
Siinä missä ”tyhjenevä Suomi” on realismia kotimaassa, se muuttuu Brysselin käytävillä loistavaksi tilaisuudeksi osoittaa eurooppalaista solidaarisuutta. Tavallinen suomalainen voisi kysyä: miksi meidän täytyy hyväksyä, että kylät hiljenevät ja vanhusten hoiva heikkenee ihmisistä tyhjentyvillä alueilla – mutta samalla maksaa yhteisvelkaa, jotta ihmistyhjä maa voidaan brändätä turvallisuuspolitiikan nimissä hiilinieluksi?
Tässä on Harjanteen suuri ristiriita: hän on kerrassaan looginen kahdessa eri maailmassa, mutta kun nämä maailmat törmäävät samassa veronmaksajan kukkarossa, logiikka muuttuu silkaksi ironiaksi.
Eli, Atte Harjanne maalaa vakavalla naamalla kuvaa tyhjenevästä Suomesta: väestö hupenee, kaupungit paisuvat, kylät kuihtuvat ja hyvinvointialueita on puolet liikaa. Hän tarjoaa lääkkeeksi sopeutumisstrategiaa – realismia, ja tavallinen veronmaksaja nyökkää varovasti: ehkäpä on totta, että meitä ei riitä joka pitäjään, ja vanhuuskin on maksettava.
Mutta heti perään Harjanne vaihtaa kieltä. Nyt puhutaan Euroopan turvallisuudesta, yhtenäisyydestä ja kilpailukyvystä. Yhtäkkiä se, mikä eilen oli ”tyhjenevän Suomen” taloudellista realismia, muuttuukin tänään perusteluksi ottaa lisää yhteistä velkaa – jotta Harjanteen Vihreät ja ”Bryssel” voisivat osoittaa, että EU on vahva Venäjää vastaan.
Ja missä tämä velka käytetään? Ei suomalaisten harmaapäiden hoivaan, ei tyhjenevien kuntien arjen turvaamiseen, vaan symboliseen taisteluun: hiilinielujen, ilmastouudistusten ja sisämarkkinoiden ”uskottavuuden” puolesta. Toisin sanoen: ihmisistä vapautuva maaseutu onkin arvokas vain hiilinieluna, jonka turvallisuuden ja ylläpidon maksaa suomalainen veronmaksaja – vieläpä velkarahalla, jotta Eurooppa näyttäisi yhtenäiseltä Moskovan suuntaan – Harjanteen mukaan?
Ps. Miten tämä takaa tässä ajassa elävien suomalaisten turvallisuuden?