Kristilliskonservatiivin -ei siis äärioikeistolaisen- MAGA-aktiivinen kuolema keskiviikkona (10.09.) poliittisessa attentaatissa Utahissa Yhdysvalloissa tyrmistytti koko maailmaa. Tarkastelemme tekoa, ja reaktiota.
Poliittisia henkirikoksia on kahta lajia: On attentaatteja, joilla pyritään eroon henkilöstä, ja on toisia, joissa tavoite on julkinen spektaakkeli: -Siis järkyttävän teon mielipidevaikutus, poliittinen seuraus on tavoite ja päämäärä. -Muistamme tämän eron.
Charlie Kirk ammuttiin keskiviikkona (10.09.) kesken yleisötilaisuutta, johon oli kokoontunut suuri joukko opiskelijoita, kuuntelemaan Kirkiä, tai väittämään hänelle vastaan. Siis yleisömenestys Kirkille, -ja hänen vihollisilleen. Oliko teolla jokin muukin ulottuvuus?
Lehden haastattelema Turun yliopiston John Morton -keskuksen tutkijatohtori Oscar Winberg uskoo, ’että (Yhdysvaltain presidentti Donald)Trump voi käyttää Kirkin kuolemaa perusteena keskittää enemmän valtaa itseensä’.
Tutkijatohtorin rinnastus kohdistuu erääseen Adolf Hitleriin -minkä Iltalehti myös nostaa esiin- ja tapaan, jolla Hitler otti itselleen laajemmat valtuudet, kuin ne jotka äänestäjät olivat hänelle myöntäneet. Saksan Valtiopäivätalon tuhopoltto antoi aiheen julistaa kansallinen hätätila, ottaa poikkeuslait kassakaapista, kansalliskaarti -eikun SS-miehet– kaduille, ja valtakunnankanslerille diktaattorin-tasoiset valtuudet, -joista tämä ei sittemmin luopunutkaan, -kuinkas sattukaan!
Tarinan lopun tiedämme, enkä sitä kertaa. -Mutta miten menee Yhdysvalloissa vuonna 2025: Kaduilla on jo -muutamassa kaupungissa- SS… -Hys hys: siellä on kansalliskaarti!
Ja kuinkas hassusti se sattuikaan, presidentin toimikausien jatkaminen yli laissa säädetyn on puheena. -Ettei ollut Saksassakin v.1933?
Spekulaatiot spekulaatioina, lupasin eritellä poliittisia murhia: Kirkin tapauksessa on mitä ilmeisimmin siitä rikoksen tyypistä, jossa mennään spektaakkeli edellä: Hänen surullisen kuolemansa poliittinen hyödyntäminen on jo alkanut.
Tapaus-Kirkin kohdalla poliittinen funktio on jo mainittu
Meidän tuleekin olla hyvin varovaisia niiden poliittisten attentaattien suhteen, joiden mediavaikutus on korkea, kuten myös tunnekuohu yleisön keskuudessa.
Se poliittis-motivoitujen henkirikosten toinen laji -henkilön pois-raivaaminen jostain syystä- pyrkii minimoimaan julkisuuden: Historiassa tunnetaan ’sopivasti’ sattuneita sydänkohtauksia julkisilla paikoilla. Mm. Itä-Saksasta (Tarjan ’DDR:stä’) loikannut kommunistihallituksen varapääministeri Hermann Kastner (Liberaalidemokraattinen puolue) menehtyi Múnchenin rautatieasemalle, sydänkohtauksen saaneena. (Gehlen, sivu 236.)
Näitä tapauksia on lukuisia, ja sopivalla lääkeruiskauksella hengitysteihin aiheutetun sydämen pysähtymisen lisäksi suositaan tylppää iskua päähän. Eräs jälkimmäisen metodin uhri löytyi ’liikenneonnettomuudessa’ menehtyneenä, tieltä ’suistuneen’ auton sivulta ajoneuvon ulkopuolelta, -eikä onnettomuudessa ollut toista osapuolta. Portaissakin on ’kaatuiltu’, kohtalokkain seurauksin.
Keskiviikon tapauksessa on siis kyseessä spektaakkeli, -tavoite saavutetaan joukkotiedotuksen kautta. Tekijöiden tavoite voi liittyä Yhdysvaltain poliittisten voimasuhteiden, –reppanat-demarit– säätelyyn, tai sitten mahdollisten hallitukselle/viranomaisille myönnettävien poikkeusvaltuuksien perusteluun. -Tai liittyy johonkin kuvioon, joka ei ole vielä näkyvissä.
V.1933 contra 2025
Hitlerin valtaannousua vauhdittanut Valtiopäivätalon tuhopoltto ilmeisesti järjestettiin itse, tekijä piti löytää jostakin. Löydettiin eräs juureton ajelehtija, hollantilainen Marius van der Lubbe. Hän oli jossakin vaiheessa surkeaa elämäänsä liikkunut kommunistien porukassa, -siis sopiva ’hyvä syyllinen’.
Lubbe rehenteli ”aikomuksellaan” halvoissa yömajoissa, joissa hän Berliinissä majoittui. Jo tässä vaiheessa lienee viranomaisille tullut varoituksia, -mutta niissähän ei ollut muuta uutta tietoa, kuin lavaste-syyllinen toimii sovitusti.
Kiitokseksi palveluksistaan Lubbe tuomittiin tuhopoltosta, ja hirtettiin. Näin se käy! -Hitler oli jo saanut tavoittelemansa lisävaltuudet.
Näissä spektaakkeli-murhissa suoritusporras on usein ostanut tyhjän arvan.
Yleistyvä trendi viime vuosina on ollut ’random tappaja’: Työn ”tilaaja” ei välttämättä koskaan ole suorassa yhteydessä tekijään y. tekijöihin: Heihin suunnataan -joskus vuosiakin kestävä- yllytys, -piilovaikutus. Kohde tai kohderyhmä demonisoidaan, dehumanisoidaan, -herätetään raivo. Tämä Tyler Robinson, -jos hän on Kirkin murhaaja- on saattanut joutua juurikin em. käsittelyn kohteeksi.
Meillä on kotimainenkin esimerkki netti-yllytetyistä kertakäyttö-freelancereista: Eräät kolme oikeistopoikaa olivat vihapuhuneet toisilleen aikansa, ja kun viha pursusi korvista ulos, olivat kypsiä ilmoittautumaan PMC-Wagneriin. Vastauksena tulikin ’missio kotimaassa’, -toki ’hyvän asian’ puolesta. tarina onkin jo mediassa puitu(?), joten emme tuhlaa aikaanne sillä.
Summa summarum
Poliittisen väkivallan tulo päivänpolitiikkaan Yhdysvalloissa on hyvin pahaenteistä. Maahan on jo vuosien varrella rakennettu huolella väkivallan käytölle alttiin ’oikeisto’- ja ’vasemmisto’-lavasteet, joiden avulla voidaan edistää sisäistä hajaannusta, -ja jopa konfliktia.
Pekka Kemppainen
.
- Iltalehti 11.09. 2025: Trumpin kannattajan surmalla voi olla pelottavat seuraukset – Asiantuntija nostaa esiin Hitler-yhteyden; Suosittu oikeistoaktivisti ammuttiin keskiviikkona Utahissa. Kirk kuoli myöhemmin saamiinsa vammoihin sairaalassa.
Mikko Paunio
Sehän tässä on (tragi)koomista kuinka media ja ”tutkija rohvessorit” selittää että pelko on että oikeisto aloittaa väkivallan kun vasemmisto murhaa.
Eikö ne edes itse tajua kuinka älyttömiä puhuvat? Vasemmiston salamurhat ei ole siis heille ongelma, vaan se että pelkäävät oikeiston aloittavan väkivallan.
Hyvä artikkeli Uutispeililtä. Mutta tässä alla pätkä Verkkouutisten artikkelista, josta voisi löytyä yksi syistä – eikä ”olosuhteet” huomioiden edes mikään vähäpätöinen syy – joka on ajamassa Eurooppaa harkitusti eräänlaiseen kostonkierteeseen, Suomi valitettavasti mukaanlukien.
”Kolmas asuntolainavilppiväitteiden takia rikostutkinnan kohteeksi joutunut presidentin vastustaja on kalifornialainen demokraattisenaattori Adam Schiff. Schiff tutki Trumpin ensimmäisellä kaudella Venäjän yritystä sekaantua Yhdysvaltojen vuoden 2016 presidentinvaaleihin ja Trumpin yritystä painostaa Ukrainan presidenttiä Volodymyr Zelenskyitä auttamaan häntä mustamaalaamaan Joe Bidenia. Ensimmäinen tutkinta oli kiusallinen vaalivoittajalle, ja jälkimmäinen johti Trumpin ensimmäiseen virkasyytteeseen, jonka käsittelyssä Schiff oli keskeisessä roolissa.”
https://www.verkkouutiset.fi/a/donald-trump-kayttaa-valtionhallintoa-luovasti-koston-valikappaleena/#3db9c291
Kyseinen artikkelin kohta liittyy suoraan taustaan siihen, miksi Trumpin ja Zelenskyin välinen suhde oli kireä ja miksi Trumpin hallinnossa Ukrainan aseapu tökkäsi ja miksi Eurooppa on pulassa:
Zelensky ja ”quid pro quo”: Trump jäi kiinni siitä, että hän pidätteli Ukrainan sotilasapua ja yritti käyttää sitä vipuvartena painostaakseen Zelenskyiä aloittamaan tutkintoja Joe Bidenin ja tämän pojan Hunterin toimista Ukrainassa. Tämä johti ensimmäiseen impeachment-prosessiin (2019). Schiff johti tutkintaa ja oli näkyvä hahmo Trumpia vastaan.
Trumpin henkilökohtainen katkeruus: Kun Zelensky ei suostunut pelaamaan Trumpin peliä, Trump näki hänet epäluotettavana ja suorastaan uhkana. Zelenskyyn kiteytyi Trumpille sekä “petturuus” että Schiffin johtama prosessi, joka nolasi hänet julkisesti. Tämä selittää miksi Trump Oval Officessa käyttäytyi ivallisesti tai kylmästi.
Aseavun tökkiminen: Trumpin regiimissä Ukrainan aseapu ei ollut vain ulkopoliittinen kysymys, vaan myös osa hänen sisäpoliittista peliään. Hän suhtautui apuun vihamielisesti osittain siksi, että se oli linkissä hänen oman virkasyytteensä ydinasiaan. Toisin sanoen, jokainen uusi päätös Ukrainaan liittyen muistutti häntä Schiffistä, syytteistä ja ”epäuskollisesta” Zelenskystä.
Toisin sanoen – artikkelin mainitsema Schiff–Zelensky–Biden -vyyhti auttaa ymmärtämään, miksi Trump henkilökohtaisesti vittuili Zelenskyille ja Zelenskyin kautta koko EU:lle, ja miksi aseavusta tuli poliittisesti toksinen aihe hänen hallinnolleen.
Ps. Trumpille politiikka on usein persoonallista peliä eikä laajaa strategista kokonaisuutta. Hän näyttää ajattelevan ennen kaikkea, mitä jokin asia merkitsee hänen omalle imagolleen, uskottavuudelleen ja sisäpoliittiselle asemalleen. Jos vaihtoehtoina on:
1. Näyttää heikolta, valehtelijalta tai kiinni jääneeltä
2. Ottaa riski, että ulkopolitiikassa syntyy kaaosta
Arvioikaa itse kumpi vaihtoehto on aina toteutunut.
[…] Hitler mainittu, -ja valtiopäivätalon tuhopoltto […]