Kansanedustaja Petri Honkonen on huolissaan maanomistajien epätasa-arvoisesta asemasta uuden lunastuslain suhteen.
Petri Honkonen (Keskusta) syyttää hallitusta hidastelusta valuvikojen korjaamisen suhteen. Honkonen toivoo lisäksi selvitystä, jolla Suomi saataisiin jaettua sähköveroluokkiin.
Uusi lunastuslaki on parantanut maanomistajien asemaa
Uusi lunastuslaki on parantanut maanomistajien asemaa monin osin. Uuden lain myötä maanomistajat saavat markkina-arvon mukaisen korvauksen, johon maksetaan vielä lisäksi 25 prosentin korotus.
Hallituksella jäi homma kesken valuvikoineen. Maanomistajat, joiden maat sijaitsevat siirtolinjojen alueilla, joutuvat suoranaisen ryöstön kohteeksi. Heidän asemansa on heikompi kuin maanomistajilla energiapuistojen alueilla. Tällä hetkellä näyttää siltä, että vihreä siirtymä maksatetaan metsänomistajilla, Honkonen toteaa.
Hallitus on kyllä kauniisti luvannut laittaa tämän epäkohdan kuntoon ja oikeusministeriössä valmistellaan asiaa. Mitään ei kuitenkaan tunnu tapahtuvan, edes selvityshenkilöä ei ole vielä asetettu. Laitettiinko kaikki paukut uudistukseen ja ajatellaan seuraavien hallitusten korjaavan loppuun, Honkonen kysyy.
Siirtolinjoista saatavat korvaukset laitettava kuntoon
Eduskunta edellytti, että siirtolinjoista saatavat korvaukset on laitettava kuntoon. Tätä eduskunnan tahtotilaa toivoisin hallituksen kunnioittavan. Hallituksen onkin tuotava esitys siirtolinjojen korvauksista eduskuntaan tämän kauden loppuun mennessä, Honkonen vaatii.
Olisi myös oikeudenmukaista, että sähköveroa maksettaisiin niillä alueilla vähemmän, mihin sähköntuotanto painottuu. Suomessa tulisi pikaisesti tutkia mahdollisuus Ruotsin tapaan jakaa maa erilaisiin sähköveroluokkiin, Honkonen esittää.
Myös sähkön hinnoittelussa tulisi ottaa huomioon alueelliset näkökohdat, ne alueet, jotka tuottavat sähköä koko Suomen tarpeisiin ansaitsisivat sähkön halvemmalla. Hallituksen tulisi keskittyä näihin oikeudenmukaisuuskysymyksiin, sen sijaan että jahdataan yhtä energiantuotantomuotoa, Honkonen päättää. 
(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)
”Keskustan suuri kosteikkoviljelmä”
Kysymys: Kannattiko keskustan uskoa Marinin hallituksen hallitusohjelmaan ja Suomen hiilineutraalisuustavoitteisiin vuoteen 2035 mennessä?
Kannattiko uskoa? Tottahan toki kannatti – jos tavoite oli haudata puolueen oma kannattajakunta elävältä turvekasaan. Keskusta todisti jälleen, että se on hallituspolitiikan ikuinen hyödyllinen idiootti: se roikkuu mukana, syö hölmönä vihreän siirtymän pöydästä tähteet ja maksaa laskun metsänomistajien ja maanviljelijöiden nimissä.
Lopputulos: “Oikeudenmukainen siirtymä” jäi yhtä näkymättömäksi kuin maakuntien junayhteydet, vaikka Annika Saarikko on puhunut junayhteyksistä ja niiden merkityksestä maakunnille. (Hän ja Eerikki Viljanen ovat tehneet valtuustoaloitteen, jonka tavoitteena on turvata riittävät palvelut. Siinä korostetaan joustavan paikallisliikenteen tärkeyttä opiskelijoille, työssäkäyville ja harrastajille.)
Oikeudenmukainen siirtymä” jäi yhtä näkymättömäksi kuin se juna, jota ei ole aikataulussa. Saarikko puhui raiteista, teki aloitteen ja korosti palveluita – mutta jäi joko itse uskomaan satuun tai antoi muiden myydä sen hänelle. Lopputulos: hoopotuksen express kulki täsmällisesti, matkustajia ei ollut.
Toisaalta: Keskusta lupasi aikanaan, että vihreä siirtymä tehdään niin, että maakunnat hyötyvät ja oikeudenmukaisuus toteutuu.
Mitä siitä tuli:
Metsänomistajille sähkölinjojen alle jääneistä metsistä maksetaan roposia, ihan kuin olisi käyty taskuvarkaissa ja jätetty vaihtorahaa pöydälle, ja samaan aikaan puolue joutuu selittämään, että “tämä on välttämätön hinta vihreästä siirtymästä”.
Miten se liittyy kosteikkoviljelmään?
No aivan samalla tavalla, kuin kastelukannulla housuihinsa lorottaminen liittyy maanviljelyyn: se tehdään ensin itselle ja sitten väitetään, että siitä on koko kansalle hyötyä.
Ps. Jos tämä oli strategia, niin siitä voi antaa täydet pisteet – mutta vain poliittisen itsemurhan oppikirjaan.