Obaman Nato-suurlähettilään Ivo Daalderin todistus kauhistuneella Ison Britannian ylähuoneelle 23. heinäkuuta 2025:

”Tuo järjestys (sääntöperustainen eli rules based, kirj.) saattaa säilyä, mutta Yhdysvallat ei ole enää sen takaaja. Sitä johtavat nyt presidentti ja hallinto, jotka uskovat… että järjestys, jonka Yhdysvallat oli luomassa ja ylläpitämässä ja joka on ohjannut Amerikan ja jopa länsimaiden politiikkaa yli 80 vuoden ajan, on järjestys, jonka on kadottava; että Yhdysvaltojen on otettava ensisijainen vastuu vain omista eduistaan… paras tapa edistää Amerikan etuja ei ole ylläpitää (tätä järjestystä), vaan kumota se.”

Lainaus Ison Britannian Ylähuoneen UK:n ulkopolitiikkaa muuttuvassa maailmassa (UK foreign policy in a shifting world order) koskevasta raportista vuodelta 2018:

”Jos presidentti Trump voittaa toisen kauden tai vastaava hallinto seuraa häntä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen suhteille aiheutuvat vahingot ovat pitkäaikaisempia; ja hallituksen on luotettava vähemmän yhteisen Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan lähestymistavan löytämiseen ajankohtaisiin tärkeimpiin kysymyksiin kuin usein aiemmin. (Kappale 39)”

Olen koettanut kertoa suomalaisille tässä blogissani, kuinka USA:n sääntöperustaiseen maailmanjärjestykseen ja värivallankumouksiin perustunut trotskilainen maailmanvallankumouspolitiikka on tullut tiensä päähän, kun Trump voitti vaalit. Tämä näkyi heti Marco Rubion senaatin hyväksymiskuulemisissa, joissa hän totesi Toisen Maailmansodan jälkeisen maailmanjärjestyksen olevan suunnattu USA:ta vastaan.

Pelkästään se, että globalistit veivät USA:n teollisuuden Aasiaan – erityisesti Kiinaan – ja se, että USA on vailla kauppalaivastoa, estää USA:ta käymästä teollista suursotaa.

Ukrainan sota on erityisesti kolonialistisen Britti-imperiumin pakkomielle ja se näkyy aseista itsensä riisuneen Ison Britannian nykyisen historiallisen epäsuositun pääministerin Keir Starmerin epätoivoisissa ulostuloissa, joilla hän yrittää ilman mitään keinoja pönkittää samanmielisten koalititiota, johon myös Suomi on näemmä kuulunut ulkoministerimme suulla.

Suomessa ulkopoliittisessa keskustelussa on sallittu vain Mika Aaltolan ja Pekka Toverin tapaiset Suomen etujen vastaiset todellisuudesta irrallaan olevat matalaotsaiset militaristiset puheenvuorot. Kaikki analyyttinen tosiasioihin perustuva geopoliittinen keskustelu on kielletty jopa maamme pitkäaikaiselta ulkoministeriltä Paavo Väyryseltä ja toistaiseksi kaikki lännen kritiikki on kuitattu putinismiksi.

Mikko Paunio

Ulkopoliittisia Trumpin valtaantulon jälkeisiä blogejani:

1.The US Administration has taken a number of high-profile unilateral foreign policy decisions that are contrary to the interests of the United Kingdom. In particular, US withdrawal from the Paris Agreement on climate change, the Iran nuclear deal and the UN Human Rights Council, and the imposition of trade tariffs on its allies, undermine efforts to tackle pressing global challenges of critical importance to the UK. The Government’s response of maintaining its commitment to these agreements and institutions has been the right one. (Paragraph 37)

2.Below the political level, our witnesses asserted, the UK and US are deeply entwined through defence and intelligence links, and connections between officials, which should withstand political decisions by the Administration. The Government should reach out to those parts of American society which share our views and values; and the Government should increase support for the Marshall Scholarship scheme. (Paragraph 38)

3.However, the difficulty the UK and its allies have faced in trying to influence the US demonstrates the challenge of working with the Administration. How damaging this will be to what has hitherto been the UK’s most important international relationship will depend on whether the current approach is an enduring trend. Should President Trump win a second term, or a similar Administration succeed him, the damage to UK–US relations will be longer lasting; and the Government will need to place less reliance on reaching a common US/UK approach to the main issues of the day than has often been the case in the past. (Paragraph 39)

Yhdysvaltain hallinto on tehnyt useita korkean profiilin yksipuolisia ulkopoliittisia päätöksiä, jotka ovat ristiriidassa Yhdistyneen kuningaskunnan etujen kanssa. Erityisesti Yhdysvaltojen vetäytyminen Pariisin ilmastosopimuksesta, Iranin ydinsopimuksesta ja YK:n ihmisoikeusneuvostosta sekä kauppatullien asettaminen sen liittolaisille heikentävät pyrkimyksiä ratkaista Yhdistyneelle kuningaskunnalle kriittisen tärkeitä kiireellisiä globaaleja haasteita. Hallituksen vastaus, jossa se on pitänyt kiinni sitoutumisestaan näihin sopimuksiin ja instituutioihin, on ollut oikea. (Kappale 37)

Todistajamme väittivät, että poliittisen tason alapuolella Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat ovat vahvasti kietoutuneet toisiinsa puolustus- ja tiedusteluyhteyksien sekä virkamiesten välisten yhteyksien kautta, joiden tulisi kestää hallinnon poliittiset päätökset. Hallituksen tulisi tavoittaa ne amerikkalaisen yhteiskunnan osat, jotka jakavat näkemyksemme ja arvomme; ja hallituksen tulisi lisätä tukea Marshall-stipendijärjestelmälle. (Kappale 38)

Yhdistyneen kuningaskunnan ja sen liittolaisten kohtaamat vaikeudet Yhdysvaltoihin vaikuttamisessa osoittavat kuitenkin, kuinka haastavaa on työskennellä hallinnon kanssa. Se, kuinka vahingoittavaa tämä tulee olemaan Yhdistyneen kuningaskunnan tähänastiselle tärkeimmälle kansainväliselle suhteelle, riippuu siitä, onko nykyinen lähestymistapa pysyvä trendi. Jos presidentti Trump voittaa toisen kauden tai vastaava hallinto seuraa häntä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen suhteille aiheutuvat vahingot ovat pitkäaikaisempia; ja hallituksen on luotettava vähemmän yhteisen Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan lähestymistavan löytämiseen ajankohtaisiin tärkeimpiin kysymyksiin kuin usein aiemmin. (Kappale 39)

3 thoughts on “Mikko Paunio: Ison Britannian USA:n aseisiin nojannut kolonialistinen maailmanvalta romahtanut”
  1. Puretaanpa väitettä vähän osiin:

    1. ”Trotskilainen maailmanvallankumouspolitiikka” ja USA:n ulkopolitiikka

    – Väite, että Yhdysvaltain ”sääntöperustainen maailmanjärjestys” olisi ollut trotskilainen projekti, on vähintääkin erikoinen? Trotskilaisuus viittaa nimenomaan Leon Trotskin ideaan pysyvästä vallankumouksesta ja kansainvälisestä sosialismista, joka kaataisi kapitalismin. USA:n ulkopolitiikka taas on sodan jälkeen tähdännyt kapitalistisen talousjärjestelmän ylläpitämiseen, Neuvostoliiton patoamiseen ja omaan hegemoniaansa. Retorinen rinnastus on siis lähinnä poliittinen leima, ei historiallisesti kestävä tulkinta.

    2. Marco Rubio ja ”sodan jälkeinen järjestys USA:ta vastaan”

    – Rubion kaltaiset republikaanit usein väittävät, että YK, Bretton Woods -instituutiot tai monenkeskinen sääntöjärjestys rajoittavat USA:n suvereniteettia. Mutta nämä rakenteet luotiin nimenomaan Yhdysvaltain johdolla, ja ne palvelivat pitkään Yhdysvaltain intressejä. YK:n perustaminen, IMF, Maailmanpankki, NATO – kaikki nämä olivat keinoja sitoa liittolaiset Yhdysvaltojen johtamaan järjestelmään.

    3. Olivatko Roosevelt ja Truman – trotskilaisia?

    – Eivät todellakaan. Roosevelt loi sodan loppuvaiheessa pohjaa järjestykselle, jossa USA olisi keskeisessä asemassa. Hänen ideologiansa nojasi liberalismin, kapitalismin ja ”neljän vapauden” visioon – ei sosialistiseen vallankumoukseen. Truman taas teki vielä selvemmän pesäeron: Trumanin oppi (1947) perustui Neuvostoliiton patoamiseen, Marshall-apuun ja NATOon. Molemmat olivat syvästi antikommunistisia.

    👉 Toisin sanoen: väite, että USA:n järjestelmällinen hegemonia olisi ”trotskilainen”, on enemmän retorinen temppu kuin vakava historiallinen analyysi. Jos jotain, niin USA:n sodanjälkeinen politiikka oli kapitalistista, antisosialistista ja maailmanvallankumoukselle päinvastaista.

    Mutta käännetäänpä asia toisinpäin>

    Trotskismi ja sen ”pysyvän vallankumouksen” teoria – ajatus siitä että vallankumous ei voi pysähtyä yhteen maahan, vaan sen täytyy levitä koko maailmaan tai se epäonnistuu. => Itse asiassahan Trumpin ja Putinin toiminnassa on enemmän jotain trotskilaista: he eivät tunnu olevan tyytyväisiä minkään vakaan tilan ylläpitämiseen, vaan tarvitsevat jatkuvaa kaaosta, jatkuvaa ”vallankumousta” – tosin heidän tapauksessaan kyse on ehkä ennemminkin järjestyksen jatkuvasta romuttamisesta trotskilaisin menetelmin?

    Trotskismi oli kuitenkin ideologisesti motivoitua, kun taas Trumpin ja Putinin toiminnassa vaikuttaa olevan enemmän kyse silkasta pahansuopaisuudesta? Ehkä se on eräänlaista ”spirituaalista trotskismia” – pysyvää henkistä vallankumousta totuutta vastaan?

    Tuoreista uutisista näkyy että Trumpin hallinto on jo asettanut 2000-luvun kilpailun ehdot: Yhdysvallat kohtaa suurimman pitkän aikavälin uhkan ei Venäjältä, vaan Kiinalta (The American Prospect) .

    Trumpin erityislähettiläs Keith Kellogg sanoi Münchenin turvallisuuskonferenssissa helmikuussa, että Yhdysvallat haluaa ”murtaa” Venäjän, Kiinan ja Pohjois-Korean liiton.

    Vuosikymmeniä Yhdysvaltojen suurstrategian kulmakivi oli pitää Moskova ja Peking erillään (Reason Magazine) .Se on klassinen geopolitiikan ”hajota ja hallitse” -taktiikka. Sama kuin Nixon teki 1970-luvulla – käänsi Kiinan Neuvostoliittoa vastaan. Nyt Trump yrittää tehdä päinvastoin.

    Ps. Mutta eräs historiallinen näkökulma on kiinnostava: Breznevin aikaan Kiina oli Neuvostoliitolle suurempi uhka kuin Yhdysvallat, ja nyt tilanne on tavallaan kyljellään. >Kauppa Kiinan ja Venäjän välillä kasvoi lähes 70 prosenttia vuodesta 2021 vuoteen 2024 (CNN) , sillä tänään Putin tarvitsee liittoa Kiinan kanssa, kun taas toisaalta Trump voisi tarjota Venäjälle kunnon namia, lue; jotain paljon, paljon houkuttelevampaa? Esim. Raamatullisesta näkökulmasta tarkasteltuna: Voisiko tämä olla osa sitä ”koukkua leukoihin” -operaatiota? Että ko. ”gentlemannit” luulevat ovelina toimivansa geopolitiikan logiikan mukaan, mutta ovat itse asiassa tietämättään järjestämässä maailmaa kohti Joosafatin laaksoa?

  2. Vaikka Teemu on eri mieltä monesta kohdasta, minä näen yhtäläisyyksiä Mikkon kirjoituksessa. En katso jonkun ajatuksen juurisyytä vaan sen ajatuksen vaikutusta pitemmällä aikavälillä. Ja jos jokin pitää paikkansa, on se se että missä on USA, sielä on vallankumous/sota/epävakaata.

    Mutta sen verran täytyy myöntää että Mikko kirjoittaa aina hyvin. Itse en pystyisi yhtä näsevasti kirjoittamaan asioista.

    1. ”missä on USA, siellä on vallankumous/sota/epävakaata…”

      –Tapahtumajärjestys sinulla mättää. Nyttemmin on myös kuulunut sotahuuto, että Yhdysvaltain v.1945 takaama vakaus on se pahapaha, jota pitää vastustaa. -se kuullemma toimii amerikkalaisia intressejä vastaan.

      Kannanottosi tuomitsee ”jenkkien” työn 1½-sukupolven ajan kommunismin patoamiseksi. Se oli sinusta väärin? Toistat muuten stalinistien 7p0-luvun jargonia 1:1.

      Tuttavani oli silloin joskus niitä valikoituja suomalaisia, jotka lähetettiin Moskovaan puoluekouluun, -opiskelemaan Suomen epävakauttamista.

      Hän kertoi myöhemmin, -tarkkailtuaan sen jälkeisiä tapahtumia, että hänen puoluekoulussa huomaamansa eksoottisten maiden opiskelijaryhmät -mm. el-Salvadorista, etc.- korreloivat sen kanssa, missä myöhemmin -tarkkailunsa ajankohtana- tapahtui yhteiskunnallisia häiriöitä. -Niitä sinun ”vallankumous/sota/epävakaata” -juttujasi.

      Toki, sinulle tärkeä Yhdysvallatkin ehti (myöhemmin) hätiin. -Niinpä maailma pelastui monelta kommunistiselta diktatuurilta.

      ”Se on niin väärin, -on se niin väärin!”

      Bai tö vei: Hamasin johto oli Moskovassa v.2022. -Mitähän sellä sovittiin??

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *