Olen miettinyt häntä tietenkin monen monta kertaa viime päivien aikana, mutta pitänyt aatokseni ominani. Odotellut tuon Alaskan huippukokouksen antia. Jotta tuleeko Ukrainaan tulitauko?

(Kuvaan on käytetty mm. Nina Paleyn grafiikkaa.)

Ennen huippukokousta Trump oli moneen kertaan sanonut juuri tuon tulitauon olevan tapaamisen päätavoite. Rauhasta keskusteltaisiin sitten, kun tulitauko on voimassa. Näillä puheilla ja vihjauksilla Yhdysvaltojen suostumuksesta Ukrainalle annettaviin turvatakuihin Trump on rauhoitellut Euroopan johtajia. Nämä kun ovat olleet hädissään ailahtelevan ja unohtelevan Trumpin mahdollisista diileistä Ukrainan ja Euroopan päiden yli.

No, tuo Trumpin ja Putinin tapaaminen tuli ja meni. Putin otettiin vastaan Alaskassa presidentillisin kunnianosoituksin, ja varsinaiset keskustelut (tämänpäiväisten tietojen perusteella en kutsuisi niitä neuvotteluiksi) käytiin sotilastukikohdassa. Kaukana mielenosoittajista ja liehuvista Ukrainan lipuista.

’”Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa. Oi, jospa oisin saanut olla mukana”, Putte Possun nimipäivälaulua mukaillen. Eikä Ukrainaan tullut tulitaukoa. Mutta aluekysymyksistä kuulemma keskusteltiin, vaikka Trump oli aiemmin sanonut, ettei niin tehtäisi.

Rauha edellyttää muutoksia Euroopan turvallisuusrakenteisiin

Trumpin mukaan muutamissa kysymyksissä edistyttiin, mutta oli iso kysymys, joka vielä jäi auki. Hän ei ole täsmentänyt, mikä se iso kysymys on. Olennainen ilmaistiin Putinin tiedotteessa. Venäjä ei ole valmis minkäänlaisiin myönnytyksiin, ja lopullinen Ukrainan rauha edellyttää myös muutoksia Euroopan turvallisuusrakenteisiin.

Tämän nyt luulisi olevan se iso kysymys, ja aika iso se onkin. Venäjän marssijärjestys on tämä: Rauhan ehdoista – käytännössä Ukrainan antautumisesta – on sovittava ennen mitään tulitaukoa.

Konkreettinen tulos oli, että Trump koettaa järjestää kahden tai kolmenkeskisen tapaamisen Putinin ja Zelenskyin kanssa. Jos se toteutuu, niin se olisi merkittävä tapaus. Olisiko Putinilla rohkeutta tavata silmästä silmään mies ja maansa johtaja, jonka nimeäkin hän pelkää lausua.

Mutta muutoin Alaskan kokous tuo mieleen Trumpin ensimmäisen kauden tapaamiset Pohjois-Korean diktaattorin Kim Jong-unin kanssa. Paljon hypeä, ei mitään konkreettista.

Mutta palaan Trumpin psykologiaan. Tovin jo näytti, että hän olisi oivaltanut Putinin pelin uhatessaan rajuin sanktioin maita, joiden kauppa Venäjän kanssa rahoittaa Putinin sotaa. Mutta Putinin taktiikka mielistellä Trumpia toimii. Hän mm. sanoi, ettei sotaa olisi syttynyt, jos Trump olisi ollut presidentti. Kun Trumpilta kysyttiin uusista pakotteista, hän vastasi tutulla tavalla. Eivät aiheellisia nyt, mutta katsotaan tilannetta parin viikon päästä.

Tuo ”pari viikkoa” on Trumpin puheissa samaa kuin epämääräinen aikamäärä, jolla voi lykätä epämiellyttäviä päätöksiä aina ikuisuuteen, ad infinintum.

Amerikkalaisessa mediassa näin pilapiirroksen, jossa Trump riutui helvetin lieskojen keskellä ja kyseli ”Kuinka kauan minun vielä pitää kitua täällä?

Kaksi viikkoa” vastasi Trumpin seurana oleva sarvipäinen, ranstakkaa heilutteleva sarvipäähahmo.

Atte von Wright

16.08. 2025

Aiheesta aiemmin:

04.03. 2025:

Minja Koskela: Trump kiristää törkeästi olemassaolostaan taistelevaa Ukrainaa

11.03. 2025:

Kyiv Post tänään: Trump suostumassa Putinin rauhansuunnitelmaan

11.07. 2025:

Sulttaanin orjat, ja Venäjän ’ikkunaprinsessat’ samaa ilmiötä. -kuten Trumpin uho

11.03. 2025:

Walesa to Trump: Your Excellency, Mr. President…

3 thoughts on “Atte von Wright: No, mietinpä nyt presidentti Trumpia.”
  1. Kiteyttäisikö tämä vallanharhan ja johtajuusvajeen yhdellä mielikuvalla?

    > Putin pelaa shakki­mestarina nappuloilla, joita ei omista….ja Trump istuu toisella puolella lautaa miettien, pitäisikö pelata mieluummin golfia.

  2. Lause kaikkien diletanttien ruhtinas on suomenkielinen versio sanonnasta ”prince of all dilettantes” ja sillä viitataan useimmiten 1800-luvulla eläneeseen säveltäjään, aristokraattiin ja diplomaattiin, Eugen d’Albertiin.

    Huom! Tämä titteli ei ollut alun perin kunnianosoitus, vaan pilkkanimi.

    Mutta miten tämän nykyisen diletantti-tittelinhaltijan – arvaatte varmaan ketä tarkoitan – nappulaliiga-peliin suhtatuu Wall Street, Pentagon -ja ”Vanha Raha” -heilläkin lienee paljon pelissä menetettävänä?

    Kun nappulaliiga pelaa shakkia lastenpöydässä: Wall Street laskee tappioriskejä. Pentagon piirtää evakuointireittejä. Vanha Raha miettii: pitäisikö ostaa koko pelilauta ja laittaa se vitriiniin, ettei kukaan pääse enää pelaamaan.

    => Eli: Nappulaliigan shakkipeli näyttäytyy heille lähinnä vaaralliselta lastenlautapeliltä, jossa pelinappulat voivat yhtäkkiä sytyttää koko pöydän tuleen.

    1. Wall Street katsoo peliä hermostuneena, koska markkinat vihaavat ennakoimatonta kaaosta. Heidän logiikkansa: “Konflikti on hyvä vain, jos se on hallittua ja laskettavissa. Diletantin versio on kuin shorttaisi omaa salkkuaan vain saadakseen otsikoita.”

    2. Pentagon näkee tilanteen enemmän riskikartan kautta. Heidän näkökulmastaan nappulaliiga ei ymmärrä, että jokainen “yllätyssiirto” kuluttaa resursseja ja uskottavuutta, eikä mikään suurvalta kestä loputtomia ad hoc -kriisejä ilman strategista selkärankaa.

    3. Vanha Raha puolestaan on se yleisö, joka istuu kauempana salissa. He eivät halua koko show’n loppuvan, mutta eivät myöskään halua, että teatteri palaa maan tasalle ”dollarisalkkuineen” päivineen. Heille ko. Diletantin jatkuva kriisituotanto on riski, koska se murentaa pitkäjänteistä järjestystä, joka on heidän omaisuutensa ja vaikutusvaltansa perusta.

    Ps. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *