Eilisten lehtien lukijat saivat sen käsityksen, että Gazan kaista asuin-osoitteena avaa tien turvapaikkaan Suomessa. Ministeri enti jo oikomaan alamaistensa virkamiesten linjauksia.
(Kuvan aineisto: Migri, Mari Rantanen / viestipalvelu-X.)
Mari Rantanen X.ssä14.08. 2025, klo 09:37:
Henkilön oikeus Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaiseen turvapaikkaan Suomessa todetaan aina yksilöllisesti, hakijaa haastattelemalla, ja hänen antamiaan tieroja tarkistamalla muista lähteistä.
”Ohjeistus ohjaa myöntämään gazalaisille turvapaikan tuoreen maatiedon valossa”
Mitä Migri ohjeisti:
”Iltalehti on nähnyt muistion, jossa sanotaan, että ohjeistus ohjaa myöntämään gazalaisille turvapaikan tuoreen maatiedon valossa. Hakijoilla, joiden kotipaikka on Gaza, ”voidaan katsoa olevan perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi kansallisuuden, alkuperän, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta.”
”Maatieto” tarkoittaa hakijan kotimaan tilanteesta saatua yleistä käsitystä, joka perustuu saatavissa oleviin tietoihin, -mutta mitä tuli tehtyä:
Ohjeistuksen -jos se ohjeistus- pääsy otsikoihin tulee varmasti tietoon kaikkialla, missä Eurooppaan -leveämmän leivän äärelle- halajavia on odottamassa tilaisuutta livahtaa johonkin maahan, missä voi elää itseään rasittamatta. -Valitettavasti heitä on enemmän, kuin vainon tai väkivallan uhan takia asuinmaataan vaihtavia.
Kymmenen vuotta sitten, 2015, Suomeen tunki väkeä, joka väitti pakenevansa Syyrian-sotaa. Heitä tuli koko Eurooppaan. ’Pakolaisia’ vastaanottaneiden maiden kattava havainto on, että n. 6% ”syyrialaista” oli Syyriasta. Turvapaikanhakijoina onnea onkimaan tulleissa oli pohjoisafrikkalaisia, jemeniläisiä, bangladeshiläisiä, pakistanilaisia... -vaikka ketä.
Saksassa on julkinen tieto, että moni syystä pakolaisuuteen joutunut kohtasi vastaanottokeskuksessa entiset vainoojansa. -Pakolaisten valintakriteereissä olisi ollut säätämistä?
Gazan kaistalta tiedämme, kuinka terroristijärjestö Hamasin väki on aktiivista ja taitavaa tekeytymään esm. YK:n avustustyöntekijöiksi, toimittajiksi tai mikä rooli nyt sopii kulloiseenkin hetkeen.
Kuinka korkea kynnys heillä on esiintyä vainottuna pakolaisena? -Kutsuhan on jo käynyt.
Ministerin oikaisu uutiseen tuli nopeasti, mutta eiväthän ihmissalakuljettajat sitä asiakkailleen jaa. Kaikkien turvapaikkojen muuttaminen tilapäiseksi suojeluksi -kuten toimitaan jo ukrainalaisten kohdalla- olisi askel ’houkuttelevuuden’ vähentämiseksi, ja turvapaikkaoikeuden väärinkäyttöön puuttuminen on mahdollista jo nykyisen lain aikana.
Hallitus onkin nostanut harkintaan (entisessä) kotimaassaan-matkailun -jos henkilöä siellä verisesti vainotaan- toteamisen merkiksi suojeluntarpeen loppumisesta, -jos sitä on koskaan ollutkaan. 
Luettavaa:
Iltalehti 14.08. 2025,
Iltalehti 13.08. 2025,
Mikkelin häätö-draaman takana valtuuston yksimielinen päätös
Israelin armeija väittää: Surmatulla al-Jazeeran toimittajalla läheinen yhteys terroristeihin
Mitä Migri ohjeisti:
”Iltalehti on nähnyt muistion, jossa sanotaan, että ohjeistus ohjaa myöntämään gazalaisille turvapaikan tuoreen maatiedon valossa. Hakijoilla, joiden kotipaikka on Gaza, ”voidaan katsoa olevan perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi kansallisuuden, alkuperän, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta.”
Tässä ristiriitaa syntyy ainakin kolmella tasolla:
1. Ohjausvastuu vs. tietämättömyys
– Migri toimii sisäministeriön ohjauksessa, ja sisäministeriön pitäisi vastata maahanmuuttopolitiikan linjoista – eikä päinvastoin.
– Ministeri Rantanen sanoo, ettei asia ole käynyt hänen pöydällään — mikä voi olla muodollisesti totta, mutta poliittisesti hämmentävää: käytännössä _linjaus_ kuuluu hänen hallinnonalansa ydintehtäviin.
2. Poliittinen etäisyys vs. kommentoitu sisältö
– Ministeri sanoo, ettei ole ollut päättämässä, mutta ottaa heti kantaa, että linjaukseen liittyy valtavia riskejä.
Tämä on vähän kuin merikapteeni sanoisi haaksirikon jälkeen: ”En tiennyt, minne laiva on menossa, mutta reitti oli näemmä täynnä jäävuoria.”
3. Hallinnollinen todellisuus vs. julkinen mielikuva
– Vallitsevassa virkamiesrealismissa ”vastuussa” oleminen tarkoittaa usein ”ei vastuussa yksittäisestä päätöksestä, ellei ole virallisesti ollut mukana käsittelyssä”.
– Julkisuudessa taas ministeri nähdään vastuullisena kaikesta, mitä hänen hallinnonalallaan tapahtuu.
Tässä syntyy se absurdi tilanne, jossa logiikka on sisäisesti johdonmukaista, mutta ulospäin näyttää siltä, että kapteeni ei tiedä, mitä laivaan on lastattu ….vaikka olisi lastattu ruuma täyteen viritettyä miinoja?
4. ’Tietyillä’ konsulttitaloilla ja viestintätoimistoilla on Suomessa paljon epävirallista vaikutusvaltaa erityisesti kahdella tavalla:
– Virkamiesten ja konsulttien henkilöverkostot – samoja ihmisiä siirtyy poliittisista avustajista, viestintäyksiköistä ja eduskunnasta viestintäfirmoihin, ja päinvastoin. Tämä voi luoda tilanteen, jossa viraston viestinnän tapa on käytännössä saman tyylinen, kuin tietyn poliittisen oppositioleirin strategia.
– ”Poliittisen agendan kestävyys” hallitusvaihdoksissa – osa korkeista virkamiehistä on ollut talossa _useiden_ hallitusten ajan ja on kangistuneesti tottunut tiettyihin poliittisiin linjoihin. He eivät (kenties) aktiivisesti sabotoi ministeriä, mutta heidän ”oletusratkaisunsa” voivat olla yhteensopivampia jonkun toisen hallituksen tai puolueen arvopohjan kanssa.
Ps. Eikö sen pitäisi mennä näin: Ministeri päättää – virasto toteuttaa. mikäli virasto päätti ilman ministeriä. Se ei ole demokratiaa.
Virasto ottaa ministerin vastuulle kuuluvaa valtaa itselleen, -Eihän näin pitäis käydä?