Kirjailija varoitti 20 vuotta sitten äkkitulvien käytöstä yleisön poliittisen käyttäytymisen ohjailuun

Usean bestsellerin kirjoittaja, Michael Crichton, tarkasteli vuonna 2004 ensi-ilmestyneessä ’Pelon Ilmasto’ -pokkarissaan (The State of Fear) ilmastopelottelua kriittisesti, ja kirjan suomennos taisi olla ensimmäinen kansantajuinen varoitus ’ilmastohömpästä’ ja hiilidioksidifobiasta suomenkielisessä kirjallisuudessa.

(Kuvaan on käytetty Yle:n ja mm. Otavan aineistoa.)

Viime viikon otsikot (kuvassa vain Yle:n, -mutta ne muutkin) toistavat miltei 1:1 kirjailijan fiktiota, jossa ekoterroristit, joiden toinen -julkinen- identiteetti on mittavien konferenssi-spektaakkelien masinointi ilmastopelon maksimoimiseksi yleisön mielessä. -Siis kansalaisjärjestöissä mennään, ja jos median kautta ei pelko herää, niin järjestetään itse.

Yhdysvalloissa -muuallakin kuin Texasissa– on alueita, jotka kärsivät kuivuudesta. Kuiva maaperä ei pysty imemään äkillisten sateiden vesimäärää, ja näin ilmaantuvat syöksytulvat (flash flood). ilmiö on pelätty, -ja syystäkin. Kun kuivikon joenuomat ovat yleensä vähävetisiä, tai peräti kuivia, ja jossain kauempana -joentapaisten yläjuoksulla- äkillinen rankkasade jättää suuren vesikertymän, joka syöksyy kuivia uomia pitkin ilman että paikallinen säämuutos varoittaa rantaniityillä tai virran läheisyydessä olevia ihmisiä.

Juuri näin on käynyt Texasissa viime viikolla, ja ihmishenkiä menetettiin, koteja tuhoutui, -ja luottamus presidenttiin ja hallintoon kärsi kolauksen.

Toki, paikallishallintojen meteorologeja oli vähennetty, ja säänvalvonnasta leikattu, -mutta vaikutus olisi ollut sama joka tapauksessa:

Yleinen turvattomuuden tunne -oli se aiheellista tai täysin hatusta vetäistyä- vahingoittaa vastuullisia päättäjiä, ja muuttaa poliittista tilannetta labiilimmaksi (epävakaaksi). -Mihin suuntaan muutosta ohjataan, se hoidetaan sitten toisin keinoin.

Tämä konsti on yhtä vanha, kuin ihmisjoukkojen hallinnoimien. -Siis muinaisesta Mesopotamiasta asti? (Onhan Raamatussammekin vielä vedenpaisumus.)

Kirjailija Crichtonin fiktiossa iso ympäristöjärjestö kärsii suurlahjoittajien kiinnostuksen heikkenemisestä, ja yleisön kyllästymisestä jankuttamiseen ilmaston lämpenemisestä. -Ei tarpeeksi dramaattista ’Pelon ilmaston’ ympäristökumousjohtaja Drake sanoo:

”… Tahdon kriisin tai katastrofin. (Kirjoittakaa:) ’Edessä oleva kriisi,’ ’Edessä oleva katastrofi.’ -Se kuullostaa paremmalta!”

Niinpä propagandan painopistettä siirrettiin yleisestä ilmaston lämpenemis-trendistä mediaseksikkäämpään ’äkillisiin säätilan muutoksiin’ yms., -mikä puree paremmin.

Ongelmaksi jäi, että paikallissää -jonka ihmiset näkevät ja kokevat- on aina arvaamaton. Crichtonin fiktiossa ympäristöaktiivit alkavat itse järkätä näitä äkillisiä katastrofeja. -Se on tunnetuilla menetelmillä jopa mahdollista.

Sateita on jo sata vuotta lisätty paikallisesti kylvämällä pilviin .-lentokoneesta tai esm. raketeilla suolakiteitä, jotka toimivat sadepisaran muodostumisen herättäjinä. Crichton laittaa ekoterroristinsa ampumaan pilviin kuitujohtimia, jotka muuttavat kehittyvän ukkospilven varaustilaa, ja tekevät sen purkauksista ärhäkämpiä.

Varmuuden vuoksi ympäristökapinalliset ohjaavat lahjoituksia -valmiiksi maksettuja varauksia ulkoilualueille tms,- oppilaitoksille, paikallisyhdistyksille ja muille toimijoille, jotka tykkäävät viedä lapsia ja lapsiperheitä nauttimaan luonnosta. (-Ei enempää juonipaljastuksia.)

Samaan aikaan suuressa ympäristökonferenssissa puhutaan ja pälätetään, -ja mediatalojen paikalle komentavat toimittajat katselevat ikävystyneinä toisiaan, ja taittelevat paperilennokkeja tiedotteista, joissa ”sitä samaa …”.

Pelastaako äkillinen ’äärimmäinen sääilmiö’ jo toivoaan menettämässä olevat aktivistit ja trenditoimittajien leipäpuun, ilmastonmuutoksen?

Kuten tuli jo luvattua, ei juonipaljastuksia.

Kirjailija säästi sitten lukijansa pik-nik-retkellään hukkuneilta perheiltä, mutta viime viikko oli texasilaisille armottomampi.

Jännää, että toisinaan fiktio kulkee tapahtumien edellä.

Luettavaa:

• Yle 9.07. 2025: Noin sata ihmistä yhä kateissa Texasissa,
• Pelon ilmasto, kirja.