Suurpedot kuuluvat Suomen luontoon

Vihreiden Tiina Elo ja vasemmiston Veronika Honkasalo jättivät vastalauseen suurpetojen metsästykseen: Suurpedot kuuluvat Suomen luontoon.

Eduskunnan Maa- ja metsätalousvaliokunta päätti metsästyslain muuttamisesta suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistamiseksi. Vihreiden Tiina Elo ja vasemmiston Veronika Honkasalo jättivät valiokunnan mietintöön vastalauseen, jossa esittävät hallituksen esityksen hylkäämistä.

Hallitus pyrkii aloittamaan suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen. Erittäin uhanalaisen suden osalta päätös on erityisen ongelmallinen, sillä suden kanta ei Suomessa ole suotuisalla suojelun tasolla.

– Susi kuuluu Suomen luontoon. Kannanhoidollinen metsästys vaarantaa susikannan selviämisen Suomessa. Siksi päätöstä suden metsästyksen laajamittaisesta lisäämisestä ei pidä tehdä, sanoo Tiina Elo.

Lisääntyvän metsästyksen ilmeisenä riskinä on Suomen susikannan romahtaminen.

– Poronhoitoalueella, jossa susia saa metsästää, niitä ei käytännössä ole. Susiin kohdistuu Suomessa myös merkittävää salametsästystä, joka on osaltaan jarruttanut kannan kasvua. Aiemmat kokemukset kannanhoidollisesta metsästyksestä ovat osoittaneet, että lupiin perustuvan metsästyksen lisääminen on romahduttanut susikannan, sanoo Veronika Honkasalo.

Elo ja Honkasalo suhtautuvat erityisen kriittisesti siihen, että maa- ja metsätalousministeriölle ollaan myöntämässä valtuudet suurpetojen suotuisaa suojelutasoa kuvaavan viitearvon määrittelyyn:

– Suurpetojen suotuisaa suojelutasoa kuvaavan viitearvon määrittely on keskeinen lajien suojelua ja jopa niiden säilymistä Suomessa ohjaava päätös, jonka tulee perustua parhaaseen mahdolliseen tieteelliseen tietoon, Honkasalo nostaa.

– Suotuisaa suojelutasoa ei tule määrittää poliittisesti, eikä päätösvaltaa lajien suojelutason määrittävästä viitearvosta pidä luovuttaa yksinomaan maa- ja metsätalousministeriölle, Elo painottaa.

Lisäksi ongelmallista on, että ilves niputetaan haittoja ja sosiaalista hyväksyttävyyttä arvioitaessa yhteen suden ja karhun kanssa. Tutkitusti suomalaisten sietokyky ilvestä kohtaan on hyvä ja kasvanut viime vuosina.

– Ilveksen kannanhoidollisen metsästyksen perustelut ovat riittämättömät, sillä ne nojaavat esityksessä ainoastaan teoreettiseen ajatukseen siitä, että ilveskanta aiheuttaa kasvaessaan mahdollisesti samanlaisia ongelmia kuin karhukanta. Ilveksen vuosittain aiheuttamat haitat ovat yksilömäärään suhteutettuna varsin pieniä, eikä ilves aiheuta vaaraa ihmisille, sanoo Elo.

Hallituksen suurpetopolitiikka keskittyy rauhanomaisen yhteiselon sijaan korostetusti luonnon monimuotoisuudelle tärkeiden petojen metsästykseen ja kantojen rajoittamiseen.

– Suomen nykyisellään pienen susikannan aiheuttamia taloudellisia tappioita ja sosiaalisen sietokyvyn paikallista ylittymistä tulee ehkäistä ensisijaisesti muilla keinoilla kuin metsästyksellä. Suomessa on selvitetty sekä vahinkojen ennaltaehkäisyä että ihmisen ja suurpetojen rinnakkaiselon helpottamista monilla eri keinoilla. Nyt keskustelu ja muutokset petopolitiikassa keskittyvät vain metsästykseen, sanoo Honkasalo.

– Yhdymme näkemykseen, että haittoja ja vaaraa aiheuttavat suurpedot on tarvittaessa voitava poistaa kohdennetusti, mutta siinä tärkeä työkalu ovat nimenomaan vahinko- ja turvallisuusperusteiset poikkeusluvat. Näiden poikkeuslupien myöntäminen ei edellytä nyt esitettävää metsästyslain muutosta, jo nykyinen lainsäädäntö antaa tähän mahdollisuudet, Elo päättää.

(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)