Suomi oli keväästä 1940 alkaen hyvin tiukassa paikassa: Meneillään oleva maailmansota sulki yhteydet länteen, ja idässä uhkaava Venäjä hautoi jotakin. -Tilanne ratkaistiin sitten käytettävissä olleilla keinoilla, -ja Saksasta saatiin materiaalista ja sotilaallista tukea. -Mutta miten avusta maksettiin?
Kysymys tukalassa tilanteessa olleen/olevan maan auttamisen tavoista on puhuttanut senkin jälkeen, mutta pysymme historiassa. Poliittisesti länteen orientoitunut 1930-luvun Suomi oli saanut maailman jakamattoman myötätunnon Neuvosto-Venäjän hyökätessä marraskuussa 1939. Sen jälkeen aktiivinen sotiminen siirtyi lännemmäs, -mikä ei jääne viimeiseksi tapaukseksi lajissaan- ja maailman huomio kohdistui muualle.
Erinäisistä seikoista johtuen Suomessa oli Saksan joukkoja… -niin mitä Saksa tekikään? Ettei tulisi jälkipuheita, arvioimme Barbarossan moderniin YK-tapaan: Hyökkääjää ei saa nimetä!
Saksan (piip) tapahtuessa Suomessa oli siis Norjaan läpikulkemassa saksalaisia, ja Hangossa -vuokra-alueella- venäläisiä sotilaita. -Suomi ei siis ollut ”puolueeton”, vaan maassa oli joukkoja keskenään sotaa käyvistä maista.
Erillissota
Suomen hallitus totesi -venäläisten pommitettua eräitä kaupunkeja- maan olevan sodassa, ja puolustukseen ryhmitetty armeija keskitettiin uudelleen, liittymään Saksan aloittamaan (piip):een. Tilanne johti kevääseen 1944 jatkuneeseen erityistilanteeseen, jossa Suomi näytti taistelevan Saksan rinnalla.
Aseveljeys ilman liittolais-suhdetta ei ollut ongelmatonta: Suomen hallitus kieltäytyi poliittisista sopimuksista, ja katkaisemasta välejä Englantiin ja Yhdysvaltoihin. mikä aiheutti kränää Berliinissä. Saksan apu Suomelle olikin useasti katkolla. -Viimeksi kesäkuuhun 1944 asti, jolloin rintamatilanne sai Berliinin nielemään kiukkunsa.
Eräs Suomen erillisota-asenteen episodi oli liittoutuneiden hautoma -toteuttamatta jäänyt- ’Operaatio Jupiter’: Maihinnousu Pohjois-Norjaan / Ruijaan, josta käsin avattaisiin uusi rintama Saksaa vastaan. Suomen hallitus ilmoitti briteille ja jenkeille, että ”Suomi ei vastusta Pohjois-Norjaan mahdollisesti maihin nousevia liittoutuneiden joukkoja sotilaallisesti”. -No, saihan sakut tämän tietää, ja lukija voi visualisoida mielessään, miten Berliinissä -ja varsinkin Berchtesgadenissa reagoitiin.
Kesään 1944 mennessä oli tultu tilanteeseen, jossa Suomen rintaman pitäminen nousi merkityksessään. Hitler kumosi aseidenvientikiellon Suomelle 12.06. 1944.
Saksan ulkoministeri Joachim Ribbentrop, jolla ei ollut juurikaan tähtihetkiä Molotov-Ribbentrop -sopparin jälkeen, teki itseään tärkeäksi vielä senkin jälkeen yllätyslennolla Helsinkiin. Presidentti Risto Ryti hoiteli tilanteen taidolla: Saksan ulkoministeri sai kotiin viemisiksi kirjeen, jossa luvattiin pidättäytyä erillisrauha-neuvotteluista ilman Saksan hyväksymistä.
Saksan elintarvike-apu -satoja tonneja ruista- varmistui, eikä jo päätettyä sotilaallista apua voinut kukaan perua. Ribbentrop sai viimeisen ulkopoliittisen menestyksensä, -ja Suomi sai tarvikkeensa.
- Taisteluosasto Kuhlmay koottiin itärintamalta ja siirrettiin Suomeen, Kannakselle.
- Saksalaiset moottoritorpedoveneet toivat pikakyydillä Königbergistä Suomeen 9000 panssarinyrkkiä ja 5000 panssarikauhua.
- Panssaripataljoona (Sturm-vaunuja, -kuvassa) ja vajaa divisioona saapui Suomeen. -Näillä oli merkitystä mm. Viipurinlahdella ja Talissa ja Ihantalassa.
Suomi oli kesä-heinäkuussa 1944 kirjaimellisesti ”veitsen terällä” -kerta toisensa jälkeen- kuten Koskimies osuvasti kirjansa otsikoi. -Jokainen apulähetys saattoi olla se ratkaiseva.
Samaan aikaan -miltei tunnilleen- kun tieto jo lentokoneessa istuvan Ribbentropin saapumisesta saatiin (22.6. klo 14.30) Helsinkiin, Ryti oli jo valmistautunut tapaamaan Venäjän viimeisimpään ”rauhan”tarjoukseen vastaamista valmistelevia. Neuvosto-Venäjä vaati yhä antautumiseen myöntymistä neuvottelukontaktin aloittamisen ehtona.
Tähän venäläisten ehtoon saatiin sitten syksyyn 1944 mennessä muutos, -ja juurikin kesä-heinäkuussa saaduilla aseilla. -Rytin kirje auttoi. Ulkoministeri Ramsay vastasi Yhdysvaltojen diplomaatin kysymykseen, ”mitä Suomi voitti allekirjoituksella”, yhdellä sanalla: ”Time.”
Niin mitä ne aseet maksoivat?
Suomi oli ostanut jatkosodan aikana saksalaista kalustoa, ja myös saksalaisyen ottamaa sotasaalikalustoa, useaan otteeseen. Suurin osa toimituksista oli jäänyt velaksi, -jota olikin kertynyt. Saksalle velkoja ei maksettu. (-Ellei Olli-Pekka Heinonen myöhemmin?)
Kun Suomi syyskuussa 1944 teki välirauhan Venäjän kanssa, ehtojen mukaan Venäjä sai omistusoikeuden Suomessa olevaan saksalaiseen (yksityis)omaisuuteen -sinne meni lasten lelutkin- ja Saksan saataviin Suomessa.
Suomessa asuva, ja Suomeen kotiutumista suunnitellut -hän oli ostanut Rosenlew-suvulta erään kartanon Hämeenlinnasta- asekauppias Willy Daugs oli muiden saksalaisten siviilien tavoin siirtynyt Tukholmaan, -kartanonsa joutui sitten lopulta kommunisteille. Daugs ja Suomen lähetystön sotilasattashea Martin Kasimir Stewen päättivätkin vähän keventää Suomen valtion vastuita.
Herroilla oli hyvä tuntuma siihen, mitä Saksan ja Suomen välillä oli tehty kauppoja, ja Daugsilla oli oikeat leimasimet, ja blankoja kuittivihkojakin löytyi. Kerrotaan, että Stewen ja Daugs istuivat ainakin yhden yön hotellihuoneessa, ja ’maksettu, maksettu, kuitataan saaduksi…’ -lappuja kirjoitettiin hihat käärittyinä, kahvin ja tupakan voimalla aamuun asti, -toki välillä simahdettiin mutta taas jatkettoon.
-Se lienee ollut Suomen taloushistorian suurin velkojen moratorio. -Ja ainoaksi häviäjäksi jäi ahne Venäjä. (Ähäkutti!)
Suomen luonnonvarojen siirtäminen vieraisiin käsiin hoidettiin sitten aikanaan toisin keinoin. (Kaivoslaki) 
Lukemista:
- Erkki Aho: Ribbentrop sopimus,