Helsingin Hietaniemen sankarihautojen rivissä, joita huomenna -itsenäisyyspäivänä- käydään suurellakin joukolla kunnioittamassa, lepää myös 43. Mannerheim-ristin ritari, renginpoika silloisesta Helsingin pitäjästä. Otsikkoni on -tarkoituksellisen- haastava, sillä se tulee ymmärtää toisinpäin: Mitä huomisen Hietaniemessä-kävijät ajattelevat/ymmärtävät vuoden 1918 Tampereen taistelujen punakaartin kiväärimiehestä Arvid Mikael Janhusesta.
Arvid (Arvi) Mikael Janhusen hautapaikka Hietaniemen sankarihaud0illa:
| Alue | 03 |
| Kortteli | 040 |
| Rivi | 18 |
| Paikkanumero | 00799 |
Arvid Mikael Janhunen lähti kesäkuussa 1941 jatkosotaan, helsinkiläisistä kootun Jr26:n, paljonpuhutun Ässärykmentin, riveissä. Tämä oli hänelle jo toinen sotaanlähtö, sillä maaliskuussa 1918 hän oli lähtenyt Helsingin pitäjän punakaartin III komppanian IV plutoonan 2. osaston mukana Tampereen taisteluihin, -silloin 17-vuotiaana.
Janhusta oli motivoinut kansalaissotaan osallistumiseen silloisen asuinpaikkansa, nykyisen Pakilan, vasemmistolainen ilmapiiri. Punaisen osapuolen tappio vei Janhusen sotavankileirille, ja rangaistuksen lieveneminen ehdonalaiseksi palautti hänet siviiliin, Haltialan kartanon pehtoorin todistettua -Janhusen perheen pyynnöstä- että ehdonalaiseen päästessään Janhunen ”saapi työtä ja toimeentulon” kartanon palveluksessa. Malmin Suojeluskunta oli ehdottanut Janhusen suhteen aivan toisensuuntaista menettelyä. -Silloin elettiin sellaisia aikoja.
Epäillyttävänä vasemmistolaisena Janhunen välttyi varusmiespalveluksesta, eikä häntä -hakemuksestaan huolimatta- otettu Talvisotaankaan. Vasta kesällä 1940 –Välirauhan aikana- Janhunen suoritti varusmiespalveluksen, ollen liikekannallepanokelpoinen sopivasti jatkosodaksi, -40 vuotiaana.
Jatkosotaan Janhunen osallistui ’stadilaisen’ Jääkärirykmentti 26:n, ’Ässärykmentin’, riveissä. Hänet palkittiin jo sodan alkuvaiheessa 4. luokan vapaudenristillä (miekoilla) – jollainen myönnettiin tavallisesti vain upseereille. Divisioonan esikunta ehdotti Janhuselle Mannerheim-ristiä 6. marraskuuta 1941, ja nimitys ritariksi -numerolla 43- myönnettiin marraskuun 27. päivänä.
Janhunen haavoittui Karhumäen lounaispuolella 26.11. ja menehtyi nimityspäivänään Juustjärvellä, 25. kenttäsairaalassa. Mannerheim-ristin myöntämispäiväksi on kirjattu kuolinpäivä.
Arvid Mikael Janhunen oli Mannerheim-ristin ritareista ainoa Suomen sisällissodassa punaisten puolella taistellut. Janhunen on yksi Hietaniemen sankarihaudoissa lepäävistä. 
”Ylipäällikkö on pvm:llä 27.11.41 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi korpraali Arvid Mikael Janhusen.
Asemasotavaiheen aikana osallistui korpraali Janhunen [Suokumaalla] ripeänä ja pelottomana konepistooliampujana useihin rohkeisiin ja tuloksellisiin partioretkiin vihollisen puolelle. 26.8.41 hän panssaritorjuntamiehenä tuhosi [Kähärilässä] valtaamallaan vihollisen pikakiväärillä muutaman metrin päähän edennyttä hyökkäysvaunua seuraavan, parinkymmenen miehen suuruisen vihollisosaston, minkä jälkeen hänen ryhmineen onnistui tuhota hyökkäysvaunu. Seuraavana päivänä konekiväärimiehistön kaaduttua haki korpraali Janhunen konekiväärin omien luo vihollisen ankarasta suorasuuntaustulesta välittämättä. 18.9.41 tuhosi korpraali Janhunen [Villavaarassa] automaattikiväärillä 40–50 vihollista, siten vaikuttaen vihollisen uhkaavan hyökkäyksen torjumiseen, sekä valtasi tielle tulleen auton, vangiten sen miehistön. 28.9.41 korpraali Janhunen lähti [Kuismalassa] vapaaehtoisena partionjohtajana ottamaan kosketusta viholliseen ja kohdattuaan vahvoissa hirsivarustuksissa olevan, automaattikiväärein varustetun vihollisosaston, hyökkäsi parilla käsikranaatilla ja pistoolilla varustettuna yksin heidän asemiinsa, valtasi ne, sekä otti samalla 18 kovaa vastarintaa tekevää vankia, tuhoten loput. Samana päivänä korpraali Janhunen komppanian etenemisen tyrehdyttyä [Kuismalan] kyläaukean laitaan, pyysi ja sai joukkueen johtoonsa ja valtasi jatkuville operatioille tärkeän kylän. 30.9.41 lähti hän ensimmäisenä miehenä ”vetämään” komppanian hyökkäystä ja vaikutti siten suurelta osalta erään kylän [Viitana] valtaukseen.”
- Sotaveteraanit 07.05. 2021: 121 vuotta ensimmäisenä kaatuneen Mannerheim-ristin ritarin syntymästä: Arvid Janhusen tie punakaartilaisesta palkituksi sotasankariksi,
- Mannerheimristin ritarit,
admin
”Jannuset tiedote no7syyskuu 92
janhunen-janhonen.com
https://janhunen-janhonen.com › 2019/05 › lehti7
PDF
Janhunen haavoittui vaikeasti 26.11.1941, kun kuolleeksi tekeytynyt politrukki ampui häntä käsiaseella vatsaan.”
Haluaisin tässä yhteydessä korostaa sanaa – politrukki, monessakin nykysuomalaisessa yhteydessä. Olen itse henkilökohtaisesti tavannut työelämässä muutaman ns. ”korpikommunistin”. Heillä kaikilla oli yhteisenä piirteenä kohdella minua ihmisenä, vaikka he hyvin tiesivät, etten missään muodossa kannata punaisia, en edes punaisia vuorineuvoksia. Kun mainitsin nämä punaiset vuorineuvokset, niin se viimeistään rikkoi _naurun_ saattelemana jään väliltämme ”firman” pikkujouluissa.
Näillä nykyisillä vastinpareilla on helmasyntinä haastaa leikkiä tosissaan: vasemmalla laidalla dominoivat vain paatuneet tosikot. Toisaalta ääri/natsi-oikealla tuntuvat dominoivan vain ne kummajaiset, joille joku stalinisti tai joku muu vastaava tosikko on kertonut miten äärinatsin tulee käyttäytyä oikein oksettavan huonosti ja kierosti.
Ps. Vuoden 2020 vuosikertomuksessaan Kaitsepolitsei mainitsi Allan Hantsomin nimeltä ja esitteli hänet keskeisenä yhdistävänä tekijänä _uusnatsiliikkeen ja Kremlille_ myönteisen Venäjän laajentumispolitiikan välillä.
https://www.verkkouutiset.fi/a/virolaismiehelle-rankka-vankilarangaistus-sabotaasista-yhteys-suomeen-paljastui/#530c8728
”kun kuolleeksi tekeytynyt politrukki ampui häntä käsiaseella vatsaan.” –Punakaartilaisten laulussa sanotaankin: ”Eiistäjät ruoskaansa selkäämme soittaa, vastassa valkoinen armeija on…” -Valkoiset l. sisällissodan vastapuoli olivat #edessä, #takana oli riistäjä; Punakomissaari. Janhunen selvisi v.18 sodasta, mutta komissaari tavoitti hänet jatkosodassa. -Komissaarit ei luovuta! (yksiä perkeleitä…)