Helsingin käräjäoikeus on todennut, ettei se aloita tutkintaa Venäjän varjolaivastoon kuuluvan Eagle S -aluksen kaapelirikoista. Vihreiden kansanedustaja, liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsen Atte Harjanne on huolissaan vapaan merenkulun tulevaisuudesta.
“Käräjäoikeuden päätöksen arviointiin ei oma juridinen osaamiseni riitä, eikä sen arviointi lainsäätäjänä ole oikein minun tonttianikaan. Yleisesti on kuitenkin niin, että koko vapaan merenkulun idea ja pohja on pian mennyttä, jos vaaran aiheuttamiseen ja sabotaasiin kansainvälisillä merialueilla ei voida tehokkaasti puuttua.”
Harjanne painottaa, että kysymys on nimenomaan Suomelle erityisen vakava.
“Suomelle vapaa merenkulku on taloudellisesti äärimmäisen tärkeää, ja samalla merellisen ja merenalaisen infran turvaaminen kriittistä. Nyt on pengottava huolella kaikki kansallisen lainsäädännön, diplomatian ja EU-vaikuttamisen mahdollisuudet korjata tilanne.”
Harjanne muistuttaa, että Venäjän laaja-alaiseen vaikuttamiseen on myös vastattava laaja-alaisesti, ei vain pistemäisesti reagoiden.
“Oli kyse sitten varjolaivastosta, ilmatilaloukkauksista, drooneista tai rajaliikenteestä, pyrkii Venäjä venyttämään jokaista sääntöä ja hyödyntämään haavoittuvuuksia. Röyhkeyteen pitää vastata päättäväisesti ja ottaa aloite Euroopan käsiin. Tiukemmat pakotteet ja tinkimätön tuki Ukrainalle ovat joka tapauksessa oikea linja.”
(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)
Eräs keino estää kaapelien katkomista voisi olla väylän poikki lasketut ”suojakaapelit”. Ankkurit tarttuisivat niihin ennen aluksen etenemistä tietoliikennekaapelien kohdalle. Suojakaapelien tulisi olla niin vankkoja, että ankkuria vetävän alus pysähtyisi ja mahdollisesti ankkurin ketju katkeaisi.
Porkkalasta Jumindaan -Viron puolelle- on ilmeisesti yhä pohjassa 1941-1944 -sukellusveneverkko? -Se koitui toimiessaan monen punapaatin tuhoksi. -Sen voinee ankkurinlaahaajakin löytää??
Suomen oikeusvaltio – Tervetuloa sabotoimaan!
Vuonna 2012 Helsingin hovioikeus jysäytti historiallisen tuomion: François Bazaramba sai elinkautisen kansanmurhasta Ruandassa. Perustelu: kansanmurha kuuluu universaaleihin rikoksiin, joita voidaan ja pitääkin tuomita missä tahansa. Suomi siis kantoi vastuunsa – hyvä niin.
Mutta vuonna 2025 Helsingin käräjäoikeus kuittaa venäläisen Eagle S -aluksen kaapelirikot toteamalla, että “emme voi aloittaa tutkintaa”. Toisin sanoen: jos rikos kohdistuu koko Euroopan elintärkeään infrastruktuuriin, se ei ole universaalia, vaan universaalisti vaikeaa.
Opetus?
Jos aiot hävittää tuhansia ihmisiä – älä tee sitä Itämerellä. Tuomio tulee, vaikka pakkaisit itsesi peräkonttiin ja piiloutuisit Espooseen.
Jos taas aiot lamauttaa Suomen tietoliikenteen, sahata merenalaisia kaapeleita ja jättää maanosan sekaisin – tee se merenkulun piirissä. Silloin laki on kuin kansainvälinen meri itse: syvä, sumuinen ja täynnä “toimivaltakysymyksiä”.
Suomen uusi vientituote:
– ei Nokia, ei Supercell, ei Metsä Board – vaan juridinen harmaavesi, jossa voi vapaasti rikkoa kaapeleita, kunhan pitää sen kansanmurhan puolella rajaa.
Ps. Ja kuten kansanedustaja Harjanne totesi: vapaa merenkulku on Suomelle kriittistä. Niin kriittistä, että vapaaksi jäävät myös rikolliset, kunhan rikos tapahtuu siellä missä laki ei yllä.
Se joka hiukankin tuntee kansainvälistä merilakia ymmärsi heti alussa että ”turpaan tulee”. Kansainväliset vesialueet on syystä nimetty kansainvälisiksi ja siksi niillä ei ole voimassa kuin merioikeus. Suomalainen käräjäoikeus saa sanoa mitä haluaa mutta sillä ei ole toimivaltaa sielä.
On totta että ankkurin giljotiini on voinut mennä rikki ja ankkuri pudonut mereen huomaamatta. Mutta perässä vedettäessä kettinki pitää sellaista meteliä kun se hakkaa laivan kylkeen että kukaan ei voi olla kuulematta sitä.
On tietysti mahdollista että mikäli matka olisi pysähtynyt ja ankkuri vedetty sisään, ankkurissa olisi voinut olla kaapeli. Sattumaa ei voi kiistää.
Ihmettelen myös miten nopeasti Elisakin korjasi kuitukaapelinsa ja kuinka nopeasti se merikaapeli korjattiin ilman että kummastakaan on yhtään korjausaluksen tietoa tai valukuvaa tapahtuneesta. Mutta, mahdollista tämäkin.
Jos siis summaan: kansainvälinen merilaki + hajamieliset merimiehet + hiljaiset kettingit + salaiset velhovoimat = täysin sattumaa. Loistavaa logiikkaa – mikä tahansa vaihtoehto on uskottavampi kuin, että Venäjä sabotoisi jotakin. Ja kas, Helsingin käräjäoikeuskin näyttää sattumalta päätyvän aina juuri sille tulkinnalle, joka ei vain vahingossakaan horjuta Moskovan mielenrauhaa. Pelkkää riippumatonta sattumaa, tietenkin.