Eduskunnassa vietettiin keskiviikkona (23.9) Tervetuloa kylään -tapahtumaa, jossa teemoina olivat yhteisöllinen varautuminen, Kylävara ja kylien merkitys.
(Arkistokuva: Sari Tanus, kuvalähde: Eduskunta.)
Tilaisuudessa nostettiin esiin tärkeä kysymys siitä, mistä arjen kokonaisturvallisuus maaseudulla rakentuu. Usein turvallisuudesta puhuttaessa huomio kohdistuu siihen, kuinka yhteiskunta toimii kriisitilanteessa.
Tilaisuudessa puhuneen kansanedustaja Sari Tanuksen (KD) mukaan on kuitenkin yhtä tärkeää kysyä, kuinka rakennamme sellaisen Suomen, joka on vahva jo ennen kriisiä. Suomen, jossa ihmiset kokevat voivansa asua, tehdä työtä, yrittää ja kasvattaa lapsiaan kaikkialla maassa. Tanus on Harvaan asuttujen alueiden parlamentaarisen ryhmän HARVAn puheenjohtaja,
Harvaan asutuista alueista puhutaan usein Suomen reuna-alueina. Harvaan asutut alueet ovat kuitenkin merkittävä osa Suomen perustaa, kattavathan ne kaksi kolmasosaa maamme pinta-alasta. Näillä alueilla tuotetaan ruokaa, energiaa, puuta, mineraaleja ja monia muita luonnonvaroja, joista koko kansantalous ja huoltovarmuus riippuvat. Samalla ne yhä ovat myös suomalaisten kotiseutuja, monelle kaupungissa asuvallekin tärkeitä paikkoja. Siksi harvaan asuttujen alueiden kehittäminen ei ole vain aluepolitiikkaa. Se on tulevaisuuspolitiikkaa.
”Johtamassani Harvaan asuttujen alueiden parlamentaarisessa työryhmässä olemme saaneet viime vuosina tehdä työtä hyvässä yhteistyössä yli puoluerajojen. Se on ollut yksi työryhmämme suurimmista vahvuuksista, ja pidämme työryhmän aiheita edelleenkin tärkeinä. Harvaan asuttujen alueiden kysymykset eivät ole yhden puolueen, yhden hallituksen tai yhden vaalikauden asioita. Ne ovat pitkäjänteistä työtä vaativia kansallisia kysymyksiä, joiden ratkaiseminen edellyttää yhteistä näkemystä.”
”Valtio voi luoda edellytyksiä, kunnat voivat mahdollistaa ja viranomaiset voivat tukea, mutta lopulta elävä kylä syntyy ihmisistä, jotka ovat valmiita tekemään yhdessä. Suomessa on tuhansia kyläaktiiveja, yhdistystoimijoita ja vapaaehtoisia, joiden työ näkyy usein konkreettisemmin kuin yksikään virallinen ohjelma tai strategia”, Tanus painottaa.
Kylät eivät ole vain palveluiden käyttäjiä vaan aktiivisia toimijoita. Monella alueella on löydetty uusia ratkaisuja palvelujen järjestämiseen, yhteiseen varautumiseen ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen. Harva-työryhmän puheenjohtaja
Tanus kannattaa lämpimästi Kylävara-toimintamallia, joka on juuri sitä paikallista aloitteellisuutta, jota Suomen tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän. Sari Tanus haluaisikin vakinaistaa Kylävara-toiminnan rahoituksen myös vuoden 2027 jälkeisille vuosille. Hallitus myönsi vuodelle 2027 Kylävaralle 1 miljoonan euron kertaluonteisen rahoituksen syksyn budjettiriihessä.
Kylävara-toimintamalli tukee viranomaisten, elinkeinoelämän ja järjestöjen yhteistoimintaa sekä valmiutta toimia häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Kylävara perustuu vuosikymmenten aikana eri puolilla Suomea syntyneisiin paikallisiin toimintatapoihin. Toimintamalli on koottu valtakunnallisena, maatalous- ja maaseuturahoituksen tukemana kehittämishankkeena jokaiselle kylälle ja kunnalle helposti käyttöön otettavaksi toiminnaksi.
Kylävara täydentää 72 tunnin varautumissuositusta ja soveltuu myös kaupunkien paikallisyhteisöihin.
Kylävara-hankkeessa on kartoitettu yli 1 000 kylätaloa ja muuta yhteisöllistä tilaa, joita voidaan hyödyntää jo nyt häiriö- ja kriisitilanteissa esimerkiksi kokoontumis-, evakuointi- tai johtokeskuksina.
Kylävara-toimintamalli on tavoittanut ja palvelee myös järjestöjä, kuntia, hyvinvointialueita, pelastuslaitoksia ja valtionhallintoa. Maaseutupoliittinen selonteko, yhteiskunnan turvallisuusstrategia sekä sisäministeriön Harvaturva-raportti korostavat paikallisyhteisöjen, järjestöjen ja kylätoimijoiden merkitystä kokonaisturvallisuuden, huoltovarmuuden ja kriisinkestävyyden vahvistamisessa.
”Tulevien eduskuntavaalien alla on hyvä tarkastella sitä, millaista Suomea haluamme rakentaa seuraavina vuosina. Harvaan asuttujen alueiden näkökulmasta kysymys on erityisen tärkeä. Miten turvaamme palveluiden riittävän saatavuuden? Miten vahvistamme saavutettavuutta? Miten mahdollistamme yritystoiminnan, investoinnit ja työn tekemisen eri puolilla Suomea? Ja ennen kaikkea: miten varmistamme, että ihmisillä on jatkossakin aito mahdollisuus valita asuinpaikkansa?”
Me tarvitsemme kaupunkeja, mutta tarvitsemme myös elinvoimaista maaseutua, aktiivisia kyliä ja toimivia paikallisyhteisöjä. Siksi toivon, että tulevassa vaalikeskustelussa uskallamme tarkastella alueiden kehittämistä pitkällä aikavälillä. Ei vain kustannuksena tai palvelurakenteen kysymyksenä, vaan investointina Suomen turvallisuuteen, kilpailukykyyn ja kestävyyteen”, Tanus painottaa.
(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)