Ikääntyneiden julkiset hoivamenot kasvavat Suomessa nopeasti samalla, kun suuri osa kansallisesta varallisuudesta on eläkeikäisillä kotitalouksilla. Helsinkiläinen valtuutettu Suvi Pulkkinen ja kansanedustaja Atte Harjanne ehdottavat mallia, jossa merkittävä varallisuus huomioitaisiin ympärivuorokautisen hoivan rahoituksessa.
(Arkistokuva: Atte Harjanne, kuvalähde: Eduskunta.)
Varallisuuteen perustuva uudistus voisi tuottaa julkiseen talouteen jopa puolen miljardin euron lisätulon.
– Ei ole kestävää, että kasvavat hoivamenot kaatuvat yksin työikäisten veronmaksajien kannettavaksi samalla, kun yhteiskunnassa on paljon käyttämätöntä varallisuutta, sanoo Suvi Pulkkinen.
Suomessa yli 65-vuotiaat omistavat merkittävän osan kotitalouksien nettovarallisuudesta. Varallisuus on usein sitoutunut velattomiin asuntoihin, kesämökkeihin, sijoitusasuntoihin, rahastoihin ja osakesäästöihin. Samaan aikaan hoivamenot muodostavat jo nyt useiden miljardien eurojen kokonaisuuden julkisessa taloudessa. Tällä hetkellä hoivamaksuissa huomioidaan ainoastaan henkilön tulot, mutta ei varallisuutta.
Pulkkinen ja Harjanne esittävät varallisuuden huomiointiin niin sanottua lykkäysmallia, jollainen on käytössä Iso-Britanniassa. Lykkäysmalli kannustaisi realisoimaan omaisuutta, mutta ei pakottaisi siihen, vaan hoivakustannusten maksua voisi myös lykätä. Hyvinvointialue voisi periä osan hoivakustannuksista myöhemmin esimerkiksi kuolinpesästä.
Lisäksi mallissa olisi korkeat suojaosat, joiden alle jäävää varallisuutta ei huomioitaisi lainkaan. Maksuille tulisi asettaa myös katto.
– Tärkeää, että ihminen voisi asua kotonaan eikä hoivan saamista sidottaisi maksukykyyn. Kyse on siitä, miten kaikkein kalleimpien palveluiden rahoitus järjestetään oikeudenmukaisesti tilanteessa, jossa väestö vanhenee nopeasti, Atte Harjanne sanoo.
– Käytännössä siis kaikkein varakkaimpien osalta julkinen sektori voisi periä osan hoivan kustannuksista heidän varallisuudestaan, Suvi Pulkkinen täsmentää.
Julkiseen talouteen varallisuuden huomioiva asiakasmaksumalli voisi tuoda arviolta 300–500 miljoonaa euroa lisätuloa tai säästöä. Harjanteen ja Pulkkisen mukaan keskustelu liittyy myös sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen. Nuoremmat sukupolvet kohtaavat korkeita asumiskustannuksia, velkaantumista ja kasvavaa veropainetta samaan aikaan, kun suuri osa kansallisesta varallisuudesta on vanhemmissa ikäluokissa.
– Jos emme uskalla uudistaa hoivan rahoitusta, vaihtoehdot ovat käytännössä heikompi hoiva, korkeampi työn verotus tai kasvava velka, Pulkkinen sanoo.
Keskustelussa on ajoittain esitetty myös mallia, jossa aikuiset lapset kantaisivat nykyistä enemmän vastuuta vanhempiensa hoivasta. Harjanne ja Pulkkinen pitävät tätä huonompana vaihtoehtona.
– Ikääntyneen hoivan rahoitusvastuun pitäisi perustua ensisijaisesti hänen omaan maksukykyynsä ja varallisuuteensa, ei siihen, millainen perhe hänellä sattuu olemaan. Aikuisten lasten velvoittaminen maksamaan tai kantamaan enemmän vastuuta palauttaisi hoivavastuuta perheisiin, käytännössä usein naisille, Harjanne sanoo. 
(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)