Kantaverkkoa epävakauttavan kaukana kulutuksesta tapahtunut massiivinen tuuli- ja aurinkovoimakapasiteetin rakentaminen tilanteessa, jossa vakaata kulutusta lähellä olevaa fossiilisähkön tuotantoa on ajettu alas (viimeeksi Porin kivihiililauhdevoimala) yhdistettynä siihen, että vakauttavaa säätövoimaa ei voida mm. luonnonsuojelun vuoksi lisätä (vesivoima) ja kallista huonon hyötysuhteen omaavaa pumppuvoimaa ei voida riittävästi rakentaa, eikä akkuihin voida teknisistä syistä juuri ollenkaan varastoida sähköä, aiheuttaa hallitsemattoman sähkön hinnan nousun, kun sähköä valtavasti tarvitsevaa EU:n teollisuuden ja liikenteen vihreää siirtymää täytäntöön pannaan ja sähkösyöppöjä datakeskuksia rakennetaan.
Käsitykseni mukaan ainoihin keinoihin, joilla voitaisiin hallita vihreän energiapolitiikan myötä varmuudella syntyviä sähköhuollon massiivisia ongelmia, niihin ei voida harjoitetun ulko- ja turvallisuuspolitiikan vuoksi turvautua. Mainitsen ne lopussa.
Hallitus on nyt syystä huolissaan sähkön säätövoimatarpeesta
Hallitus on viimeisessä budjettiriihessä linjannut huolensa säätövoiman ja sähkön varastoinnin riittävyydestä ja edellyttää, että valtakunnallisiin ympäristöministeriön laatimiin alueidenkäyttötavoitteisiin lisätään säätövoiman ja energian edellytyksiä tukevia velvoitteita. Tarkastelen seuraavassa tätä hallituksen huolta lähinnä huoltovarmuuden ja kokonaisturvallisuuden näkökulmasta.
Huoli on monesta syystä perusteltu ajatellen kokonaisturvallisuuden kannalta erittäin tärkeän kantaverkon vakautta.
Vihreä energiapolitiikka on rajusti epävakauttanut kantaverkkoa
1) Tuuli- ja aurinkovoiman raju lisääminen on tehnyt kantaverkosta aiempaa haavoittuvaisemman. Vajaa kymmenen vuotta sitten tästä syystä, jouduttiin pohtimaan mm. Olkiluoto 3:lle käyttöluvassa tuotannon tehon ylärajaa 1650 MW sijaan 1200 MW.
Tämä johtui siitä, että Olkiluoto 3:n hätäpysäytys voisi tyynellä kylmällä säällä aiheuttaa pahimmillaan kantaverkon romahtamisen; alhaisempi sallittu huipputeho pienentäisi kantaverkkoon kohdistuvaa keilavaikutusta. Mankalayhtiöiden (Mankala-periaate on suomalainen toimintamalli, jossa useat yritykset perustavat voittoa ta voittelemattoman osakeyhtiön) ja valtiovallan välillä päästiin sopuun teollisuuden tuotannon välittömästä sulkemisesta Olkiluoto 3:n hätäpysäytyksen sattuessa tuulettomalla ja kylmällä säällä ja näin Olkiluoto 3:n käyttölupa sallii sähkötuotannon 1650 MW huipputehontuotannon.
Huhtikuussa 2025 tapahtunut Espanjan ja Portugalin kantaverkkojen romahdus johtui uusiutuvien sähköntuotantomuotojen liiallisesta osuudesta mm. presidentti Emmanuel Macronin mukaan, mikä on herättänyt laajalti huolta luotettavan primaarienergiatuotannon riittävyydestä koko Euroopassa.
Sähkön kulutus kasvaa rajusti datakeskusten rakentamisen ja autokannan sähköistymisen vuoksi
2) Sähkön kulutuksen odotetaan kasvavan rajusti yleisen sähköistymiskehityksen myötä. Esimerkiksi datakeskusten ja sähköautojen lisääntyminen lisää säätövoiman ja sähkön varastoinnin ja sähkön primaarituotannon tarvetta rajusti. Sähköautojen määrän kolminkertaistumisen vaatii 211 MW tuotantoa.
Suomen Datakeskusyhdistyksen (FDCA) ja tuoreiden toimialaselvitysten mukaan konesalien yhteenlaskettu sähköteho nousee nykyisestä noin 360–370 megawatista hyvin maltillisen arvion mukaan noin 1 200 megawattiin vuoteen 2030 mennessä, eli nousu voi todellisuudessa olla paljon suurempaa. Nyt hallitus on joutunut pakon edessä nostamaan datakeskuksilta perittävää sähkön kulutuksen verokantaa.
Terveydensuojelun ja lämpöturvallisuuden ylläpito tarvitsevat häiriötöntä sähköä
3) Terveydensuojelun toimivuus ja sen perusinfrastruktuuri (vesihuolto ja kylmäketju) sekä väestön lämpövarmuus ovat riippuvaisia häiriöttömästä sähkönsaannista.
Valtakunnallisten maankäyttötavoitteiden muutoksilla voidaan rajallisesti edistää säätövoimaa
4) Nykyisessä valtakunnallisessa alueidenkäyttötavoitteissa todetaan: ”Tuulivoimarakentaminen etenee Suomessa kansallisesti sovittujen ilmastotavoitteiden ja uusiutuvan energiantuotantotavoitteiden saavuttamiseksi kiihtyvää tahtia”, mikä tukee po. hallituksen riihipäätöslinjauksen tarpeellisuutta.
Tuulivoimaa on rakennettu pääasiassa kauaksi kulutuksesta samalla, kun vakaata sähköntuotantoa on ajettu etelässä alas. Tämä on aiheuttanut sen, että esimerkiksi Helsinki on tullut hyvin riippuvaiseksi kaukana sijaitsevasta sähkön tuotannosta ja sen riittävyydestä. Helsinkiin vedetään parhaillaan 400 kV siirtoyhteyttä.
5) Suomeen suunnitellaan tällä hetkellä yhteensä noin 1 200–1 300 megawatin (MW) edestä uutta säätövoimana toimivaa pumppuvoimakapasiteettia, joka vaatii latausvaiheessa noin 1500–1730 MW hetkellistä sähkötehoa sähköverkosta. Jos tuulivoiman tuotanto on nollassa, järjestelmästä voi puuttua kerralla jopa 2030-luvulla 4 000 – 6 000 MW vakaata tuotantokapasiteettia suhteessa kulutukseen.
Säätövoiman ja energian edellytyksiä tukevia velvoitteita on viisasta kirjata valtakunnalliseen alueidenkäytön tavoitteisiin, mutta keinot säätövoiman lisäämisen alueidenkäytön velvoitteilla ovat rajalliset lukuun ottamatta paljon sähköä tarvitsevan ja huonon hyötysuhteen omaavan pumppuvoiman lisäämistä, koska luonnonsuojelulainsäädäntö kieltää lisävesivoiman ja tekoaltaiden rakentamisen.
Pumppuvoiman raju lisääminen voi olla merkittävä haaste tulevaisuudessa laajalti ennustetun sähköpulan vuoksi. Säätövoiman todellinen lisätarve 2030-luvulla on 1500-2500 MW.
Valheellista akkuhypetystä syötetty valtamediassa kansalle jo parikymmentä vuotta
Nykyisin kantaverkkoon kytketyt säätövoimaa tarjoavat akut kattavat noin 0,0012 – 0,0024 prosenttia Suomen vuotuisesta sähkönkulutuksesta, minkä vuoksi akut eivät tule näyttelemään mitään roolia säätövoiman tuotannossa; ydinturvallisuuden kannalta merkittävän -ehkä Suomen järein- akkurivistö Olkiluodossa kykenee varastoimaan kahden minuutin aikana siellä tuotettun Olkiluodon ydinsähkön.
EU:n teollisuuden vihreä siirtymä nielee valtavia määriä sähköä
Kun huomioidaan autokannan kolminkertaistuminen, uusien sähkösyöppöjen datakeskusten tarve ja suunnitellun pumppuvoiman vaatima sähkön lisäteho, sähkönlisätuotannon tarve on noin 2500 MW 2030-luvulla.
Tämä ei vielä sisällä arviota siitä, paljonko tarvitaan lisää megawatteja, kun pumppuvoimalla ei saada tyydytettyä kuin 1200-1300 MW tulevaa säätövoiman tarvetta, joka on 2030-luvulla 1500-2500 MW. Se ei myöskään sisällä arvioita esimerkiksi hiilettömän teräksen sähköntuotannon lisätarpeesta (yli 1100-1400 MW) ja mahdollisesti muista sähköintensiivisistä investoinneista kuten Kokkolaan mahdollisesti rakennettava alumiinitehdas, jonka sähkön lisätarve on 1050 MW.
Muistettakoon, että Olkiluoto 3:n, jonka tuotantoteho maksimissaan on 1650 MW; sen rakentaminen kesti noin 14 vuotta.
Sitten se sokeri pohjalla
Oma lukunsa on, että nykyinen sähköntuotannon maantieteellinen konfiguraatio tekee esimerkiksi Helsingin sähkönhuollon hyvin haasteelliseksi talvipakkasilla tapahtuvan strategisen sotilaallisen iskun sattuessa. Tästä ovat todelliset valtamediasta ulossuljetut asiantuntijat keskustelleet Facebookissa vilkkaasti.
Mitä ne ulkopoliittisesti mahdottomat riskinhallintakeinot olisivat?
Suomi kykeni tuomaan Venäjältä talvipakkasilla 2500 MW sähköä.
Wärtsilän kaasumoottorivoimalaitokset ovat modulaarisia ja huippunopeasti säädettäviä voimaloita, jotka voisivat käyttää polttoaineenaan Venäjältä tuotavaa maakaasua. EU:n järjetön Suomen edellisellä pj-kaudella hyväksytty vihreä taksonomia-asetus ja sen pohjalta komission säätämä delegoitu asetus sallivat ydinvoiman ja maakaasusähkön ylimenoratkaisuna. Wärtsilän kaasuvoimalat on suunniteltu erityisesti tuottamaan nopeasti käynnistyvää varavoimaa ja tasapainottamaan sähköverkkoa ja Wärstilä on niitä menestyksellä nyt myynyt ympäri maailmaa. Ne voivat olla jo lähes 1000 MW tehoisia.
Näillä näkymin ydinvoiman lisärakentaminen ei tule olemaan ratkaisu yksinkertaisesti johtuen aikapulasta ja säätelyn myötä aiheutuvasta matalasta kannattavuudesta.
Mikko Paunio
Pekka Kemppainen