Kun olin lapsi ja nuori 1950- ja 1960-luvuilla, niin ruokapöydässä oli yleensä perunaa ja kastiketta, puolukkasurvosta, maitoa ja leipää sekä jälkiruuaksi marjasoppaa.
(Arkistokuva: Kike Elomaa, kuvalähde: Eduskuntra.)
Tällainen ruokavalio oli tuohon aikaan todella yleinen. Sittemmin perunan suosio on vaihtoehtojen lisääntyessä hieman kärsinyt.
Kotimainen peruna ansaitsee paikkansa takaisin ruokapöytämme arvostetuimpien raaka-aineiden joukkoon. Viime vuosikymmeninä peruna on joutunut väistymään pastan ja riisin tieltä, vaikka ravitsemuksellisesti ja ekologisesti tarkasteltuna sillä on monia etuja kilpailijoihinsa nähden.
Perunaa on toisinaan pidetty vanhanaikaisena tai jopa epäterveellisenä hiilihydraattina. Todellisuudessa keitetty peruna on ravintoainetiheä ja vähäenerginen ruoka. Se sisältää runsaasti kaliumia, C-vitamiinia ja B6-vitamiinia sekä tarjoaa hyvän kylläisyyden suhteellisen pienellä kalorimäärällä. Moni yllättyy kuullessaan, että sadassa grammassa keitettyä perunaa on huomattavasti vähemmän energiaa kuin vastaavassa määrässä keitettyä pastaa tai riisiä.
Perunan vahvuudet eivät kuitenkaan rajoitu ravitsemukseen. Yhä tärkeämmäksi nousee kysymys ruoan ympäristövaikutuksista. Tässä vertailussa suomalainen peruna on vahvoilla. Se voidaan kasvattaa lähellä kuluttajaa suomalaisilla pelloilla ilman pitkiä kuljetusmatkoja. Riisi puolestaan tuodaan lähes poikkeuksetta kaukaa Aasiasta tai Etelä-Euroopasta, mikä lisää kuljetusten ympäristökuormaa. Lisäksi riisinviljelyyn liittyy huomattavia metaanipäästöjä, jotka kiihdyttävät ilmastonmuutosta.
Myös pasta jää ekologisessa vertailussa usein perunan varjoon. Vaikka vehnää voidaan kasvattaa Euroopassa, pasta vaatii useita jalostusvaiheita ennen kuin se päätyy kaupan hyllylle. Peruna sen sijaan on hyvin vähän prosessoitu tuote: se nostetaan maasta, varastoidaan ja keitetään.
Perunan suosiminen ei tarkoita luopumista kansainvälisistä mauista tai ruokakulttuureista. Kyse on siitä, että arvostamme omaa, laadukasta ja kestävää raaka-ainettamme. Kun valitsemme suomalaisen perunan useammin riisin tai pastan sijaan, tuemme kotimaista maataloutta, vähennämme ruokamme ympäristökuormaa ja saamme samalla ravitsevaa ruokaa.
Perunan maine kaipaa päivitystä. Se ei ole menneisyyden jäänne, vaan tulevaisuuden vastuullinen valinta. Suomalaisen perunan kunnianpalautus olisi voitto sekä terveydelle että ympäristölle.
Ritva Kike Elomaa
Pekka Kemppainen
Diabeteksen vuoksi en voi syödä perunaa. Juhalluksena otin lautaselleni viisi pientä (2-3cm) perunaa pihvin ja salaatin lisukkeeksi. Pihvi oli ennen paitoa 420g, eli siis normaalin pihvin kokoinen. Salaatti oli kurkku-paprika-tomaatti-herne pohjainen. Ja mitä tapahtui? Sokerit pomppasivat yli 20 pykälää vaikka piikitin nopeaa insuliinia 80 yksikköä. Ja peruna piti sokerit koholla vielä seuravankin päivän vaikka hidasta insuliinia oli 80 yksikköä ja nopeaa 120 yksikköä. Vastaavaa ei tapahdu riisillä. Sokerit nousevat maltilliset 7-10 yksikköä.
Niin… ja pastahan tehdään itse. Eihän sitä nyt osteta valmiina. vai ostetaanko?