Kun viime vaaleissa puolue oli saanut vain vajaat 30 valtuutettua, niin nyt käydyissä ’kunnallisvaaleissa’ sen paikkamäärä nousi 2438 valtuutettuun, ja äänistä se keräsi 26 %. Nykyisen pääministerin Keir Starmerin johtama Työväenpuolue sai vain 18 prosentin kannatuksen, mikä on sille ennätyksellisen alhainen.
Brexitin isä vaalivoiton takana
Reformipuolueen puheenjohtaja Nigel Farage nosti britit Euroopan Unionia vastaan viime vuosikymmenen alussa, ja ”saarelaiset” äänestivät selvin numeroin (52-48) EU-eron puolesta 23.6.2016.
Euroopan maissa on vinguttu sen jälkeen Brexitiä vastaan, ja kiukutellaan vieläkin. Keskeinen syy on tietenkin se, että Britannia oli erittäin suuri EU:n nettomaksaja, ja nyt jo vuosikymmenen nykyisten jäsenmaiden on ollut vastattava keskenään Unionin järjettömäksi kasvaneesta budjetista, jonka loppusumma alkaa olla kahden biljoonan, -siis kahden tuhannen miljardin tasossa..
Britit siis vapauttivat itsensä ensinnäkin maksamasta, vaikkapa Italian mafian kuluja olemattomista moottoriteistä, tai juuri esiin tulleita Espanjan äärisosialisti-hallituksen yli 10 miljardin euron EU-huijauksia. Ja britit takasivat itselleen sananvapauden suhteessa niin Euroopan Unioniin kuin muuhunkin maailmaan.
Kaikkein katkerinta närää manner-Euroopassa tunnetaan tietenkin siitä, että yksikään Englannin parlamentin puolueista ei ole purkamassa Brexitiä. Toki Euroopan unioniin halutaan suhtautua asiallisesti ja jäsenmaiden kanssa tehdään yhteistyötä. Esimerkiksi Suomella oli Brittien antamat turvatakuut jo ennen meidän NATO-jäsenyyttämme.
Kaikki muistamme kuinka pellavapäinen tuulitukka Boris Johnson tämän teki, ja kävi oikein henkilökohtaisesti Suomessa ilosanomansa tuomassa. Ja oli asialla jo ennen Yhdysvaltoja.
Suomen valtamedialla on sormi suussa
Tuo Reformipuolueen vaalivoitto on hillitön. -Sehän on isompi kuin Perussuomalaisten ”jytky”. Myös Reformi oli, -ei niin montaa vuotta sitten- muutaman prosentin puolue, mutta nyt nousi siis peräti 26 %:ttiin. PS on parhaimmillaan saanut (viime eduskuntavaaleissa) 20.1 %:a.
Ylen oli pakko -näemmä Somen painostuksesta- tehdä yksi pikkuruinen uutisjuttu Britannian vaalituloksesta, mutta muutoin on ollut hiljaista. Samoin kuin tietenkin MTV:n ja Hesarin puolella. Muualla maailmalla tuo vaalitulos on ollut ykkösuutinen.
Pohjimmiltaan on kysymys noiden kolmen ”sisaruksen” yhteisestä ongelmasta, -joka itse asiassa ei pitäisi kuulua millään tavoin tiedonvälittäjille- eli siitä, että Eurooppa on menossa koko ajan kansallismielisempään suuntaan. Likimain kaikissa Euroopan maissa ovat viimeisen viiden vuoden vaalien voittajiksi nousseet kansallismieliset puolueet, jotka kuitenkin ovat kansainvälisiä ja yhteistyöhalukkaita, mutta jotka eivät ole sosialistisia eivätkä vihreitä, ja tämä tuntuu olevan varsinkin Suomen valtamedioille ylipääsemätön paikka. Siksi ”radiohiljaisuus” niin kuin on tapana sanoa, kun halutaan vaieta kuoliaaksi jokin asia.
On toki niinkin, että seuraavia parlamenttivaaleja on Brittein saarilla odoteltava vielä muutama vuosi, mutta näyttää siltä, että pääministeri Starmer on ”hirttämässä itsensä” ennen muuta maahanmuutto-ongelmiin.
Voi nimittäin sanoa, että siellä on kaikki mennyt päin prinkkalaa, esimerkiksi: Väkeä islamimaista on otettu vastaa aivan liikaa. On esimerkiksi majoitettu kuukausikaupalla tulijoita kalliisiin hotelleihin, on annettu perustaa sharia-oikeusistuimia, joihinkin kaupunkeihin, ei ole puututtu kantistyttöjen hyväksikäyttörenkaisiin, ei ole saatu tulijoiden seksuaalirikoksia vähentymään. Päin vastoin: Itse asiassa mikään ei ole onnistunut, eikä kuitenkaan näytä siltä, että Työväenpuolue tarkistaisi kantaansa. kuten suomalainen sosiaalidemokraatti ja presidenttiehdokas 1956 -eli Karl. August Fagerholm– kehotti kaikkia politiikkoja tekemään. ”Vain idiootti ei tarkista kantaansa”-niin totta.
Epädemokraattinen vaalijärjestelmä
Englanti onkin maailman ensimmäinen maa, joka herätti demokratiasta ensimmäiset idut, ja loi MAGNA CHARTA nimellä tunnetun julkista valtaa rajoittavan säädöskokoelman jo 811 vuotta sitten, – vuonna 1215. Sitä voi pitää eräänlaisena maailman ensimmäisenä perustuslakina. Niin tuosta kunniakkaasta perinteestä huolimatta äänestäminen on ”saarilla” yhä vähemmän demokraattista.
Siellä kun on vallalla enemmistövaali, eli ”yhden miehen vaalipiirit”. Kun siis olet ykkönen, niin saat ainoan paikan, -ja sillä sipuli.
Tämä tarkoittaa, että kun esimerkiksi Yorkin piirikunnassa käytiin tässä taannoin paikallisvaalit ja valtuustoon valittiin 92 henkeä, niin heistä 80 oli konservatiiveja, vaikka puolue oli saanut ”vain” 51 %:a äänistä,
Meillä ja useissa maissa on voimassa d’Hontin`menetelmä, jossa on suhteellinen mutta suhteellisesti suhteellinen vaalitapa. Kun vaikkapa EU-vaaleissa saat 12,5 %:a äänistä, niin sen saat paikoistakin, mutta jos suhteellisesti saat enemmän, niin voitat enemmän kuin kuuluisi. Jos taas vähemmän, niin häviät enemmän. -Eli eräänlainen korkoa korolle järjestelmä.
Ruotsissa on sen lisäksi, että on listavaali -jossa puolueet ovat valmiiksi listanneet järjestyksen mahdollisista läpimenijöistä- on myös ”tasauspaikkajärjestelmä”, jossa 20/249 parlamenttipaikasta jaetaan ehdottoman suhteellisesti.
Meillä oli vuoden 2015 valitun eduskunnan nimittämä puoluesihteereistä koostunut työryhmä, jonka piti saattaa vaalilait siihen tilaan, että olisi otettu käyttöön ehdottoman suhteellinen vaalitapa, mutta päivää ennen määräaikaa SDP ilmoitti, ettei tuo sille sittenkään käy. Selitystä ei koskaan tullut.
No, joka tapauksessa varmasti tapahtuu vielä yhtä ja toista, mutta mikään tällä hetkellä ei näytä siltä, etteikö Työväenpuolueen valta murenisi, ja etteikö Reformistipuolue voittaisi seuraavia Englannin parlamenttivaaleja.
Seppo Huhta
Pekka Kemppainen 
Mikko Paunio