Kansanedustaja Onni Rostila (Perussuomalaiset) ei sulata SDP:n Eveliina Heinäluoman ulostuloa. Heinäluoma kysyi tiedotteessaan: ”Saakohan Riikka Purra nämä petetyt vaalilupaukset anteeksi edes taivaan porteilla?”
(Arkistokuva, kuvalähde: Eduskunta.)
On populismia, ja sitten on tämän vaalikauden SDP:n hypersuper-populismia
”Pohjakosketuksen on oltava lähellä siinä vaiheessa, kun sosialistit alkavat jakamaan vastustajiensa taivaspaikkoja”, lohkaisee kansanedustaja Onni Rostila.
Rostila pitää Eveliina Heinäluoman (SDP) retoriikkaa vastenmielisenä, mutta näkee että kysymys on laajemmasta ilmiöstä SDP:ssä. Rostila pitää SDP:n kehitystä vaarallisena koko Suomelle.
-Tämän vaalikauden SDP on varmasti yksi populistisimpia oppositiopuolueita koko Suomen historiassa. Mitä useampi menee lankaan, sitä enemmän SDP näköjään innostuu vasemmistopopulismistaan. Vaarallinen kierre koko Suomelle, Rostila päivitti.
– Sen sijaan, että SDP kertoisi miten aikoo säästää ja sopeuttaa 5-10 miljardia, se vaikeroi kaikista hallituksen säästöistä ja sitten hyväksyy ne vaihtoehtobudjeteissaan, painottaa Rostila.
(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)
“Pohjakosketuksen on oltava lähellä”, julistaa järkyttynyt kansanedustaja, kun oppositio erehtyy puhumaan taivaan porteista. Näin onkin: valtion velka, leikkaukset, köyhyys ja hallituksen petetyt lupaukset ovat toki pieniä teknisiä yksityiskohtia, mutta vertauskuvallinen viittaus tuonpuoleiseen — siinä kulkee sivistyneen politiikan ehdoton raja.
Suomalainen politiikka onkin vihdoin saavuttanut uuden moraalisen kirkkauden tason: budjettikirjojen luvut voivat valehdella, vaalilupaukset voivat joustaa ja kansalaiset voivat kärsiä, mutta kielikuvien käytössä on pysyttävä hartaana. Taivaan portit kuuluvat vain niille, jotka leikkaavat nöyrästi ja oikeudenmukaisesti.
On suorastaan liikuttavaa nähdä, miten suurin huoli ei ole siinä, mitä päätöksiä tehdään, vaan siinä, millä raamatullisella kuvastolla niitä arvostellaan. Kun leipä loppuu pöydästä, tärkeintä on varmistaa, ettei kukaan loukkaa päättäjien hengellistä mukavuusaluetta.
Ehkä todellinen pohjakosketus saavutetaan vasta silloin, kun poliitikot lakkaavat paheksumasta toisiaan ja alkavat paheksua omia päätöksiään. Siihenkö asti muka taivaan portteja vartioivat vain ne, jotka maan päällä sulkevat heikommilta kaikki muut ovet?