Suomessa on käynyt ilmi, että kaupunkien tai kuntien on mahdollista tukea yhdistyksiä, joilla on selkeitä kytköksiä Venäjän vaikuttamistoimintaan. Kansanedustaja Mia Laiho teki asiasta aloitteen eduskunnassa
(Arkistokuva, kuvalähde: Eduskunta.)
Helsinkiläinen yhdistys lähettää Suomesta lapsia miehitetylle Venäjän propagandaleirille
Esimerkiksi eräs helsinkiläinen yhdistys on lähettänyt Suomesta lapsia miehitetyllä Krimillä sijaitsevalle Venäjän propagandaleirille. Julkisuudesta saatujen tietojen mukaan yhdistys on saanut Helsingin kaupungilta jopa kymmeniä tuhansia euroja palkkatukea useamman työntekijän palkkaamiseen. Kaupunki ei ollut tiennyt toiminnan todellista luonnetta tukea myöntäessään.
”Venäjän aggressiopolitiikkaa tukeville yhdistyksille ei missään nimessä kuulu valtion tai suomalaisten veronmaksajien tuki”, laukoo eduskunnassa toimenpidealoitteen torstaina jättänyt kokoomuksen kansanedustaja Mia Laiho (Kokoomus).
Yhdistysten hakemukset ovat usein yleistasoisia, eikä kaupungit ja kunnat ole aina tietoisia kaikista yhdistysten toimintojen ja tapahtumien tarkoista sisällöistä. Mikäli yhdistyksen kyseenalainen toiminta tai tausta kävisi ilmi ennakkoon, laki mahdollistaa tuen myöntämättä jättämisen. Palkkatukea vuorostaan ohjaa kansallinen lainsäädäntö.
Julkisuudesta saatujen tietojen mukaan valtion yleisessä avustusjärjestelmässä olevassa palkkatukihakemuksessa ei kuitenkaan ole esimerkiksi tarkempia kysymyksiä työnantajan toiminnasta, tai vakuutusta EU:n Venäjälle asettamien pakotteidenn noudattamisesta.
Yhdistysten Venäjä-kytköksistä on tiedettävä
”Lakia on syytä muuttaa pikaisesti. Kaupunkien ja muiden tukea myöntävien tahojen on syytä tietää yhdistysten mahdollisista Venäjä-kytköksistä ja evätä tuki sillä perusteella. Kehotan tukia myöntäviä tahoja olemaan myös itse aktiivisia huolellisessa taustojen selvittelemisessä jo ennen lainsäädännön mahdollisia muutoksia”, Laiho lisää.
Laihon mukaan Suomen olisi syytä ottaa mallia Virosta, jossa Suojelupoliisikin (Kapo) varoitti viime vuoden vuosiraportissaan Venäjän ottaneen vaikuttamistoimintansa kohteeksi nuoret.
Julkisuudesta saatujen tietojen mukaan Viron hallitus antoi joulukuussa 2024 asetuksen, jolla alle 21-vuotiailta virolaisilta kielletään osallistumisen järjestämisen Venäjän aggressiopolitiikkaa tukeviin tapahtumiin Venäjällä, Valko-Venäjällä sekä miehitetyillä alueilla kuten Krimillä.
Mikäli tätä ei noudata, voi saada sakon tai jopa viiden vuoden vankeustuomion. Virossa on perusteltu asetusta muun muassa sillä, että Venäjä käyttää kulttuuria, urheilua, nuorisotyötä ja koulutusta vaikuttamiskanavina ja kohdistaa toimensa erityisesti nuoriin.
Suomen lainsäädäntöä tiukennettava
”Tarvitsemme Suomeen myös lainsäädäntöön tiukennuksia. On huolestuttavaa, että epäasiallista Venäjä-propagandatoimintaa harjoittavan yhdistyksen tukeminen julkisilla varoilla on käytännössä Suomen lakien mukaan ylipäätään mahdollista ja sitä kautta myös lasten aivopeseminen. Tämä ei ole Suomen turvallisuuden eikä lasten edun mukaista”, Laiho päättää.
Toimenpidealoitteessaan Laiho ehdottaa, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla saadaan estettyä lasten ja nuorten osallistuminen Venäjän aggressiopolitiikkaa tukeviin tapahtumiin, sekä vahvistetaan kaupunkien ja kuntien mahdollisuuksia ja velvollisuuksia estää Venäjän vaikuttamistoimintaan myönteisesti suhtautuvien yhdistysten tukeminen. 
On hämmentävää huomata jälleen, kuinka suomalainen hallinto- ja avustusjärjestelmä nojaa edelleen vahvaan luottamukseen tilanteessa, jossa autoritääriset toimijat hyödyntävät tätä hyväuskoisuutta järjestelmällisesti. Kansanedustaja Mia Laihon aloite on siksi paitsi ajankohtainen, myös välttämätön turvallisuuspoliittinen herätys.
Tilanteen ironia on silmiinpistävä: jos Venäjällä toimisi vastaavalla tavalla länsimaista arvopohjaa edistävä tai Venäjän virallista linjaa kritisoiva yhdistys, se olisi Venäjän nykyisen lainsäädännön puitteissa leimattu välittömästi ”ulkomaiseksi agentiksi” (иностранный агент). Siinä missä Venäjä on rakentanut lainsäädännölliset muurit sulkeakseen pois kaiken ulkopuolisen vaikutusvallan, Suomessa on päädytty tilanteeseen, jossa veronmaksajat ovat saattaneet tietämättään rahoittaa naapurimaan aggressiopolitiikkaa tukevaa toimintaa itseään vastaan ja jopa lasten altistamista sen propagandalle.
Demokratian ei tule olla hampaaton. On sivistyneen oikeusvaltion velvollisuus suojella kansalaisiaan – erityisesti lapsia – vihamieliseltä vaikuttamiselta, mutta samalla on huolehdittava siitä, ettei julkisia varoja valu toimintaan, joka sotii suoraan kansallista turvallisuutta ja kansainvälistä oikeutta vastaan. Viron malli ja Laihon ehdottamat kiristykset palkkatukien ehtoihin tarjoavat tarvittavia työkaluja tähän puolustukseen.
Jotkut Suomessa eivät näemmä halua mitenkään – jostain syystä – ymmärtää, että avoimen yhteiskunnan ei tarvitse tarkoittaa suojatonta yhteiskuntaa.