Vuonna 2007 antamassaan haastattelussa eläkkeellä oleva Yhdysvaltain armeijan kenraali ja NATO:n joukkojen komentaja Wesley Clark väitti, että pian syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen muuan Pentagonin virkamies kertoi hänelle suunnitelmasta ”tuhota” seitsemän maata viidessä vuodessa.
(Kuva: Wesley Clark, kuvalähde: Youtube/Wesley Clark,)
Irak, Syyria, Libanon, Libya, Somalia, Sudan ja Iran. Clarke oli kauhuissaan kuulemastaan. Clark käytti esitelmässään tätä esimerkkinä siitä, kuinka George W. Bushin hallinnon neokonservatiivit olivat päättäneet käyttää sotilaallista voimaa Lähi-idässä ilman selkeää yhteyttä terrorismin vastaiseen sotaan.
Jeffrey Sachs ei ole säästellyt sanojaan sadoissa podcasteissa, joissa hän on tuominnut Bibi Netanyahun Lähi-Idän sotien lietsojana. Bibi on ollut hänen mukaansa syypää kaikkiin USA:n sotiin alkaen Somalian epävakauttamisesta ja nyt lopuksi Iranin sotaan. Nyt hyökättyään Trumpin kanssa Iraniin, hän on kertonut 40-vuotisen unelmansa toteutuneen.
Tällä kertaa neokonservatiiviset voimat eivät ole USA:ssa Iraniin kohdistuvan katastrofaalisen hyökkäyssodan takana, vaan kyseessä on puhtaasti AIPAC:n (American Israel Public Affairs Committee) ja Netanyahun sota, jossa USA:n presidentti kiristyksillä ja uhkailuilla saatiin mukaan hyökkäykseen. AIPAC-lobby on valtavan varakas ja sillä on Epsteinin myötä paljon kompremettoivaa materiaalia ylätason ihmisistä.
Neokonservatiivien ehkä tärkein propagandisti Bill Kristol lähes heti Iranin sodan alettua tuomitsi Trumpin hulluna. Olen paljon kirjoittanut näistä jatkuvaa WOKE-vallankumousta ylläpitävistä neokonservatiiveista ja neoliberaaleista, jotka ovat Yhdysvaltain asevoimalla vieneet maailmalle mm. LBTGQ+-ilosanomaa.
Bill Kristolin isä, New Yorkin juutalainen Irving Kristol, on tärkein USA:n neokonservatiivien synnyttämien värivallankumousten ja noin 100 hallitusten vaihdosten henkinen isä. Hän oli jyrkkä antistalinisti ja trotskilainen kommunisti nuorena. Trotskilaiset pitivät Josif Stalinia petturina, koska Stalin oli omaksunut sosialismin yhdessä maassa opin ja hylännyt trotskilaisen jatkuvan vallankumouksen idean.
Bibiä ja Yhdysvaltain neokonservatiiveja ja neoliberaaleja on siis kiittäminen meille saapuneista kymmenistä tuhansista kunniakansalaisista eli somaleista, afgaaneista, irakilaisista, iranilaisista, libanonilaisista ja syyrialaisista. Tämä on kovin yksinkertainen ja Suomen mahdollisesti musertava yhtälö.
Ensimmäiset neokonservatiivien meille tuomat kunniakansalaiset eli vietnamilaiset eivät ole meille taloudellinen rasiste, koska heitä ei tarvitse hyysätä KELA-goldeilla. He eivät ole myöskään muodosta meille mitään turvallisuusuhkaa toisin kuin em. islamilaisista maista tulleet kunniakansalaiset, jotka ovat Euroopan ehdottomasti suurin turvallisuusuhka.
Mikko Paunio
Pekka Kemppainen
Että se sit olis jutskit koko tän invaasion takana. Haluaisin valistaa, että juutalainen ei ole sama kuin Hebrealainen. israel on perustettu 1940’s lopulla Palestiinan alueille. israel on nimi vanhan testamentin profetioista, jonka Palestiinan aluelle asetettiin nimeksi hmmm… jotta….
Ahaa, selvä! Hienoa, että tämäkin kansalaisia raivostuttava mysteeri ratkesi. En tiennytkään, että Netanyahu oli se vesipää, joka henkilökohtaisesti avasi Suomen rajat, kirjoitti turvapaikkapolitiikan, ja vieläpä seisoi Tornion rajalla ohjaamassa tulijoita oikeaan jonoon.
Ilmeisesti sama Jehu myös soitti silloiselle pääministerille ja muille päättäjille, että “älkää turhaan vaivautuko tekemään politiikkaa – minä hoidan tämän teidän puolestanne”. Ja tietenkin hän myös määräsi varusmiehet kantamaan tulijoiden matkalaukut vastaanottokeskuksiin, koska mikäs muu olisi luontevampaa Lähi-idän geopoliittiselle strategille.
Kohta varmaan selviää, että Jehu myös kirjoitti Suomen maahanmuuttolain, päätti kuntapaikoista ja täytti KELAn hakemukset……..vai oliko se sittenkin joku Suomesta, joku mystinen Kalle Tappinen?
Onhan se kätevää: kun kaikki maailman tapahtumat voidaan selittää yhdellä superroistolla, ei tarvitse enää vaivata päätä sillä tylsällä ajatuksella, että ehkäpä Euroopan ja Suomen omilla poliittisilla päätöksilläkin olisi jotakin tekemistä asian kanssa.
Mutta ei pilata hyvää tarinaa faktoilla – tämä geopoliittinen Marvel-universumi on jo paljon viihdyttävämpi paikka.
WEF:n ja YK:n wokeohjauksessa olevat poliitikkomme pitävät rajat auki. Stubb puolitoista vuotta sitten oli muiden wokepoliitikkojen kanssa hyväksymässä YK;n tulevaisuuspaktia https://www.un.org/en/summit-of-the-future , jossa he poistivat YK:n nomenklatuurasta sanan laiton siirtolaisuus ja korvasivat sen sanalla epäsäännöllinen siirtolaisuus (Action 5e), jota ohjataan ja edistetään YK:n erityisjärjestöstä nimeltään International Organization for Migration | IOM, UN Migration yhdessä kansalaisjärjestöjen kuten Punainen Risti tai Lääkärit ilman rajoja järjestö. Action 5e myös kertoo, että YK:n jäsenmaiden tulee taata laittomille siirtolaisille täydet ihmisoikeudet.
Mikko Paunion kommenttiin voi vastata suoraan mutta asiallisesti toteamalla, että epäluottamus ei synny tyhjästä – se syntyy kokemuksesta huonojen, aikaisempien kokemusten kautta, siis siitä, että eliitti ja tavalliset ihmiset elävät eri todellisuuksissa.
World Economic Forum puhuu maailmasta, jossa ongelmat ovat “globaaleja haasteita” ja ratkaisut “monenkeskisiä prosesseja”. Tavalliselle ihmiselle sama maailma näyttäytyy sähkölaskuna, ruoan -ja polttoaineiden hinnan nousuna ja huolena siitä, onko oma arki turvallista ja ennakoitavaa. Kun toinen puhuu abstraktioista ja toinen selviytymisestä, keskustelu ei kohtaa….paitsi ylevästi politiikassa ihmiset unohtaen.
Kärki on siinä, että WEF:n maailma ei oikeastaan altistu niille seurauksille, joita se on mukana muovaamassa.
Davosiin lennetään yksityiskoneilla keskustelemaan ilmastosta ja yms. ties mistä. Samaan aikaan kansalaisille kerrotaan, että heidän pitäisi kiristää vyötä, eli köyhtyä entisestään. Puhutaan avoimuudesta, mutta vaikutusvalta kulkee suljetuissa verkostoissa länsimaisen demokratian ulottumattomissa. Korostetaan demokraattisia arvoja, mutta samalla tehdään yhteistyötä hymyillen myös sellaisten toimijoiden kanssa, jotka eivät niitä arvoja tule noudattamaan kuuna kullan päivänä.
Kyse ei siis välttämättä ole mistään yksinkertaisesta salaliitosta – mutta kun lukee Yuval Noah Hararin visioita ja sijoittaa ne tavallisten ihmisten arkeen, vaikutelma alkaa helposti muistuttaa jotain apokalyptista raunio maisemaa. Kun teknokraattiset ideat ihmisen “päivitettävyydestä”, datavalvonnasta tai yhteiskunnan ohjattavuudesta törmäävät ihmisten konkreettisiin pelkoihin työstä, toimeentulosta ja autonomiasta, ne eivät näyttäydy neutraaleina tulevaisuuskuvina – vaan pikemminkin ylhäältä tulevana pakottamis-agendana, joka ei kysy lupaa muuttaa väkisin edes ihmisten kansalaisoikeuksia.
Spot on Teemu!