Keskustan kansanedustaja ja eduskunnan eräkerhon puheenjohtaja Mikko Savola tahtoo vähentää hirvikannan aiheuttamia metsätuhoja sekä lisätä päätöksenteon avoimuutta ja vahvistaa luottamusta metsänomistajien ja riistahallinnon välillä.
Mikko Savola (Keskusta) toteaa, että metsänomistajat eri puolilla Suomea ovat jo pitkään tuoneet esiin huolensa hirvikannan koosta ja sen aiheuttamista merkittävistä metsätuhoista.
Haittaa luonnon monimuotoisuudelle, -ja metsänomistajille
Hirvet vaikeuttavat erityisesti metsien uudistamista, ohjaavat puulajivalintoja yksipuolisemmiksi ja aiheuttavat huomattavia taloudellisia menetyksiä metsänomistajille. Lisäksi vahinkojen vaikutukset ulottuvat luonnon monimuotoisuuteen, kun esimerkiksi lehtipuiden ja sekametsien kasvatus vaikeutuu.
Savola on huolissaan keskustelun kärjistymisestä eri tahojen välillä:
Keskustelu on kärjistynyt, kun metsänomistajat kokevat, ettei heidän näkemyksiään huomioida riittävästi hirvikannan hoitoa koskevassa päätöksenteossa. Riistaneuvostojen ja muun riistahallinnon roolia on kritisoitu siitä, että päätöksenteossa korostuvat metsästykselliset ja harrastukselliset näkökulmat metsätaloudellisten ja ekologisten vaikutusten kustannuksella.
Savola ihmettelee, että viimeisimmissä ministeriön kannanotoissa on todettu, että nykyinen järjestelmä on pääosin toimiva eikä merkittäviä muutoksia tarvita. Linja on herättänyt kysymyksiä siitä, miten järjestelmän toimivuutta arvioidaan, millaista tutkimustietoa hyödynnetään ja miten osapuolten kokemat haitat huomioidaan päätöksenteossa.
Savola korostaa, että metsät ovat Suomelle keskeinen luonnonvara niin taloudellisesti, ekologisesti kuin kulttuurisestikin. Siksi hirvikannan hoidon tulee olla kestävää, tasapainoista ja laajasti hyväksyttyä. Tämä edellyttää läpinäkyvää päätöksentekoa, ajantasaista tutkimustietoa sekä aitoa vuoropuhelua eri osapuolten välillä.
Savola jätti ministerille viisiosaisen kysymyksen aiheesta 13.1.2026:
Miten hallitus arvioi nykyisen hirvikannan hoitojärjestelmän kykyä ehkäistä metsätuhoja ja turvata metsien monipuolinen ja kestävä käyttö?
Aikooko hallitus käynnistää riippumattoman ja kokonaisvaltaisen arvioinnin hirvikannan hoidosta, jossa tarkastellaan erikseen taloudellisia, ekologisia ja sosiaalisia vaikutuksia?
Mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta metsänomistajien näkemykset ja vahinkokokemukset huomioidaan nykyistä paremmin päätöksenteossa?
Aikooko hallitus uudistaa riistaneuvostojen toimintaa, kokoonpanoa tai päätöksentekotapoja siten, että ne heijastavat tasapainoisemmin eri sidosryhmien näkemyksiä?
Millä konkreettisilla keinoilla hallitus pyrkii vähentämään hirvikannan aiheuttamia metsätuhoja ja samalla vahvistamaan luottamusta metsänomistajien, metsästäjien ja viranomaisten välillä? 
Hirvi ei ole ongelma – vaan vihervasemmistolainen järjestelmä, joka sitä suojelee on.
Suomessa ei ole hirviongelmaa.
– Suomessa on järjestelmäongelma, joka on puettu hirvensarvien muotoon.
– Hirvi tekee vain sen, minkä luonto siltä odottaa: syö, vaeltaa ja lisääntyy.
– Sen sijaan ihminen – erityisesti suomalainen virkamies, tutkija ja konsensuspoliitikko – tekee jotain paljon vaarallisempaa: kieltäytyy vastuusta.
Hirvi on pyhä, metsänomistaja epäilyttävä. Nyky-Suomessa hirvi on:
– ekologinen indikaattori
– monimuotoisuuden lähettiläs
– harrastuksellinen resurssi
– tutkimuskohde
– hallinnollinen kompromissi
Metsänomistaja taas on:
– subjekti, jonka kokemus on “anekdoottinen”
– intressitaho muiden joukossa
– potentiaalinen luonnon vihollinen
– rakenteellinen häiriö ekosysteemipuheessa
Kun hirvi syö taimikon, kyse ei ole vahingosta.
– Se on “ekologinen vuorovaikutus”.
Kun metsänomistaja valittaa, kyse ei ole todellisuudesta. Se on “kokemus”.
– Vihervasemmistolainen järjestelmä – ilman että kukaan tunnustaa olevansa vihervasemmistolainen
– Järjestelmä ei toimi puoluekirjoilla vaan kielen, tutkimusasetelmien ja kokoonpanojen kautta.
– Riistaneuvostot ovat “edustavia”, mutta painottuvat metsästyksellisesti.
– Tutkimus on “riippumatonta”, mutta kysymykset on rajattu niin, ettei omistajuus ole keskiössä.
– Ministeriö linjaa, että järjestelmä on “pääosin toimiva”, koska se toimii järjestelmän itsensä näkökulmasta.
Tämä ei ole salaliitto. Tämä on institutionalisoitunut ideologia, jossa:
– luonto nähdään ensisijaisena
– tuotanto toissijaisena
– omistaja hallinnollisena häiriötekijänä
Ja kaikkea tätä kutsutaan “tasapainoksi”. Konsensus on tehokkain vallankäytön muoto
Suomalaisen metsäpolitiikan nerous on siinä, ettei kukaan ole vastuussa.
Poliitikko:
– “Luotan virkamiehiin ja tutkimukseen.”
Virkamies:
-“Toimimme poliittisten linjausten puitteissa.”
Tutkija: “Tuotamme tietoa, emme päätöksiä.”
Metsänomistaja:
-“Minun metsääni syödään.”
Hirvi:
– märkää ääntä ja kuorta hampaissa
Ja lopputulos on aina sama: mikään ei muutu, mutta luottamusta vaaditaan lisää.
Mikko Savolan hallittu hämmästys
Kun kokenut keskustapoliitikko “ihmettelee” järjestelmän toimivuutta, kyse ei ole tietämättömyydestä
Kyse on hallinnoidusta hämmästyksestä.
Hän kysyy:
– arvioidaanko järjestelmää?
– kuullaanko metsänomistajia?
– pitäisikö avoimuutta lisätä?
Mutta hän ei kysy:
– kuka hyötyy nykyisestä hirvikannasta?
– miksi metsätalous on aina se, joka joustaa?
– miksi harrastus voittaa elinkeinon?
– miksi omistusoikeus on keskustelussa sivulause?
Koska ne kysymykset rikkoisivat konsensuksen. Ja konsensus on suomalaisen vallankäytön pyhin eläin – jopa pyhempi kuin hirvi.
Totuus, jota ei haluta sanoa ääneen:
– Hirvikantaa ei suojella siksi, että hirvi olisi korvaamaton.
– Sitä suojellaan siksi, että järjestelmä ei halua myöntää epäonnistuneensa.
Myöntäminen tarkoittaisi:
– vallan uusjakoa
– riistahallinnon avaamista
– tutkimuskehysten kyseenalaistamista
– omistajan nostamista takaisin keskiöön
Lopuksi:
Hirvi ei ole vihollinen. Mutta järjestelmä, joka naamioi ideologiansa neutraaliksi hallinnoksi on.
– Niin kauan kuin metsää saa omistaa mutta ei määrätä siitä,
– niin kauan kuin vahinko on “kokemus”,
– ja niin kauan kuin kukaan ei ole vastuussa,
Suomessa ei ole hirvipolitiikkaa.
On vain vihervasemmistolainen järjestelmä, joka on oppinut piiloutumaan sanan tasapaino taakse.
Ja hirvi?
Se tekee vain sen, minkä järjestelmä sallii.🤣
Ps. Ja muuten – sama pätee yksityisomistuksen kohdalla yhteiskunnan joka sektorilla.
– kuka hyötyy nykyisestä hirvikannasta?
Metsästyseurojen jäsenet,
Kysyit – kuka hyötyy nykyisestä hirvikannasta? Metsästyseurojen jäsenet,
Eipäs nyt yksinkertaisteta liikaa! Hirvikannasta hyötyy YLEISEN vallankäytön kautta yhteiskunnan joka sektorilla institutionalisoitunut ideologia, lue; vihervasemmistolainen järjestelmä, joka naamioi ideologiansa neutraaliksi hallinnoksi.