”Tämäkö on sitä SDP:n reilummin leikkaamista?”, kritisoi kansanedustaja Joakim Vigelius (Perussuomalaiset) Tampereen säästöistä pormestari Nurmiselta.
Tampereen kaupunginvaltuusto päättää tänään kaupungin ensi vuoden talousarviosta. Tärkeimpänä kokonaisuutena valtuusto on päättämässä pormestari Ilmari Nurmisen (sosialidemokraatit) johdolla 37 miljoonan säästöistä.
Tampereen kaupunginvaltuutettu ja kansanedustaja Joakim Vigelius (ps) pitää SDP:n politiikkaa kaksinaismoralistisena.
– SDP ja Nurminen ovat yli kaksi vuotta arvostelleet maan hallituksen ”saksipolitiikkaa” ja luvanneet ”tekevänsä kaiken reilummin”. Nyt vaalit voitettuaan talouden realiteetit ja säästötarve näyttävät valjenneen Nurmisellekin, Vigelius toteaa.
Vigelius listasi valtuustossa pitkän listan Tampereella suunniteltuja säästöjä.
– SDP:n johdolla Tampere on irtisanomassa yli sata työntekijää sekä leikkaamassa perusopetuksen oppimateriaaleista ja henkilöstöstä, koulukyydeistä, lukioilta, nuorten osallisuusrahasta, kulttuuripalvelutarjonnasta, kirjastojen aineistomäärärahoista, joukkoliikenteestä ja liikuntapalveluista. Ja lisää on tulossa tulevina vuosina. Tämäkö on sitä reilummin leikkaamista? Vigelius kysyy.
– Lisäksi SDP:n johdolla ollaan korottamassa maksuja pysäköinnissä, museoissa, rakentamisessa, uimahalleissa, työväenopiston kursseilla ja liikuntapalveluissa, Vigelius jatkaa.
Vigeliuksen mukaan säästöt ovat välttämättömiä. Tampereella pormestarikoalition ulkopuolelle jätetyt perussuomalaiset esittivät talousarvioon lukuisia muutos- ja säästöesityksiä, esimerkiksi ilmastobudjettiin, pakolaisten vastaanottoon ja kehitysohjelmien rahoitukseen liittyen.
– Kuten valtiokin, myös Tampere on elänyt yli varojensa jo pitkään. Ennemmin tai myöhemmin se konkretisoituu verojen ja maksujen korotuksina sekä kipeinä säästöinä. Nämä realiteetit on syytä sisäistää myös vasemmistopuolueissa.
Seppo Huhta
Se on käsittämätöntä että opetuksesta leikataan aina. Sen sijaan uusiin seiniin löytyy kyllä rahaa. Ja olemassaolevit rakenuksista aina ”hometta”. Tampereella on kuitenkin monopoli jätteiden kuljetukselle ja käsittelylle, pari poikkeusta lukuunottamatta vesi- ja jätevesiverkostoille, maankäytölle ja rakentamiselle, energian tuotannolle, kaukolämmön tuotannolle, … eikö näiden monopolien pitäisi tuottaa niitä pääomatuloja jotta Tampere lakkaisi velkaantumasta? Nykyisellään kaupungilla on velkaa noin 38 000e/asukas. Mikä on Suomen suurimpia summia. Silti veroäyriä ei olla valmiita nostamaan ettei veronmaksajat kaikkoa kaupungista.
Kaikki luetellut leikkaukset kohdistuvat veronmaksajille tuleviin etuihin, kun leikkauset pitäisi kohdistaa veronmaksajien veroihin ja niillä maksettuihin byrokraattien turhiin palkkoihin. Nutta voiko byrokraatit kohdistaa leikkaukset omiin etuihinsa. Ei tietenkään vaan demokrtatiasta on tullut tällainen älytön tapa, jota tuskin yhteiskunta huomaa. Vaikka jo tällä hetkellä puolet palkansaajista ei tee tuottavaa työtä, joka pitää yhteiskuntaa koossa.
Lustraatioisku: Miksi Suomi seisoo
Kireä verotus on vain jäävuoren huippu. Todellinen ongelma on järjestelmä, joka suojelee itseään paremmin kuin niitä, jotka yrittävät tehdä tulosta sen sisällä.
Yrityksiä kehotetaan “palkitsemaan suorituksista”, vaikka kaikki ylimääräinen on jo pantattu sivukuluihin, velanhoitoon ja byrokratian ylläpitoon. Siinä ei ole kysymys haluttomuudesta – vaan siitä, että happi loppuu ennen kuin palkitseminen voi edes alkaa.
Siksi tarvitaan lustraatio – rakenteiden ja verkostojen puhdistus, ei kosmetiikkaa. Vanhojen etuoikeuksien ja kankeuksien purkaminen on ainoa tie uuteen kilpailukykyyn.
Ja ehkä tästä löytyy myös vastaus siihen, miksi niin moni suomalaisyrittäjä hakeutuu “pahoihin verkostoihin”: kun kaikki on panttina, ihminen hakee turvaa sieltä, mistä sitä vielä saa – vaikka järjestelmä virallisesti kieltäisi sen.
Suomi seisoo, koska se ei uskalla katsoa peiliin. Mutta ilman lustraatiota, ei mikään liiku.
Ps. Lusraatio tässäkin tapauksessa = Kivireen irrottaminen vetokoukusta.
https://www.verkkouutiset.fi/a/vuorineuvos-illle-taman-takia-suomi-seisoo/#459d3869
Pss, Vuorineuvos ei pihahtanutkaan lustraatiosta, mutta kirjoitti kuitenkin varovaisen toispuolisesti näin: -Innostunut ilmapiiri saadaan loppumaan, jos firmat eivät palkitse hyvistä suorituksista ja yhteiskunta verottaa kuinka paljon tahansa, Kurkilahti toteaa IL:lle.
– Näistä syistä täällä ei tule mistään mitään. Juna seisoo paikallaan, hän jatkaa.
Jatkan
Jos vastaisin tähän analyyttisesti, “selväpäisen ulkopuolisen taloustieteilijän” ja sosiologisesti valveutuneen ajattelijan tavoin, niin sanoisin näin:
Byrokratia ei useinkaan ole pahuuden tuote vaan turvallisuuden tuote.
Monet sen rakentajista eivät ole pyrkineet sortamaan, vaan luomaan itselleen ja läheisilleen ennustettavuutta, jatkuvuutta ja sosiaalista pääomaa — toisin sanoen turvaverkon keskellä epävarmuutta.
Mutta juuri siinä piilee sosiologinen paradoksi: mitä enemmän yksilöt rakentavat omaa turvaansa hallinnon sisään, sitä raskaampi ja vähemmän joustava järjestelmä siitä syntyy muille, sen ulkopuolella,
Tuloksena on rakenteellinen itsepalvelu: “hyvä tarkoitus” kääntyy järjestelmäksi, joka tuottaa pysyvyyttä itselleen ilman tarkoitusta.
Siksi kirjoitin lustraatio = kivireen irrottaminen vetokoukusta.
Se ei ole vallankumousta, vaan terveystarkastus.
Jos järjestelmää ei uskalleta avata ja keventää, se muuttuu hitaasti kuin perintövero: jokainen maksaa, mutta kukaan ei tunnista alkuperäistä syytä.
”leikkauset pitäisi kohdistaa … byrokraattien turhiin palkkoihin.” — Totta. ’Hallinto maksaa enemmän kuin tuotanto’ runoili runoilija.
Julkisten palvelujen tuottamissa on pikkupalkaisia hoitsuja, kirjastotätejä ja ylistressattuja poliiseja. Palkkiovirat ovat hallinnossa, jossa lounastauko alkaa heti kun on saanut takkinsa naulakkoon.
”leikkauset pitäisi kohdistaa … byrokraattien turhiin palkkoihin.” — Totta. ’Hallinto maksaa enemmän kuin tuotanto’ runoili runoilija.”
Tähän väliin sopii hyvin vanha kansanviisaus:
Näin hiirestä tuli karhu: kuinka pieni valtion apuvirasto paisui monihaaraiseksi strategiseksi kehittämiskeskukseksi, joka ei enää tunne kenttää, mutta kyllä kalenterin täyttämisen taidon.
Esim. Pirhan alueella käydään muutosneuvotteluja säästöjen aikaansaamiseksi vaikka lehdistä on jo saanut lukea mitä aiotaan tehdä.
Sekä Pirhalta että sen valtuustolta on jäänyt ymmärtämättä yksi suuri asia: Ei tarvita säästöjä jos voidaan kasvattaa tuloja !!
Pistetään kaikki lääkärit hoitamaan potilaita 8h/pv. Eikä niin että ne lähtee klo 12 yksityisvastantoille. Palkasta pois ja jollei tuntikehyt täyty, niin irtisanotaan. Hammaslääkärit voisivat tehdä kanssa kahdeksan tunnin työpivää eikä lähteä klo 14 ”paperitöihin”. Eräälläkni terveyskeskuksella on 13 hoitohuonetta hammaslääkäreille ja vain kaksi toimi. Kaikissa kuitenkin paloi punainen valo.
Ja terveyskeskus lääkärit tulisi velvoittaa olemaan työpaikallaan klo 16 asti. Eikä niin että jos klo 10 mennessä ei ole varattu aikoja, niin en voivat lähteä kotiin.
Me maksamme koko tästä lystistä, Miksi me emme vaadi samanlaista työtehoa kuin meiltä vaaditaan? Lääkärit saavat kuitenkin joka vuosi sen 10% automaattisen palkankorotuksen.
Olet aivan oikeassa nimimerkki ”Pitäisikö vaatia”: moni asia ei toimi niin kuin pitäisi. Mutta ongelma ei ole ihmisissä, vaan tavassa, jolla koko palvelujärjestelmä toimii.
Vuosien mittaan johtokerroksia, ohjeita, päällekkäisiä tietojärjestelmiä ja sääntöjä on kasvanut niin paljon, että itse työ jää ”palvelujärjestelmän” jalkoihin.
Siksi tarvitaan lustraatio – ei vallankumousta, vaan palvelujärjestelmän täydellinen terveystarkastus.
Se tarkoittaa, että uskalletaan katsoa, mitkä rakenteet palvelevat enää vain hallintoa itseään, ja mitkä oikeasti auttavat ihmisiä.
Kun turhat kerrokset poistetaan, työ alkaa taas sujua – ja palvelu palaa ihmisen kokoiseksi.
Muuten, erittäin hyvä huomio ja ajatus/kysymys nimimerkiltä ”Pitäisikö vaatia.” Kyllä pitäisi vaatia, sillä juuri tämä on se kohta, jossa moni hyvä idea pysähtyy ilman vaatimusta: kuka sen tekisi ja millä valtuudella?
Jos ajatellaan asiaa virallisesti ja laillisesti, lustraatio palvelujärjestelmässä tarkoittaisi hallinnollisesti ohjattua, mutta poliittisesti rohkeaa ja riippumatonta prosessia. (korostan sanaa poliittisesti ROHKEAA)
Sen “marssijärjestys” voisi kansantajuisesti kuvattuna mennä suunnilleen näin:
1. Poliittinen mandaatti ja parlamentaarinen päätös
Lustraatio ei voi olla yhden hallinnonalan sisäinen projekti.
Tarvitaan selkeä poliittinen toimeksianto – eduskunnan hyväksymä rakenteellisen hallinnon ja palvelujärjestelmän läpivalaisuohjelma.
Tämä loisi laillisen pohjan ja suojan virkamiehille ja asiantuntijoille, jotka uskaltavat puhua avoimesti rakenteiden ongelmista.
2. Riippumaton arviointielin – ei ministeriön oma työryhmä
Tätä ei voi jättää ministeriölle, joka tarkastaisi itseään.
Tarvitaan parlamentaarisesti nimitetty Lustraatiokomissio tai Järjestelmäauditointineuvosto – vähän kuin talouspolitiikan arviointineuvosto, mutta tehtävänä olisi analysoida koko julkisen palvelujärjestelmän toiminnallista rakennetta ja sen itseään ylläpitäviä kerroksia.
Mukana pitäisi olla hallinnon, talouden ja sosiologian asiantuntijoita, ei puoluepoliittisia nimityksiä.
3. Avoin raportointi ja läpinäkyvyys
Komission raportit tulisi julkaista avoimesti, kunnittain ja toimialoittain.
Kansalaisille on näytettävä, miten paljon aikaa ja rahaa eri hallinnon kerrokset syövät, ja miten paljon menee itse palveluun. Vasta läpinäkyvyys pakottaa muutoksen!
4. Lainsäädännön ja hallintorakenteen keventäminen
Kun ongelmakohdat on tunnistettu, tarvitaan rakenteellinen purkulaki – lainsäädännöllinen paketti, joka poistaa päällekkäisiä hallintokerroksia ja selkeyttää vastuita.
Tämä on “terveystarkastuksen hoitovaihe”: ei vallankumousta, vaan kirurginen toimenpide.
5. Kunnallinen ja sektorikohtainen toimeenpano
Varsinainen muutos tapahtuu kunnissa, sairaanhoitopiireissä, virastoissa ja oppilaitoksissa.
Tässä vaiheessa tarvitaan johtajuutta, joka uskaltaa luopua vanhasta hallintatavasta ja siirtää painopisteen takaisin työhön ja asiakkaaseen.
Jos tämän haluaisi kiteyttää yhteen lauseeseen:
> Lustraation pitäisi olla eduskunnan käynnistämä, riippumattoman komission toteuttama ja kunnissa toimeenpantava hallinnon terveystarkastus, jonka tarkoitus on palauttaa järjestelmä ihmiselle, ei tuhota sitä.