Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä eräin huomioin ja muutosehdotuksin. Mietintö on yksimielinen.
Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä laiksi pakkokeinolain 8 luvun muuttamisesta (HE 70/2025 vp) on valmistunut. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi pakkokeinolain laite-etsinnästä päättämistä koskevaa sääntelyä sen saattamiseksi EU-oikeuden mukaiseksi.
Muutoksen taustalla on Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio, jonka mukaan toimivaltaisen viranomaisen mahdollisuus saada pääsy matkapuhelimen sisältämiin tietoihin edellyttää asianmukaisesti perusteltuja kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta sitä, että tällaisen mahdollisuuden käyttämisen edellytykseksi on asetettu kansallisessa lainsäädännössä tuomioistuimen tai riippumattoman hallintoelimen suorittama etukäteisvalvonta.
Esityksessä pakkokeinolakia muutetaan siten, että tuomioistuin päättää laite-etsinnästä pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta tiettyjä erikseen määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.
Lakivaliokunta katsoo, että esityksessä ehdotettu ratkaisu on nykytilaan verrattuna selkeä parannus oikeusturvaan koskien laite-etsinnästä päättämistä. 
Luettavaa:
(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)
Seppo Huhta
Mitä lakivaliokunta nyt tekee?
Se korjaa lakia niin, että poliisi ei enää itse voi päättää puhelimen avaamisesta, vaan siihen tarvitaan tuomioistuimen lupa, ellei olla kiireellisessä tapauksessa?
Tämä tilanne syntyy, koska EU-tuomioistuin pakotti Suomen nostamaan kynnystä digitaalisille etsinnöille.
Perustelu siis: lisää oikeussuojaa yksilölle.
Missä ongelma on yksilön kannalta?
Ongelma ei ole itse muutos – vaan siinä, kuka käytännössä käyttää valtaa.
Viittaisin erityisesti lustraation puuttumiseen Suomessa: eli siihen, ettei julkisen hallinnon – etenkin poliisin, suojelupoliisin, syyttäjälaitoksen ja poliittisen byrokratian – menneitä valtarakenteita, keskinäisiä verkostoja ja mahdollisia politisoituneita lojaliteetteja ole koskaan läpivalaistu tai puhdistettu.
Toisin kuin esimerkiksi:
Itä-Saksa (Stasi-puhdistukset)
Baltian maat (neuvostoverkostojen kartoitukset)
Tšekki (lustraatiolaki, joka esti tietyissä verkostoissa toimineita päätymästä virkoihin)
Suomi ei koskaan tehnyt tätä.
Hallintokulttuuri säilyi hiljaisuuden, lojaalien verkostojen ja virkamieshierarkian varassa.
Miksi tämä koskee nyt laite-etsintää?
Koska valta päättää kenen puhelin avataan on valtavan poliittinen väline, jos sitä halutaan käyttää väärin!
Vaikka laki sanoo:
> “tuomioistuin päättää”
Käytännössä:
Poliisi muotoilee vaatimuksen
Syyttäjä pukee sen laillisuusmuotoon
Tuomioistuin hyväksyy sen lähes aina
Tilastollisesti Suomessa:
92–98 % pakkokeinolupa-anomuksista hyväksytään.
Tuomioistuimet harvoin haastavat poliisin perustelun.
Koska kontrolli on muodollista, ei sisällöllistä.
Jos rakenteita ei ole koskaan läpivalaistu, valta pysyy niissä rakenteissa. Ja silloin “oikeusturva” voi muuttua oikeuden kulissiksi.
Toisin sanoen:
Tämä muutos on paperilla hyvä – mutta se ei vähennä valtaa, se vain siirtää sen muodollisesti toiselle pöydälle.
Jos pöydän ääressä istuvat edelleen samat päätöksentekoverkostot, suhdevalta on ennallaan.
Mitä tästä seuraa asenteena?
Äkkiseltään tämä kuulostaa oikeusvaltion vahvistamiselta.
Mutta ilman rakenteellista läpinäkyvyyttä ja lustraatiota se _voi_ toimia myös poliittisen kontrollin hienovaraisena nykyaikaistamisena.
Tämä on juuri se tilanne, jossa laki parantaa muotoa, mutta ei ratkaise valtasuhdetta.
Kyllä, uudistus näyttää hyvältä paperilla.
Mutta ilman hallintokoneiston ja turvallisuusviranomaisten historiallisten valtaverkostojen avoimuutta ja purkua, se ei suojaa järjestelmän sisällä poliittisen kostamisen mahdollisuudelta – se vain vaihtaa mekanismin muotoa.