Suuri valiokunta kävi tänään valmistavaa keskustelua eduskunnan kannasta neuvotteluihin, joita EU:n jäsenmaat paraikaa käyvät eurooppalaisesta ilmastolaista.
Suuren valiokunnan on tarkoitus antaa lausuntonsa valtioneuvostolle keskiviikkona 17.9.
EU:n puheenjohtajamaa Tanska pyrkii sopimaan jäsenmaiden kesken neuvoston yleisnäkemyksestä ehdotukseen ympäristöneuvoston kokouksessa 18.9. Suuren valiokunnan kuultavana tulevasta neuvoston kokouksesta oli tänään ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala (kok.), joka valotti valiokunnalle neuvotteluiden tilannetta ja jäsenmaiden kantoja ehdotukseen.
Suuren valiokunnan keskustelussa esillä olivat kolmansissa maissa toteutettavien päästöjä hillitsevien toimien ajoituksesta ja laajuudesta sopiminen, ilmastolain vaikutukset metsien käyttöön sekä ns. teknisten nielujen sisällyttäminen päästökauppaan ja sen vaikutus päästöoikeuksien hintaan.
EU:n yleisten asioiden neuvoston tulevasta kokouksesta (16.9.) oli suuren valiokunnan kuultavana eurooppa- ja omistajaohjausministeri Joakim Strand (r.). Ministerit aloittavat kokouksessa lokakuun Eurooppa-neuvoston valmistelut.
Suuren valiokunnan ja ministerin keskustelussa olivat esillä mm. Venäjän-vastaisten energiavientipakotteiden toimivuus, EU:n varautuminen Venäjän varjolaivaston aiheuttamiin ympäristöriskeihin, komission suunnitelmat itäisten raja-alueiden turvallisuuden ja elinvoiman tukemiseksi, EU:n varautuminen mm. drooneilla tehtävään häirintään sekä Israelin ja Palestiinan konflikti. 
(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)
Seppo Huhta
Muutama pointti:
1. Ilmastopolitiikka on veropolitiikkaa kierteellä!
– Päästökauppa ei ole vain ympäristötyökalu, vaan myös valtion budjetin lisätulolähde. Jokainen myyty päästöoikeus on käytännössä vero eri nimellä.
– Sama pätee ”vihreisiin verouudistuksiin”: polttoaineiden, lämmityksen -ja liikenteen verotus naamioidaan ilmastopolitiikaksi, vaikka käytännössä kyse on valtion kassavirran varmistamisesta.
2. ”Mystinen piikki” toimii peitenimenä
– Kansalainen tajuaa helpommin, että ”meidän on pelastettava maapallo” kuin että ”meidän on paikattava alijäämää”, joka alijäämä jostain kumman syystä toistuvasti – aina jostain ulkopuolelta – ”livahtaa sisään hallituksen mekon alta” repimään budjettia auki?
– Siksi hallitusten on paljon helpompi ohjata uusia maksuja ja velvoitteita ilmastopolitiikan kautta, kuin sanoa rehellisesti suoraan: rahat loppuivat kesken typerien poliittisten päätösten -ja ulkopuolisen painostuksen takia.
3. Agenda ja painostus
– EU:n ilmastolainsäädäntö ei käytännössä synny tyhjiössä: se kytkeytyy sekä teollisuuspolitiikkaan (esim. hiilitullit, joilla suojellaan eurooppalaista teollisuutta) että budjettirahoitukseen (uudet EU-tasoiset maksut ja rahastot).
– Taustalla on myös voimakas _intressi_ pitää yllä ”uuden normaalin” narratiivia: kriisit, ilmasto, Venäjä, pandemia. (Tosin siitä narratiivista on Venäjä nyttemmin irtaantunut ”keulimaan” -syventäen kriisiä… jostain WEF:ltä huomaamatta jääneestä testosteroni-syystä?)
Ps. Jos kääntää näkökulman hetkeksi kylmään poliittiseen arkeen, niin kyllä – ilmastopolitiikkaan liittyy väistämättä se elementti, että se toimii myös julkisen talouden ”lisätulokanavana”.