Stubbille hatunnosto

Ei olisi Pekka tuohon porukkaan päässyt

Sitten ETYK-kokouksen 1975 jälkeen meillä näyttää olevan presidentti josta voimme olla ylpeitä.

(Arkistokuva)

Täytyy tosin myöntää, että Alexander Stubbin valinta Suomen tasavallan presidentiksi oli aika ohkaisen langan varassa, eli hän voitti Pekka Haaviston vain reilulla 100 000 äänellä.

Se, että A.Stubb on samassa erittäin harvalukuisessa porukassa maailman suurvaltajohtajien sekä Volodymyr Zelenskijn ja EU:n pääkomissaari Ursula Von der Leynin kanssa yhdessä ja Vladimir Putin puhelimen päässä, niin se on saavutus. Varsinkin, kun ottaa huomioon, että paikalla on Euroopan 53:sta valtiojohtajista vain viisi ja Suomen Tasavallan presidentti on yksi heistä, ja hänellä on selvästi ja tiedetysti erittäin hyvät henkilösuhteet niin Yhdysvaltain kuin ja Ukrainankin presidentteihin.

On vaikea sanoa mitä erityistä hyötyä niistä Suomelle on, mutta se voidaan sanoa, ettei ystävyydestä Trumppiin ja Zelenskiin ainakaan haittaa meille ole.

Pekka Haavisto ei kuunaan olisi tuohon joukkoon tullut kutsutuksi

Haaviston toimet ärsyttivät Yhdysvaltain republikaaneja jo silloin, kun Haavisto valehteli toimineensa yliopiston ”apulaisprofessorina” hakiessaan YK virkaa, -hän oli luennoinut tuossa oppilaitoksessa. Toinen este päästä arvostettujen politiikkojen joukkoon oli hänen entisten ’ISIS’-naisten haaliminen Suomeen, ja näiden jesidikansaa orjuuttaneiden isisterroristien jättäminen minkäänlaisten oikeuskäsittelyjen saatikka tuomioiden ulkopuolelle- toisin kuin muut Euroopan maat toimivat. Muissa maissa palaavat isishirviöt vietiin suoraan lentokentältä poliisin huostaan ja tuomioistuimiin, joissa nämä saivat kahdesta kuuteen vuoden heti alkaneet vankilatuomiot. Meillä on Haaviston ”haalimat” asuvat ties missä päin Suomea valtion täydellä ylöspidolla.

Viimeinen niitti Haaviston haaveissa päästä kansainvälisiin parrasvaloihin oli lähteä YK:n pääsihteerin Antonio Guterresin- syvä sosialisti Portugalista- marionettina mukamas ”rauhanneuvottelijaksi” painostamaan Israelia antamaan Hamasille periksi. Israel oli jo siinä vaiheessa ilmoittanut, että Guterres on ”persona non grata”, siis ei-toivottu henkilö, mikä tietysti merkitsi myös hänen suojattinsa komprementointia.

Toki on selvää, että Israel ei olisi muutoinkaan Haavistoa hyväksynyt neuvottelijaksi, koska hänet katsottiin puolueelliseksi ja toisen puolen asiamieheksi.

On sinänsä aika koomista, että Suomessa osa piti Haaviston pestiä mahdollisena. Maailma on täynnä ex-ulkoministereitä, eikä heitä näy enää missään. Tosiasia on myös, että Haavisto on pienen maan pienen -hyvin kyseenalaisen puolueen- rivikansanedustaja, eli siltäkin osin aivan mahdoton valinta asenteidensa lisäksi kansainväliseen tehtävään, joka edellyttää ehdotonta puoueettomuutta.

Myöskään muu Haaviston tausta ei ole hänelle eduksi, vaikka sen ei sinänsä pitäisi vaikuttaa. Toki se onkin Haaviston ”syntilistalla” kovasti pieni yksityiskohta, -kaiken muun rinnalla.

Kaiken edellä todetun perusteella on naurettavaa, kun Yle, Hesari ja Maikkari roikottavat Haavistoa niin Ukrainan kuin Lähi-idän konfliktin ”ylituomarina” ohjelmissaan ja sivuillaan,aivan kuin Haavistolla olisi viimeinen sana maailman konflikteissa.

Ahtisaareen ei ole vertailla

Kansakoulunopettaja Martti Ahtisaari teki varmasti parhaansa eri toimissaan. Ahtisaarelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto ennen muuta Kosovon rauhan neuvottelijana, vaikka työn taustalla tekivätkin Norjan diplomaatit.

Kosovon konfliktissa tehtiin väkisin valtio Serbian yhdestä maakunnasta, koska haluttiin muslimivaltio Euroopan sisälle, jolla siis haluttiin liehitellä islamilaista maailmaa, ja osoittaa että kyllä me otamme muslimien toiveet huomioon. Tästä tuli myöskin ”kosovokortti” jolla voitiin myöhemmin torjua muslimivaltioiden tunkeutuminen Euroopan Unioniin, ja vastaavan sukuiset vaatimukset.

Vielä viime viikolla joissakin tiedotusvälineissä kerrottiin kuinka Ahtisaari lopetti Kosovon pommitukset. Ei, tosiasia on että Ahtisaari pyysi rauhanneuvottelijana NATOa pommittamaan Kosovossakin asuvia serbejä ja serbiarmeijaa, ja noilla pommituksilla serbit lopulta nujerrettiin. Se oli sellaista järeimmän luokan ”rauhaanpakottamista”.

Serbithän olivat tämän ”islamistisen ”haaveen” tiellä, koska eivät halunneet antaa Kosovolle itsenäisyyttä. Serbit olivat myös sijaiskärsijöitä, joita haluttiin rangaista, kun ei haluttu suoraan hyökätä Veljeskansa Venäjää vastaan. On selvää että Venäjä protestoi ankarasti, mutta ei uskaltanut puuttua sotaan, koska se olisi mahdollisesti ajanut Venäjän ja NATOn joukot vastakkain.

Ahtisaarta ei varmaankaan niin arvaan kauheasti viipurilaisena serbien ”tukistaminen” haitannut.

Ahtisaaren Nobeliin vaikutti joidenkin arvioiden mukaan myös se, että Suomi ja Ruotsi olivat noihin aikoihin pyrkimässä -niin kuin Suomi taas- YK:n Turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi.-No, Ruotsi tuli valituksi ja Suomi ”sai” Nobelinsa.

On tietenkin muistettava, että Ruotsi pyörittää ”Nobelkarusellia”, vaikka Rauhanpalkinto onkin Norjan Nobel-komitean myöntämä.

Ahtisaaren Nobelissa siis haiskahtaa sama kuin F.E. Sillanpään kirjallisuuden Nobel-palkinnossa. Sillanpään romaanit eivät ole kovinkaan kummoisia, sen tietää jokainen niitä lukenut. Kysymyksessä oli Talvisodasta johtunut ”sääli-Nobel”. Sen sijaan moni tuolloin ja sen jälkeen on todennut, että jos jollekin suomalaiselle kirjallisuudesta olisi Nobel pitänyt antaa, niin hän olisi ollut Mika Waltari, jonka teosten lukijamäärät ovat aivan toista luokkaa kuin Sillanpään, ja jonka teoksesta: Sinuhe egyptiläinen tehtiin myös Hollywood elokuva.

Saako Trump Nobel-pakinnon

Toimittajat ympäri maailmaa väittävät, että Trumpia ei Ukrainan rauha kiinnosta, mutta kunnia sitäkin enemmän. Voi olla, että Trump on Nobelin perässä, mutta entäs sitten jos se on ”hinta” Ukrainan rauhasta, niin keltäpä se on poissa. Toki se nostattaisi Euroopan ja Amerikan vihervasemmiston vihaa tuota kauppatieteen maisteria kohtaan entistä isommaksi, ja suomalaisia vihervassuja se suututtaisi kovin paljon.

Mutta ylläri, ylläri, jos tästä koituukin Nobel Stubbille sitten loppujen lopuksi. Eihän mikään muukaan ole maailmassa mahdotonta: saihan Jasser Arafatkin -aivan saatanallisen julma terroristi- aikoinaan Nobelin rauhanpalkinnon.

Toki Suomen vihervassutoimittajat ”halkeaisivat” vihasta, kateudesta ja pettymyksestä, jos tohtori Stubb saisi Nobelin, eikä ylioppilas Haavistoa muistaisi tässäkään yhteydessä kukaan, vaikka nuo ovat siitä Haavistolle haaveilleet ainakin 20 vuotta.

Nyt on vain toivottava ja rukoiltava, että rauhanprosessi etenee: alkakoon tuli tauolla, suorilla rauhan neuvotteluilla tai vaikka millä keinoin, kunhan tappaminen ja yli kolme vuotta kestänyt sota Ukrainassa loppuu mahdollisimman pian.

Seppo Huhta