Suomen julkisen talouden tila on vakava, ja velkaantuminen jatkuu huolestuttavaa vauhtia. Hallitus on jo päättänyt 9 miljardin euron sopeutustoimista, mutta ne eivät ole riittäneet.
(Arkistokuva, kuvalähde: Eduskunta.)
Tämä johtuu pääosin turvallisuus- ja puolustusmenojen sekä velanhoitokulujen kasvusta. Tiedämme jo myös, että talouden epävarmuus, viennin heikkous ja investointien viivästyminen jarruttavat toipumista.
”Hallitus voisi harkita dieselin hinnan nostamista”
Opetusministeri Anders Adlercreutz (r.) väläytti tiedotusvälineissä hiljattain, että hallitus voisi harkita dieselin hinnan nostamista.
– Vastustan jyrkästi tällaista ehdotusta ja koko perussuomalainen ryhmämme on varmasti samaa mieltä, Sanna Antikainen (ps) jyrähtää..
Adlercreutzin ehdotus on täysin irti todellisuudesta. Dieselin hinnan korotus iskisi kovaa autoileviin työssäkäyviin ja maaseudun asukkaisiin pitkien matkojen alueilla kuten Itä-Suomessa. Siellä asuvien ihmisten elinkustannukset nousisivat kohtuuttomasti.
Itä-Suomi on jo muutenkin kärsinyt Venäjän käymästä sodasta Ukrainassa. Kuinka ylimielistä ja piittaamatonta on, että opetusministeri Adlercreutz haluaa vielä kurittaa Itä-Suomea ja sen ihmisiä lisää
Kaksikielisyyden hinta on aika sanoa ääneen
Antikainen ehdottaa kaksikielisyyden kustannuksien karsimista, ja jopa kaksikielisyydestä luopumista kokonaan.
– Suomen valtion talous on kuralla, ja samalla jatkamme edelleen veronmaksajien rahojen syytämistä järjestelmään, jossa pieni vähemmistö saa suhteettoman suuren määrän etuoikeuksia. On vihdoin aika puhua selkeästi siitä, mitä pakkoruotsi ja valtion kaksikielisyys todella maksavat ja mitä hyötyä siitä enää nyky-Suomessa on, Antikainen sanoo.
Ruotsinkielisten erilliset koulut ja päiväkodit ovat usein paremmin resursoituja kuin vastaavat suomenkieliset yksiköt.
Ruotsinkieliset ryhmäkoot ovat pienempiä
Antikainen huomauttaa myös, että ruotsinkieliset ryhmäkoot ovat pienempiä, opettajia on enemmän ja rahoitus usein erikoisjärjestelyin turvattu siitä huolimatta, että suomenkielisillä alueilla lapset opiskelevat isoissa ryhmissä ja resurssit ovat tiukassa. Tätäkö on yhdenvertaisuus, Antikainen kysyy.
– Lisäksi samaan aikaan kalliit käännökset, tuplabyrokratia ja pakkoruotsin opetus nielevät satoja miljoonia euroja vuosittain.
Julkinen sektori tuottaa kaiken kahdella kielellä, vaikka yhä harvempi tarvitsee tai edes haluaa palveluita ruotsiksi. Tämä ei ole enää järkevää, varsinkaan tilanteessa, jossa jokainen euro pitäisi käyttää viisaasti esimerkiksi puolustukseen, vanhustenhoitoon tai koulutukseen.
Ruotsinkieliset järjestöt saavat vuosittain huomattavia summia valtion tukea.
– Samalla suomenkieliset järjestöt kamppailevat toimintansa jatkumisesta. Suomi ei voi enää olla järjestelmä, jossa pieni osa saa enemmän vain syntyperänsä perusteella.
Ruotsin kieli kokonaan valinnaiseksi kouluissa
Antikaisen mukaan ruotsin kieli tulisi muuttaa kokonaan valinnaiseksi aineeksi koulussa.
– Virkamiesten kielivaatimuksia tulisi purkaa, ja valtion kaksikielisyyden velvoitteita arvioida uudelleen. Suomi tarvitsee yhden yhteisen hallintokielen, ja toimivan valtion ilman turhaa kalliiksi käyvää kielibyrokratiaa. Kaksikielisyys ei saa olla pyhä lehmä, koska se on kallis järjestelmä, jonka kustannukset eivät enää vastaa hyötyjä. 
(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)
Pakkoruotsia opetetaan meille vain sen vuoksi että olemme Ruotsin alusmaa. Monet ”Nordic-” maahantuojien varastot/konttorit ovat Ruotsissa. Miksi? Osaamme me tilata tavarat Suomeen myyntiin suoraan valmistajiltakin. Mutta ennen EU:ta ruotsalaiset tekivät 40% voittoa Suomeen tulevilla kulutushyödykkeillä. Enkä ole varma paljonko esim. KAHA tekee voittoa autonvaraosilla Ruotsin KGK:lle.
Sama homma myynnissä… minulle kerrottiin aikoiaan että ilman kauppakamaria ei voi myydä mitään ulkomaille. Miksi? Minä myin Siemensille tuotteitani ja kauppa kävi hyvin siihen asti kunnes liityimme EU:hun. Verotusteknisistä syistä oli pakko lopettaa.
Meidän pitää vain muistaa että Suomen kuningas hallitsi aikoinaan koko Ruotsia. Se on myrkkyä ruotsalaisille.
Pakkoruotsia ja muita imperiumin lahjoja
Joskus sitä miettii, että joko nyt saisimme olla ihan oikeasti itsenäinen maa. Mutta ei – meille opetetaan yhä ruotsia kuin vanhassa isäntäpiirin koulussa, jossa palvelusväen tuli ymmärtää, milloin piti tuoda kahvia ja milloin vaieta. Pakkoruotsi ei ole kielioppiin perustuva asia – se on refleksi. Aivan kuin valtio jännittäisi joka kerta, kun Ruotsista päin kilahtaa sähköposti jollekin virkaintoiselle byrokraatille?
Ja miksi muuten jokainen ”Nordic-” -alkuinen logistiikkayhtiö tuntuu pitävän päämajaansa Tukholmassa? Meillä Suomessa on ihan kelvollisia hyllyjä ja varastomiehiä, kyllä ne lavat saadaan liikkeelle ilman ruotsalaista siunaustakin. Silti tuntuu, että ensin tavarat käyvät pyörähtämässä lännessä, jotta saadaan etikettiin vähän kruunuaromia.
Muistan vielä ajan ennen EU:ta, kun ruotsalaiset tekivät 40 % voittoa suomalaisista kulutushyödykkeistä. Ja me hymyilimme kohteliaasti, kun lasku tuli. Nyt en osaa sanoa, paljonko esim. jokin KAHA tienaa auton varaosista Ruotsin KGK:lle, mutta epäilen, ettei siinä ainakaan kahvitauoilla hävitty.
Itse yritin joskus myydä tuotteitani Ruotsiin, niin ja jopa Saksaankin. Hyvin meni – siihen asti kunnes liittymistämme EU:hun alettiin”otsat rypyssä” virkamiestyönä valmistelemaan. Homma meni niin keskeisen verotustekniseksi, että pelkkä paperisota sai minut harkitsemaan munkiksi ryhtymistä.
Kauppakamarikin kuulemma piti olla mukana – kait, tai muuten tavarat eivät ylittäneet rapoisan rattoisasti rajaa kuin salakuljettamalla – näin olen kuulopuheita tulkinnut. Ajatelkaa nyt vaikka jotain naurettavan lapsellista nuuska-pussien tai mitä tahansa ”manly whatnots” tavaran salakuljettamista Ahvenanmaalta mantereelle….niin heti on perässä lähes koko tullin laivasto & muu tarvittava virkaintoinen synninnielijä klikki, hyvä ettei erikoisjoukkoja mukana – suojelemassa nuorison ikeniä turmiolta.. mukamas.
Mutta miksi tällaista tapahtuu? No, ehkä siksi, että syvällä jossain kansakunnan DNA:ssa on edelleen pieni palvelijan kumarrus. Ruotsi oli joskus emämaa, ja vaikka itsenäistymisen alusta on kulunut yli sata vuotta, tuntuu kuin olisimme edelleen henkisesti vuokralla tai jossain hollituvan eteisessä juonittelemassa ja ryyppäämässä, itse kestikievarijärjestelmän valmistautuessa kuljetusten -ja myynnin jyvityksiin omaksi hyödykseen.
Ja hei – muistattehan, että aikoinaan Suomen kuningas hallitsi koko Ruotsia? No okei, se oli ehkä vähän monimutkaisempi juttu (historia on harvoin yhtä siisti kuin Facebook-päivitys), mutta antaa silti mukavaa särmää kahvipöytäkeskusteluihin. Ruotsissa se fakta ei ole tosin kovin suosittu – ehkä siksi, että se muistuttaa heitäkin siitä, että historia ei aina mene niin kuin Strömsössä.
Kaiken tämän jälkeen voisi kuvitella, että nyt otettaisiin jo oma kieli, oma talous ja oma selkäranka käyttöön. Mutta ei – pakkoruotsi elää, varastot ovat lännessä ja suomalainen pienyrittäjä kiroaa EU-lomakkeita samalla, kun hakee toista verotettavaa kahvikupillista verottajan linjalla jonottamiseen.
Olemme itsenäisiä, kyllä – mutta silti vähän kuin äänioikeudettomia huoneenvuokralaisia isossa ruotsinkielisessä taloyhtiössä, jossa talonmies vastaa vain Tukholmasta käsin…ja tietenkin ruotsiksi.