Eräiden viimeaikaisten outojen väitteiden johdosta julkaisemme uudelleen tarkastelun Äänisen Peurasaarella sijaitsevan mesoliittisen Euroopan suurimman kalmiston vainajien kalloilla käydystä pelistä.
(Kirjoitettu 25.1.2017.)
Tieteellinen aineisto voidaan säätää vallitsevaa teoriaa tukevaksi, vaikka se on harvinaista. Kun Euroopan suomalais-ugrilaiset piti todistaa itäisiksi maahanmuuttajiksi, tilaisuuden siihen tarjosivat eri kaivauskohteista löytyneet, kasvo-osiltaan vahingoittuneet kallot nykyisen Venäjän alueelta. Samoissa kohteissa ehjempinä säilyneet toki rekonstruoitiin europideiksi.
Neuvostoaikana venäläiset tutkijat olivat edistyneet kasvonpiirteiden rekonstruoinnissa löydetyille pääkalloille. Tätä tekniikkaa käytettiin sekä rikostutkinnassa, että arkeologisissa kaivauksissa löydettyyn kallo-aineistoon.
Tutkittaessa esm. slaavilaiseksi tulkittua aineistoa, metodia käytettiin niin hyvin kuin osattiin. Äänisen Peurasaaren, Olenie Ostrovin, kaivauksista löytyneen kampakeraamisen kulttuurin aineiston suhteen meneteltiin toisin, -ja syystä että vallitseva tieteellinen doktriini niin vaati. Nämä hautaukset luokiteltiin löytö-yhteyden perusteella suomensukuisiksi, joten doktriinin vaatimat mongolit piti löytää. Kun ei löytynyt, tehtiin.
Äänisen Peurasaari, Olenie Ostrov, on eri kohde, kuin Jäämeren rannikolla –Muurmanskistä itään- sijaitseva kalmistosaari, Bolshoje Olennie Ostrov -tieteellisessä keskustelussa myös lyhenteellä BOO tunnettu. (Päivitys 2025)
Suomessakin kerrottiin siihen aikaan suomalaisten olevan 3/4:sesti ”läntistä” ja 1/4-osa ”itäistä” alkuperää. Siispä kallo-uutinen otettiin täällä kiljuen vastaan. Sehän olikin ainoa kouriintuntuva todiste em. hypoteesille.
Äänisen Peurasaaren mongolikallot rekonstruoitu puutteellisesta aineistosta
Mongolikalloille kuuluu nyt huonoa, sillä 90-luvun venäläiset tutkijat ovat myöntäneet, että mitään mongolipiirteitä ei todellisuudessa ole ollutkaan. Ne on rekonstruoitu puutteellisesta aineistosta.
Kraniologia, eli kallojen mittasuhteita ja piirteitä tutkiva tiede, ei ole skinheadien tms. ääriainesten harrastus, vaikka näinkin on julkisuudessa annettu ymmärtää. Nykyaikainen kallonmittaus täydentää ja tukee muiden tieteenhaarojen tuloksia mm. eri populaatioiden alkuperää ja keskinäistä sukulaisuutta tutkittaessa. Eniten tutkittu ihmisryhmä sattuu vielä olemaan saamelaiset, joiden mongolipiirteet olisivat tehneet onnellisiksi leegion svekomaaneja, -mutta kun niitä ei löytynytkään.
Peurasaaren kivikautisissa haudoissa luut olivat säilyneet maaperän kalkkipitoisuuden takia paremmin kuin missään muualla Fennoskandian kampakeraamisen väestön asuttamalla alueella. Mitä niistä pystyttäisiin päättelemään, vaikuttaisi hyvin määräävästi siihen kuvaan, mikä suomalaistenkin alkuperästä muodostuu. Löytöalueen tutkiminen aloitettiin samaan aikaan kun saaren kalkkikalliot katosivat Stalinin kanavan rakennustarpeiksi. Kanava yhdisti Laatokan, Äänisen ja Vienanmeren, ja sen rakennustöissä tuhottiin parisen sataatuhatta toisinajattelijaa. Maxim Gorgi kirjoitti työmaasta ylistyskirjan.
Silloin kun Peurasaaren kallo-aineistoa alettiin tutkimaan, oli vallitsevana käsitys, että ”itäbalttilainen rotu” olisi jonkinlainen välimuoto puhtaasta europidistä itäisempään tyyppiin. Tutkijat odottivat siis löytävänsä todisteita tälle hypoteesille.
Teorian vaatimat mongolit tehtiin
Osa esiinkaivetuista kalloista luokiteltiin samantien läntisten eurooppalaisten löytöjen kanssa yhteisten piirteiden avulla europideiksi, mutta osa oli ongelmallisia: Niiden kasvo-osat olivat säilyneet vain irrallisina pirstaleina, ja niistäkin puuttui suuria osia. Analyytikkojen lähtökohdista seurasi, että uskottiin näiden kallojen olevan ne teorian vaatimat mongolit. Siispä ne rekonstruoitiin sellaisiksi.
Peurasaaren ”mongolikallot” vaikuttivat vuosikausia tieteen tekemiseen, ja jokaisen teorioita arvioivan oli otettava ne huomioon. Kupla alkoi puhjeta vasta 90-luvun alussa.
(Lainaus)
”Monet tutkijat ovat väittäneet luulöytöjen valossa, että sekä europidiset että mongolidiset tyypit olisivat olleet edustettuina Baltian varhaisten asukkaiden keskuudessa. Esimerkiksi Denisovan(1980) mukaan kampakeraamisen kulttuurin väestö oli europidista ja mongolidista sekakansaa, mutta nuorakeraamisen kulttuurin edustajat olivat puhdasta europidista tyyppiä.
Denisovan suomalais-ugrilaisena pitämänsä europidi-mongoli sekakansa olisi tullut Baltiaan idästä. Todellisuudessa Euroopan itäosien ja Länsi-Siperian varhaisimmat asukkaat olivat kraniologisesti europidista tyyppiä, ja mongolidiset piirteet ilmestyivät Länsi-Siperiaankin vasta pronssi- ja rautakausien vaihteessa (Liptak 1980).
On myös väitetty, että ainoastaan ne Olenie Ostrov-saaren kallot, joiden kasvot on rekonstruoitu, ovat litteäkasvoisia ja siten keinotekoisesti mongolidisia (Kozintsev, henk.komm. 1991), ja että varhaisten Baltian asukkaiden kraniometrinen variaatio (vaihtelu. lat.huom.) on normaalia populaation sisäistä variaatiota (Jacobbs, henk.komm. 1994). Zagorskan (henk.komm. 1997) mukaan Denisovakin on viimeksi esittänyt kaikkien Baltian varhaisten kallojen olevan piirteiltään europidisia.”
Markku Niskanen, Muinaistutkija 4-1998
(lainaus päättyy.)
Venäläiset tutkijat kertovat siis avoimesti tieteellisissä konferensseissa, että em. pitkään totena pidetty ”tutkimustulos” on täysin nurinkurinen. Mitään mongoleja ei siis ollut paikalla siihen aikaan kun suomalais-ugrilaisten kansojen geneettinen perimä muotoutui.
- Uralin-takaisen Siperian alkuperäinen jääkauden jälkeinen paleoaasialainen väestö väistyi mongolien tieltä pohjoiseen ja länteen vasta paljon myöhemmin.
- Uralin länsipuolelle mongolidit ehtivät vasta 1600-luvulla, jolloin kalmukkien kaani otti Venäjän tsaarilta Kaspian aron Volgan alajuoksulta.
Olenije Ostrovin tutkimuskohteesta löydettyjen ja asianmukaisesti rekonstruoitujen kallojen suhteen ei ole esiintynyt moitteita.
Pohjois-Euroopan vanhimmat kupariesineet Äänisen-Karjalassa
Äänisen protokarjalainen asutuskeskittymä kampakeraamisella kaudella oli ajankohtaan nähden hyvin edistynyt. Hautauksista on löytynyt runsaasti esineitä, mm. tunnettuja hirvenpää-sauvoja, ja mm. Pohjois-Euroopan vanhimmat kupariesineet. Jostain syystä tieto metallin käsittelystä ei levinnyt yhtä laajalle oppikirjoissa ja populaarissa kirjoittelussa, kuin olemattomat mongolipiirteet tahallisesti väärin rekonstruoiduissa kalloissa.
Äänisen Karjala, ja sen takaisetkin alueet, olivat hyvin keskeisessä roolissa itämerensuomalaisen ja saamelaisen etniteetin muotoutumisessa. Itämerensuomalaista paikannimistöä on Dvina (Viena) -jokeen asti, ja Äänisen ja Vienanmeren rantojen kalliopiirrokseissa toistuu venäläisen tutkijan mielestä Kalevalan runojen teemat.
Äänisen Karjalan kivikautiset asukkaat olivat teknisesti edistyneitä, ensimmäisiä pohjoisia maanviljelijöitä (7500 eKr. alkaen) -mitä meille ei kerrota- ja suomalaiskarjalaisten ja saamelaisten esivanhempia, -ja he näyttivät myös suomalaisilta. 
Keramiikan itäinen alkuperä, Japanista ja Manchuriasta Suomeen asti