Armeniassa vallankaappaus-suunnitelma

Vallankaappaushankkeen takana oleva ryhmittymä mainitaan venäjämieliseksi. ”Pyhän taistelu” -liikkeen johtajaksi mainitaan arkkipiispa Bagrat Galstanyan.

”Pyhä taistelu” -liike typerykset! Olisivat ottaneet ajoissa Suomen ev.luteista opiksi! Ei siitä noin mitään tule! Ensin pitää olla riveissä riittävästi arkkifariseuksia!🤣

Mustasaaren kesät – kun kirkko lauloi vasemmalta
🔔 Mustasaaren salaisuus, kesä 1968💔

Vuonna 1968 Helsingin seurakuntien kesäparatiisi, Mustasaari, pysyi suljettuna koko kesän. Tavanomaisia lastenleirejä, rippikouluja tai perhepäiviä ei järjestetty. Tapaus jäi pitkälti vaille selitystä, mutta kulisseissa tapahtui jotain merkittävää.

Samaan aikaan muualla maailmassa:
– Pariisi roihusi opiskelijamellakoissa,
– Prahan kevät murskattiin panssarein,
– suomalaisissa yliopistoissa kyti uusi poliittinen eetos.

Mustasaaren sulkeminen ei ollut sattumaa. Se oli alku kirkon nuorisotyön hiljaiselle ideologiselle murrokselle, jonka jälkiä näkyy yhä.

Mustasaari 1969: uusi isäntä ja uusi henki

Vuonna 1969 Mustasaari avattiin uudelleen – mutta nyt Helsingin kaupungin nuorisokeskuksena, yhteistyössä seurakuntien kanssa. Uusi ohjelma ei ollut pelkkää askartelua ja iltahartauksia, vaan mukaan tulivat:

poliittinen laululiike,

rauhan- ja solidaarisuusillat,

radikaalit kulttuuriohjelmat.

Tähän uuteen Mustasaareen saapuivat 1970-luvun alussa taistolaiset kulttuurivaikuttajat, kuten Pekka Aarnio, Martti Launis ja Sinikka Sokka, jotka toivat saaristoidylliin marxilaista luokkakieltä ja sosialistista kuvastoa.

🎵 Laululiike ja nuorisotyö – uusi liturgia🎸

Poliittinen laululiike, joka sai Suomessa pontta KOM-teatterista ja Agit-Propista, rantautui nyt myös Mustasaareen. Yhtäkkiä:

laulettiin ”Kansainvälistä”,

esitettiin Neuvostoliitto-myönteisiä sävellyksiä,

puheenvuoroissa korostettiin rauhaa, tasa-arvoa – mutta ei demokratiaa länsimaisessa mielessä.

Pekka Aarnio ja Martti Launis eivät vain esiintyneet – he ohjelmoivat, kouluttivat ja vaikututtivat. Seurakuntanuoret altistuivat ideologisesti värittyneelle opetukselle, joka usein esitettiin kristillisen lähimmäisenrakkauden varjolla.

✝️ Kirkko ja kommunismi: epätodennäköinen liitto

Vaikka evankelis-luterilainen kirkko ei virallisesti hyväksynyt sosialistista politiikkaa, useat nuoret papit ja työntekijät myötäilivät sitä:

– osa koki, että kristinusko ja sosialismi molemmat ajavat sorrettujen asiaa,

– toiset näkivät Neuvostoliiton rauhanprojektin _ekumeenisena_ yhteistyömahdollisuutena,

– ja joillekin radikalismi oli vastalause kirkon porvarilliselle ja hierarkkiselle perinteelle.

#Mustasaari toimi symbolisena rajapintana, jossa nämä virrat kohtasivat: hartaus ja manifesti, virsi ja vallankumous.

🧠 Ideologinen muokkaus vai hengellinen ohjaus?💭

Jälkikäteen on kysytty: mitä Mustasaaressa todella tapahtui? Oliko kyseessä hengellinen keskus vai ideologinen kasvattamo?

On muistettava, että monille osallistujille kokemus oli positiivinen: avartava, vapauttava ja yhteisöllinen. Mutta samalla:

Stalinismin varjo leijui läsnä olevana poissaolona – sitä ei mainittu, mutta Neuvostoliiton glorifiointi jätti jälkensä.

Rauhanleireillä opetettiin, että Yhdysvallat on sodan syy, Neuvostoliitto rauhan puolustaja.

Hartaushetkien rinnalla oli työpajoja, joissa luettiin Marxia – tai vähintään Agit-Propin laululyriikoita analysoitiin kristillisestä ”näkökulmasta”.

Historiallinen merkitys ja perintö

Mustasaari oli yksi niistä pisteistä, joissa kirkko ja vasemmistoradikalismi risteytyivät 1970-luvun Suomessa. Seurauksia oli useita:

osa nuorisotyöntekijöistä siirtyi poliittisiin tehtäviin, erityisesti SKDL:n ja Demarinuorten riveihin,

kirkon sisäinen keskustelu polarisoitui: konservatiivit vetäytyivät, radikaalit valtasivat tilaa,

syntyi uusi ”vasemmistopapiston” sukupolvi, joka vaikutti pitkään -ja vaikuttaa yhä vieläkin kirkollisessa päätöksenteossa.

Lähteet ja muistitieto

Teologinen Aikakauskirja (1970–1975)

Kai Ekholm & Jari Stenvall (toim.): Taistolaisuuden perintö (2009)

Haastattelut Mustasaaren työntekijöiltä, Helsingin seurakuntayhtymän arkistot

Jukka Mallinen: Kulttuuriradikalismi Suomessa (1990)

Leo Suonpään puheenvuorot kirkollisissa rauhankokouksissa

KOM-teatterin ja Agit-Propin arkistot

📌 Lopuksi

Mustasaari oli 1960–70-luvuilla enemmän kuin saari: se oli heijastus suomalaisen kirkon identiteettikriisistä. Kun kristillinen sanoma kohtasi stalinistisen ideologian ja vasemmistokulttuurin, syntyi ainutlaatuinen – ja ristiriitainen – luku Suomen hengellisessä historiassa.

Ps. Mikähän pojilta kaikessa kiireessä unohtui, ettei vain olisi unohtunut ”hurmiossa” se kaikkein tärkein?
Yhteenvetona voitaisiin sanoa, että: Jeesuksen ydinsanoma keskittyy Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen, parannukseen ja uskoon pelastuksesta, sekä Jumalan valtakunnan tulemiseen ja sen periaatteisiin.