”Turha on itkeä kaatunutta maitoa”, -Kultarantakeskusteluissa tunnistettiin maailmanmuuttamisen ennennäkemätön vauhti

Näin totesi kansainvälisen politiikan asiantuntija Risto E.J. Penttilä meneillään olevissa Tasavallan presidentin järjestämissä ”Kultarantakeskusteluissa”.

Risto E.J. Penttilä tarkoitti sitä, että YK:n aiempi rooli keskeisenä maailmanpolitiikan suurvaikuttajana ja WHO:n rooli myös keskeisenä maailman politiikkaan vaikuttavana järjestönä, on ohi sellaisina kuin kuin olemme ne aiemmin oppineet tuntemaan.

Hieman yllättävää oli, että keskustelijat ympäri maailmaa, ja koko suomalaiselta politiikan kentältä, eivät kiistäneet Penttilän analyysia. On totta, että kaikki eivät todellakaan pitäneet asian uudesta tilasta, eli siitä että YK:n ja myös WHO:n aseman ovat ottaneet Yhdysvallat, Kiina, Venäjä, -ja maailmanpolitiikan yhdeksi keskeiseksi vaikuttajaksi noussut Israel.

Katkera vanha nainen

Presidentti Tarja Halonen (2000-2012) puhui happamasti mm. siitä, että ”ellei Palestiinaa nyt tunnusteta niin kohta ei ole mitä tunnustaa”.

Halosen kritiikki esimerkiksi Venäjän suhteen oli laimeaa. Ex-presidenttimmehän kuului niihin eurooppalaisiin johtajiin Angela Merkelin kanssa -näin jälkikäteen katsoen – menivät Vladimir Putinin ”lumovoiman” edessä halpaan. Halonen tosin myönsi, että jokaisena aikana silloiset päättäjät tekevät ratkaisuja, mutta hän ei kuitenkaan malttanut olla arvostelematta nykyisiä päättäjiä.

Haloselle vaikutti olevan kova paikka, että aikanaan hänen kansainvälisestikin huomiota herättänyt reissaamisensa ympäri maailmaa Ottawan miinakieltosopimuksen lobbarina on nyt eduskunnassa suon silmään poljettavana.

Raskasta ideologisesti vieläkin erittäin kirkasotsaiselle Tarja Haloselle on ymmärrettävästi se, että hänen oma puolueensa SDP on kuuluvasti, päättäväisesti ja peräänantamattomasti kaatamassa Halosen ”helmen” eli siis Ottawan sopimuksen.

SDP on tehnyt äärimmäisen selväksi myös omille kansanedustajilleen, että Suomen puolustaminen ja turvallisuus on puolueelle tärkein asia. Tästä on myös seurannut, että ”luteet lipussa”, niin kuin Rajalain yhteydessä SDP:n ex-kansanedustaja Lasse Lehtinen vastaan hangoittelijoita kuvasi, eivät nyt saaneet lupaa äänestää Ottawan sopimuksen purkua vastaan.

Lehtitietojen mukaan näitä olisi löytynyt seitsemän demarien ryhmästä. Mutta sosiaalidemokraattien puheenjohtajan Antti Lindtmanin mitta tuli täyteen suhteessa kapinallisiin.

Luopumisen tuskaa

Toki SDP-kansanedustaja Nazima Razmyar antoi haastatteluja, että hän kyllä olisi äänestänyt Ottawan jatkon puolesta, mutta kun ei saanut lupaa. Razmyar on johdonmukaisesti äänestänyt Suomen rajojen turvaamista vastaa, eli ei mitään uutta auringon alla.

Afganistanilaislähtöinen Nasima Razmyar ei oletusten mukaan tohtinut lähteä uuteen kapinaan puolueen ja ryhmän johtoa vastaan, koska jos hän yrittää toiselle kaudelle SDP:n puheenjohtajistoon, niin kaksinkertainen -osassa kenttäväkeä puhuttu- maanpetturuus olisi varmasti pudottanut Razmyarin rivikansanedustajaksi.

Moni onkin aiheellisesti kysynyt, miksi tämä henkilö on demariryhmässä, kun oikeampi paikka olisi Vihreissä tai Vasemmistoliitossa.

Vasemmistoliitto jää torstaina 19.6.25 käytävän äänestyksen Ottawan sopimuksesta irtautumisen ainoaksi vastustajaksi, koska yllätyksellisesti Vihreät päätti tukea miinasopimuksesta luopumista.

On mielenkiitoista nähdä ylihuomenna löytyykö demariryhmästä ”aisan-yli potkijoita”. Mutta, koska päin vastoin kuin Rajalaissa hyväksyminen edellytti 5/6 enemmistöä, Ottawan sopimuksen pölyt Suomen eduskunta pyyhkii menneisyyteen yksinkertaisella enemmistöllä.

Toinen ”kitkerä Lyyli” Tarja Halosen lisäksi oli Vasemmistoliiton MEP Li Andersson, joka joko ei ymmärtänyt noissa Kultarannan keskusteluissa, että maailma on uusissa asennoissa, tai sitten hän ei kertakaikkiaan halunnut myöntää, että Halosen ajat ovat menneet, eikä edes Sanna Marinin ja ”huulipunahallituksen” aikaa enää ole.

Jos Halosen aikaan maailma muuttui nopeimmillaan vuosien syklillä, Marinin hallituksen nopeimmat rytmit olivat tosiasiallisesti viikkojen mittaisia. Nyt puhutaan päivistä, ja tuosta ravista ovat todellakin pudonneet niin haloset kuin anderssonitkin, -ja niin monet muut.

Nyt jos koskaan on seurattava aikaansa.

Seppo Huhta