Eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä uudeksi alueidenkäyttölaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta on valmistunut.
Lunastusta koskevien säännösten muuttamista edellytetään
Perustuslakivaliokunta piti ehdotettua sääntelyä pääosin perustuslain mukaisena, mutta edellyttää tiettyjen esitykseen sisältyvien lunastusta koskevien säännösten muuttamista. Valiokunnan lausunto on yksimielinen.
Perustuslakivaliokunta sai tänään valmiiksi lausuntonsa hallituksen esityksestä, jossa esitetään säädettäväksi uusi alueidenkäyttölaki ja muutettavaksi siihen liittyviä lakeja.
Alueidenkäyttölain 99 §:ssä säädetään lunastuslupaan perustuvasta maan lunastamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan asianomainen ministeriö voi yleisen tarpeen vaatiessa myöntää kunnalle luvan lunastaa alueen, joka tarvitaan yhdyskuntarakentamiseen ja siihen liittyviin järjestelyihin tai muutoin kunnan suunnitelmallista kehittämistä varten.
Alueidenkäyttölain 100 §:n mukaan asianomainen ministeriö voi myöntää kunnalle luvan lunastaa rakennuskorttelin tai asemakaavaan sisältyvän muun alueen, jos sen lunastaminen on kaavan toteuttamisen kannalta perusteltua ja yleinen tarve sitä vaatii.
Perustuslain 15 §:n 2 momentin mukaan omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla.
Perustuslakivaliokunnan mielestä perustuslain 15 §:n 2 momentin säännöksen lainsäätäjään kohdistuva velvoite edellyttää sitä, että lainsäätäjä riittävällä tavalla varmistuu siitä, että kulloinkin käsiteltävänä oleva pakkolunastukseen oikeuttava sääntely itsessään täyttää yleisen tarpeen vaatimuksen.
”Yleinen tarve” tulee täsmentää
Valiokunnan mielestä pelkkä viittaus yleisen tarpeen kriteeriin ei tältä osin tarjoa riittävää arviointimittapuuta sille, vastaako ehdotettu säännös perustuslain 15 §:n 2 momentin tarkoittamia edellytyksiä.
Perustuslain 15 §:n 2 momentista johtuvista syistä lakiehdotuksen 99 §:n viittausta ”yleisen tarpeen vaatiessa” ja 100 §:n ilmaisua ”ja yleinen tarve sitä vaatii” tulee täsmentää. Tämä on edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan yleisen tarpeen vaatimus sisältää paitsi vaatimuksen hoidettavan tehtävän välttämättömyydestä myös pakkolunastuksen viimesijaisuudesta. Pakkolunastusta ei siten ole lupa käyttää muissa kuin sellaisissa tilanteissa, joissa se on laissa määritellyn yleisen tarpeen kannalta välttämätöntä.
Perustuslakivaliokunnan mielestä hankkeen yleisen tarpeen mukaisuudesta on siten erotettava se, onko omistusoikeuden siirtäminen yleisen tarpeen edellyttämää. Lunastuksen viimesijaisuuden on perustuslaista johtuvista syistä syytä käydä ilmi säännösperusteisesti
Perustuslakivaliokunta toteaa myös lausunnossaan, että perustuslain 15 §:n 2 momentin tarkoittaman yleisen tarpeen käsilläolo edellyttää selvästi määrättyä konkreettisuutta. Yleisen tarpeen vaatimuksen mukaisena ei voida pitää esimerkiksi lunastamista, joka tapahtuu niin sanotusti varastoon. Perustuslain 15 §:n 2 momentti edellyttää siten sitä, että lunastuksen perusteena ollut yleisen tarpeen vaatima hanke toteutetaan kohtuullisessa ajassa.
Perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella kansallisen lainsäädännön tulee tarjota riittävät rajoitteet ja asianmukaiset keinot sitä vastaan, että sinänsä laillisesti toteutettu ja lainvoiman saanut maan lunastus voisi viranomaisten myöhempien toimien tai laiminlyöntien vuoksi aikaansaada tilanteen, jossa lunastuksen tarkoitus jää toteuttamatta ja kohtuullinen tasapaino yleisen ja yksityisen edun vaatimusten kesken järkkyy tavalla, joka ei ole hyväksyttävissä.
Valiokunta katsoo, että perustuslain 15 §:n 2 momentin ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vaatimusten kannalta ongelmallista on, ettei esitetyssä sääntelyssä ole takeita sen varmistamiseksi, että lunastuksen perusteena ollut yleinen tarve toteutuu kohtuullisessa ajassa ja että lunastettua omaisuutta käytetään tarkoitukseen, jolla pakkolunastaminen on alun perin oikeutettu.
Perustuslakivaliokunta pitää edellä mainituista syistä välttämättömänä, että ehdotukseen lisätään sekä niin sanottua varastointikieltoa että myös lunastuksen jälkikontrollia koskeva sääntely. Tämäkin muutos on edellytyksenä sille, että laki voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Valitusoikeus
Valitusoikeus sellaisesta asemakaavasta, joka laaditaan voimassa olevan yleiskaavan alueelle yleiskaavan ohjausvaikutuksesta poikkeamatta, ehdotetaan alueidenkäyttölain 114 §:n 1 momentissa rajoitettavaksi vain niille, joiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.
Kunnan jäsenellä ei siten olisi valitusoikeutta tällaisesta asemakaavapäätöksestä. Tämä rajoitus koskisi myös jatkovalitusta hallinto-oikeuden päätöksestä.
Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen käsiteltäväksi. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa turvataan jokaiselle oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä.
Ehdotetut rajoitukset alueidenkäyttölain 114 §:n 1 ja 3 momentissa eivät koske näin määriteltyä asianosaisen valitusoikeutta, eivätkä ne ole tältä kannalta ongelmallisia. Perustuslakivaliokunta on pitänyt sanottua seikkaa olennaisena näkökohtana kunnan jäsenen valitusoikeutta rajoitettaessa
Alueidenkäyttölain 114 §:n 3 momentin mukaan valitusoikeus asemakaavan hyväksymistä koskevasta päätöksestä on myös rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä toimialaansa kuuluvissa asioissa toimialueellaan, jos yhteisö on tehnyt 83 §:n 2 momentissa tarkoitetun muistutuksen kaavaehdotuksesta. Sen lisäksi 3 momentissa ehdotetaan kuitenkin säädettäväksi myös poikkeustapauksista, joissa valittaminen olisi mahdollista ilman muistutuksen tekemistäkin.
Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan 3 momentin sääntely ei muodostu ongelmalliseksi perustuslain 20 §:n tai Århusin sopimuksen kannalta. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että valitusoikeuden käyttämisen perusteet ovat verraten tulkinnanvaraisia lähinnä siltä osin kuin on kysymys sen arvioinnista, onko kaavaehdotusta muutettu yhteisölle epäedullisempaan suuntaan tai onko kaavan toteuttamisella todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia.
Perustuslakivaliokunnan lausunto eduskunnan verkkosivustolla:
Seppo Huhta