Luontokadon pysäyttäminen ja kääntäminen luonnon elpymiseksi edellyttää Suomessa sekä luonnon suojelua että ennallistamista. Tärkeä kohde on suomalainen suoluonto, jonka ennallistamista voisi tukea hakkuiden avulla, ehdottavat Vihreiden kansanedustajat Atte Harjanne ja Tiina Elo.
Atte Harjanne ja Tiina Elo muistuttavat, että suoluonnon ennallistamisessa keskeinen toimi on ojien tukkimisen ohella soille kasvaneiden, sinne kuulumattomien puiden poisto. Hakkuilla tehdään tilaa suobiotooppien eliölajeille, kun puiden varjostusvaikutus ja veden sitominen poistuvat. Se osuus puustosta, joka on tarpeen poistaa, riippuu siitä, minkälaista tilaa ennallistamisella tavoitellaan ja mikä alkuperäinen suotyyppi on ollut.
– Olisi luontevaa suunnata hakkuita erityisesti soiden ennallistamisalueille, jolloin samaan aikaan saataisiin puuta, tuettaisiin suoluonnon ennallistamista ja säästettäisiin arvokkaampaa luontoa sekä koskemattomia luonnonmetsiä hakkuilta, toteaa Atte Harjanne.
Elon ja Harjanteen mukaan kohdentamalla hakkuita ennallistettaville alueille metsänhoitotoimia ei tarvitsisi levittää yhtä laajalle eikä hakkuisiin liittyvää infraa, kuten metsäteitä, tarvitse rakentaa uusille alueille. Tältäkin osin luontovaikutusta voitaisiin kohdistaa ensisijaisesti paikkoihin, joissa ihmisvaikutusta on jo ollut verrattuna koskemattomiin luonnonmetsiin.
– Suomen ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttaminen edellyttää kokonaisuudessaan hakkuumäärien vähentämistä, ja sen mahdollistamiseksi puun käytön jalostusarvon nostoa sekä erityisesti puun energiakäytön vähentämistä. Puun käyttöä korvaavat ja vähentävät investoinnit eivät kuitenkaan toteudu välittömästi, jolloin suoluonnon ennallistamiskohteet olisivat luonteva, kertaluonteinen puun lähde, toteaa Tiina Elo.
Elon ja Harjanteen mukaan kohdentamalla hakkuita ennallistettaville alueille metsänhoitotoimia ei tarvitsisi levittää yhtä laajalle eikä hakkuisiin liittyvää infraa, kuten metsäteitä, tarvitse rakentaa uusille alueille. Tältäkin osin luontovaikutusta voitaisiin kohdistaa ensisijaisesti paikkoihin, joissa ihmisvaikutusta on jo ollut verrattuna koskemattomiin luonnonmetsiin.
– Ojitettua suota ennallistaessa puustoa tulee usein paljon, jolloin puun korjaaminen on myös taloudellisesti kannattavaa. Ennallistamisessa tarvitaan myös joka tapauksessa työvoimaa, työkoneita sekä kuljetusta, kuten hakkuukohteillakin. Kun puu kerätään samalla talteen, tehostuvat sekä työ että logistiikka, ja kustannuksia voitaisiin jakaa ennallistamisen ja puunkorjuun kesken, Harjanne muistuttaa.
Suomessa on ojitettu soita maatalouden, turvetuotannon ja aivan erityisesti metsäteollisuuden tieltä. Puuntuotantoa varten on menneiden vuosikymmenten kuluessa ojitettu liki viisi miljoonaa hehtaaria soita. Kaikkiaan Suomeen on kaivettu ojitusojia yli 1 400 000 kilometriä.
– Ojitusten pituus vastaa liki kaksinkertaista matkaa Maasta Kuuhun. Suomalaista suoluontoa on menneinä vuosikymmeninä myllätty ja kavennettu rajusti metsäteollisuuden eduksi. Toiminnalla on ollut myös merkittävästi haittaa vesistöille. Ennallistaminen on siis välttämätön korjausliike, Elo toteaa.
– Tässä olisi tarjolla aito win-win-toimi, jolla saataisiin myös rahoitettua ennallistamista, Harjanne päättää.
Harjanne ja Elo ovat jättäneet aiheesta hallitukselle kirjallisen kysymyksen. 
(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)