Tänään muistelemme prelaatti ’Mikael Agricolaa, jonka viitisensataa vuotta sitten suomentaman Uuden Testamentin ilmestyminen v.1548 katsotaan suomen kirjakielen alkuhetkeksi. Tarkastelemme.
Mikael Agricola käänsi Martin Lutherin Uuden Testamentin suomeksi opiskellessaan Würtenbergissä, -käännöksen valmistuessa v.1543. Suomalaiset olivat ensimmäisten joukossa lukemassa kansankielistä Raamattua: Lutherin saksannos oli ilmestynyt v.1534. -Vielä nykyaikana ilmestyy vuosittain useita ensimmäisiä raamatunkäännöksiä uusilla kielillä.
Agricola käytti käännöstyössä, jossa häntä mahdollisesti auttoi toinen Würtenbergin suomalainen opiskelija, latinankielistä Vulgataa, Lutherin saksannosta, Erasmus Rotterdamilaisen v.1516 toimittamaan kreikankielisten raamatuntekstien laitosta ja Ruotsinkielistä Uutta testamenttia -vuodelta1526. Kustaa Vaasan Raamattu (1541) oli myös Agricolan käytettävissä.
Mikael Agricola oli kasvanut kaksikielisessä ympäristössä, Pernajassa, joten sekä suomi että ruotsi olivat hänelle tuttuja. Kotiympäristössä kuultu lounaissuomenmurre vaikutti Agricolan suomenkieleen.
”Agricolan suomi” oli vielä vähän kankeaa -nykylukijan kielikorvaan. Miten muuten voisi ollakaan, kun suomen kielioppi oli vielä kokonaan kirjoittamatta, ja silloinen puhekielikin taisi poiketa nykypuheesta.
Ensimmäinen vironkielinen kokonainen Raamattu ilmestyi v.1739. Käännöksen kieli on pitkälle pohjois-virolaisten murteiden dominoimaa. Kääntäjä, Jürin seurakunnan pappi, Anton Thor Helle, kantoi työstä päävastuun, mikä korosti Harjumaalla puhutun vironkielen vaikutusta lopputulokseen. Helle oli hebrean taitoinen, joten hänen ei tarvinnut tukeutua latinankielisiin laitoksiin tai Virossa suosittuun Lutherin saksannokseen.
Herätteen kansankielisiin raamatunkäännöksiin oli antanut reformaatio, joka suosi sanan levittämistä sillä kielellä, jota seurakunta ymmärtää. -Nykynäkökulmasta katsoen ihmetyttää, miksi tämä oivallus odotti niin pitkään.
Uskonnolliset tekstit kansan puhumalla kielellä olivat myös historiallinen identiteettipoliittinen teko: Useat kielet saivat kirjallisen ilmaisun, mitä tarvittiin sitten myöhemmin sekä yhteiskunnallisen kehityksen vauhdittamisessa, että kansallisvaltioiden muodostumisessa. Kehityksellä oli myös vastustajia: Agricolan raamatunsuomennos sai odottaa painolupaa vuoteen 1547, ja vielä 1850-luvulla silloisesta Suomen Suuriruhtinaskunnasta käytiin Pietarissa mankumassa hallinnollista statuuttia, jolla suomenkielen käyttö rajattiin uskontoon tai käytännön maatalouteen liittyviin julkaisuihin.
Kieli ja ajattelu
Henkilön käyttämä puhekieli -paitsi dominoi hänen identiteettiään– myös vaikuttaa hänen ajatteluunsa. Usea kirjoittaja on pohtinut sanojen vaikutusta käsitteiden muotoutumiseen, ja sitä kautta ajatteluun. Otamme tästä vain yhden esimerkin:
Joissakin kieliryhmissä sanojen ”sukupuolilla” (der /die, he /she, …)- kerrotaan kielen käyttäjälle jotakin. Suomessa sanat ovat sukupuolettomia, -mikä ei liene jäänyt vaikuttamatta Suomessa poikkeuksellisen nopeasti edenneeseen sukupuolten tasa-arvoon.
Indoeurooppalaisissa kielissä ’ihmistä’ tarkoittava sana on usein ’mies’ (man, Mann), -millä on selvä yhteys patriarkaaliseen kulttuuriin ja elämäntapaan. -Moinen toksinen maskuliinisuus ei olisi voinut kehittyä sukupuolisesti tasapainoisessa ympäristössä.
Vilkaistaan suomen ’ihminen’-sanaa, -viron ’inimene’:
Onomatopoeettisesti sana ’ihminen/inimene’ lähestyy ’imemistä’, -siis mielikuva: Lapsi + äidin rinta. Siis ainakin itämerensuomalaisten kielten ’ihminen’ on ’imettäjä’. -Tämä kieli-ilmiö ei ole voinut kehittyä naista aliarvostavassa ympäristössä.
Puhumamme kieli siis kantaa jotakin, -hyvin kaukaa menneisyydestä.
Ja jos menemme vielä kauemmaksi menneisyyteen, puheena on kielellisen (äänteellisen) viestinnän alkuperä. Paleontologi Richard Leakey lähestyy kirjassaan ’Ihmisyyden synty’ myös puhutun kielen ja tietoisuuden ilmaantumista lajillemme (homo sapiens sapiens).
Yksilöiden välisen viestinnän laajentuminen ja tietoisuuden ilmaantuminen onkin loogista hahmottaa samaksi kehitysjatkumoksi. Toisessa tarkastelussa Leakey erittelee eräillä hyvin konservatiivisilla ihmistyhmillä yhä jatkuvaa metsästäjäkeräilijä-elintapaa ja mm. paviaani-laumojen käyttäytymistä.
Leakey sijoittaa ihmistymisen näiden kahden elintavan väliseen murrokseen.
Paleontologi havainnollistaa ihmisyyden ja ”paviaanisuuden” eron esimerkillä: Simpanssit ym. ihmisapinat keräilevät ja saalistavat ympäristöstään syötävää, -ja nauttivat sen välittömästi. Nykyaikaan asti metsästäjäkeräilijöinä pysytelleet ryhmät -mm. khoi-san:it (bushmannit) joita tutkijat ovat päässeet haastattelemaan (mikä ei onnistu paviaanien kanssa)- tuovat kaiken saaliinsa ja löytönsä yhteiseen leiriin, jossa se jaetaan. Arkeologiset löydöt tukevat käsitystä, että esihistorialliset metsästäjäkeräilijät ovat toimineet samaan tapaan. -Mm. Leakeyn ryhmän tutkima löytöpaikka Turkanajärven läheisyydessä.
Puhuttua kieltä tarvittiin kanssakäymiseen, -ja jakamiseen
Ero saaliin/löytöjen hyödyntämisen ajankohdassa -syödään heti t. jaetaan- osoittaa merkittävän muutoksen: Sosiaalisen kanssakäymisen tiivistymisen, -ja sitä kautta kommunikaation vilkastumisen, ja sen sisällön monipuolistumisen. Tähän ajankohtaan voimme tarkastelussamme ajoittaa puhutun kielen ilmaantumisen.
Informaation määrällinen kasvu -ja sen välineen ilmaantuminen- tukivat ihmistymistä, ollen sen oleellinen osa.
Osa varhaisista hominideista ei ”pysynyt kärryillä”. Eräs laji oli ’australopitechus robustus’, jonka toeteellinen nimikin kertoo vankkarakenteellisuudesta (robust). Robustuksilla oli huomattavat kulmahampaat, vahvat leuat, matala kallo, ja -tämä on merkittävää!- nykyihmistä paljon huomattavampi kokoero naaraiden ja urosten välillä.
Löysimmekö esihistoriallisen (paleontologisen) konservatiivisen maskuliinisuuden? Itä-Afrikan ylätasankojen karvaisista karpaaseista ei tullut ihmistä: He jäivät savanneille elämään paviaanin-elämäänsä.
Edellä kerroin jo sukupuolisen tasa-arvon muistumasta puhutussa kielessä. Jos ihmisyyden alkuhämärässä puhutusta kielestä (kielistä?) on jäänyt jotain nykykieliin, se voi olla ajattelutapa, jossa ’ihminen’ on ’inimene’, ja jossa puhuttu kieli tukee sukupuolien samanarvoisuutta ja yhteisöllisyyttä.
Milloin sivistymättömyys t. alkukantaisuus tuli ihmisten ilmoille savanneilta yms. aroilta, ja toi tullessaan barbaariset kielet, ja tavat ajatella ja hahmottaa ympäristöä johtavien testosterooniurpojen näkökulmasta, -se vaatii oman tarkastelunsa.
Pekka Kemppainen,
Mikael Agricolan päivänä 2026
Muita uutisia:
26.10. 2025:
Maailman ensimmäiset suurkaupungit olivat Euroopassa: Ukrainassa
Seppo Huhta