Gaza, rauha ja Nobelin palkinto

Atte von Wtight analysoi Gazan sotaa ja rauhanprosessia:

Mietin Gazan rauhaa. Olen miettinyt sitä jo viikon, päivittäin. En vain ole tuntenut itseäni valmiiksi kommentoimaan. Mutta nyt eri osapuolet sitten neuvottelevat Kairossa. Toivoa on ilmassa.

Kun Trump esitti runsas viikko sitten 20 kohtaisen rauhansuunnitelmansa, luin sitä epäuskoisena. Tämähän on ihan järkevää tekstiä. Ei vihjaustakaan Gazan asukkaiden pakkosiirroista, alueen muuttamisesta ”Lähi-Idän Rivieraksi” (mitä suunnitelmaa julkistettiin irvokkaalla videolla) eikä mitään erityisiä uhkauksia.

Pääpaino oli elävien ja kuolleiden Hamasin panttivankien palauttamisessa Israeliin, Israelin vangitsemien noin 2000 gazalaisen vapauttamisessa, humanitäärisen avun nopeassa ja täysimääräisessä käynnistämisessä ja rauhanprosessiin sitoutuvien Hamasin jäsenten armahtamisessa. Lisäksi hahmoteltiin Gazan tulevaa hallintoa, rauhantilan kansainvälistä valvontaa ja äärimmäisen viitteellisesti vihjaistiin tulevaan palestiinalaisten omaan valtioon.

Aika paljon tässä on Netanjahulle nieltävää – jos on Hamasillekin. Erityisesti Hamasia kirvelee sen aseistariisunta. Nyt käytävät neuvottelut olisivat viimeinen kerta, jolloin nykyisen kaltainen Hamas olisi Gazan tai palestiinalaisten asioissa osapuoli, jonka sanalla olisi jotakin merkitystä.

Hamas hyväksynyt vain osan rauhansuunnitelmasta

Hamas onkin muodollisesti hyväksynyt vain yhdeksän rauhansuunnitelman 20 kohdasta. Mutta kerrankin Trumpin kärsimättömyys on paikallaan. Lopuista yhdestätoista ei jääty kinaamaan, vaan Trump päätti aloittaa neuvottelut oitis.

Gazan asukkaiden ja panttivankien puolesta ei voi kuin toivoa neuvotteluissa pikaista edistystä ja kaikilta provokaatioilta välttymistä sen kummemmin Israelin kuin Hamasinkaan taholta.

Toivoa on, mutta myös monia mahdollisia sudenkuoppia. Hamas ei neuvottele kuin umpikujassa, eikä Israelin nykyhallitus luovu lopullisen voiton tavoittelustaan muuten kuin Yhdysvaltain painostamana. Sillä Trumpin rauhanehdotus ei merkitse Israelinkaan päämäärien 100 prosenttista saavuttamista. Fanaatikkoja ja desperadoja on molemmilla puolilla konfliktia. Pidätellään siis henkeä.

Ja jos Gazaan tulee rauha, niin maailma on uuden ongelman edessä Israelin suhteen. Pitäisikö kansainväliseksi sotarikolliseksi nimetylle Netanjahullekin julistaa jokin amnestia? Milloin muuten tulevat Israelin uudet vaalit? Pitääpä tarkistaa.

Trump viivytteli Gazassa

Ennen virkaansa astumista Trump julisti lopettavansa niin Ukrainan kuin Gazankin sodat tuossa tuokiossa. Ukrainassa hän suuresti yliarvioi vaikutusvaltansa sodan hyökkääjäosapuoleen, Gazassa hän viivytteli todellisen vaikutusvaltansa käyttöä.

Trump ei ole peitellyt haluaan saada Nobelin rauhanpalkinto. Tämä olisi hänelle lopullinen revanssi Obamasta. Jos Gazaan tulee todellinen pysyvä, rauhanomainen ratkaisu, niin antakaa toki Trumpille se rauhanpalkinto. Ja vaikka Netanjahulle – ja kenties vaikka Hamasille. Ovat sen palkinnon saaneet Henry Kissinger ja Le Duc Thokin Vietnamin tulitauosta.

Ellei sitten Yhdysvalloissa ole jo alkanut sisällissota ennen seuraavaa Nobel ehdokkaiden nimeämiskierrosta.

Loppukevennyksenä raskaaseen aiheeseen Yhdysvaltalaisesta sosiaalisesta mediasta poimittu seuraava heitto:

”Kertokaa Trumpille, että Obama pystyy pidättämään hengitystään 10 minuuttia!”

Atte von Wright