Horst Wessel oli saksalainen pastorin poika ja oikeustieteen opiskelija. Hän liittyi kansallissosialistisen puolueen puolisotilaalliseen SA järjestöön, ja sai pian merkittävän aseman noina kuohuvina 30-luvun alkuvuosina.
Kansallissosialistit eli natsit kävivät tuolloin kamppailua vallasta kaikilla rintamilla. Keinoja ei kaihdettu. Ei kyllä kaihdettu äärivasemmistonkaan taholla, joilla oli omat kamppailujärjestönsä. Katumellakat ja rähinät olivat Saksan Weimarin tasavallan loppuvuosien arkea.
Tavallinen Saksan kansa, joka oli kärsinyt maailmansodan tappion, ja jota oli kurittanut lama ja tähtitieteellinen inflaatio, kaipasi vakiintuneita oloja ja sekasorron loppumista.
Natsit syyttivät tuosta sekasorrosta vasemmistoa ja juutalaisia, epäkansallisia ja rodullisesti rappeutuneita aineksia, jotka halusivat tuhota länsinaisen sivistyksen ja erityisesti Saksan.
Valtakamppailua käytiin, paitsi kaduilla, myös kulttuuririntamalla. Yliopistojen vapaamielisten professoreiden elämä tehtiin jo ennen natsien valtaannousua vaikeaksi kansallissosialististen ylioppilasjärjestöjen toimesta. Vuonna 1933 toukokuussa järjestettiin kuuluisat kirjaroviot. Tähtisilmäiset, innostuneet nuoret natsit polttivat ”rappiokirjallisuutta”.
Tulessa paloivat Marxin, Freudin, Thomas ja Heinrich Mannin, Hemmingwayn, Jack Londonin yms teokset…
Kuvaamataiteessa pudistettiin museot ja julkiset tilat ”rappiotaiteelta” eli kaikesta, mikä haiskahti vasemmistolaisuudelta, bolshevismilta tai juutalaisuudelta tai modernismilta. Sama koski säveltaidetta. Seksuaalivähemmistöjä vainottiin armottomasti.
Horst Wessel oli intomielisesti mukana tämän kamppailun kaikilla tasoilla. Hänen sanoittamastaan ”Horst Wessel-Liedistä” tuli varsinkin hänen kuolemansa jälkeen Saksan epävirallinen kansallislaulu.
”Die Fahne hoch! Die Reihen fest geschlossen!
SA marschiert mit ruhig, festem Schritt.
Kam’raden, die Rotfront und Reaktion erschossen,
marschier’n im Geist in unsern Reihen mit.”
Niin, Horst Wessel kuoli väkivaltaisesti. Hänet ampui kommunisti Albert Höhler vuonna 1930. Natsien pääpropagandisti Joseph Göbbels oivalsi tapauksen käyttökelpoisuuden kohottaen Horst Wesselin natsiliikkeen marttyyriksi. Horst Wesselille järjestettiin julkiset hautajaiset, johon osallistui kymmeniä tuhansia kansalaisia.
Semmoinen elämä, semmoinen kuolema. Varmaan lahjakas ja ihanteellinen nuori ihminen, jonka ajatusmaailman oli kuitenkin vallannut epä-älyllinen, taantumuksellinen ja julma ideologia.
Se kuitenkin vetosi hänen isänmaallisuuteensa ja toiminnanhaluunsa, ja tarjosi selkeän viholliskuvan. Ja hänen marttyyrikuolemansa innoitti lukemattomia nuoria saksalaisia mukaan Hitler-kulttiin.
Miksikö Horst Wessels tuli juuri nyt mieleen? Mahdollisesti noista Amerikan uutisista.
”Historia ei toista itseään, mutta se rimmaa” on hyvin sanottu.
Atte von Wright