Tuo el\u00e4v\u00e4 tuli se minut aina lumoaa, varsinkin ulkona, luonnossa. Niin nytkin olen unohtunut kyykylleni j\u00e4tk\u00e4nkynttil\u00e4n liekkien iloista leikittely\u00e4 ihailemaan. Tuolla luontoretkell\u00e4 myrskyn pauhatessa – jossain suojaisessa kallion kainalossa, tulen l\u00e4mmitt\u00e4m\u00e4n kiven selk\u00e4\u00e4 hyv\u00e4illess\u00e4, nokipannukahvia koksassa, koiran tunkeutuessa kainaloon – siin\u00e4 on jotain. Unohdun haaveisiin. Niin nytkin ruostuneet polvinivelet muistuttavat, kauankos siin\u00e4 aiot kyykki\u00e4? <\/p>\n\n\n\n
Vuoden vaihtuminen on minulle aina hieman vaikea – haikeutta menetetyst\u00e4 ajasta – ajasta jossa liian v\u00e4h\u00e4n tapaamisia ja yhteyksi\u00e4, omaisten, lasten perheiden kanssa. Odotuksistani huolimatta puhelimeni on mykk\u00e4, vaikka niin hartaasti toivon viesti\u00e4 lasteni perheilt\u00e4. Vaimokin siihen viereen kyykistyy, yhteinen haikeus. Ei uskalla puhua, liikutus valtaa mielet. Kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4n pieni t\u00f6n\u00e4isy saa poskelle kosteaa. Tuoltahan nousee kuu, huokaisu heikko yritys peitt\u00e4\u00e4 mielenliikkeit\u00e4. T\u00e4m\u00e4 haikeus ei ole yksin minun – turhaan siin\u00e4 haikailen. Nykyajan kiireet ty\u00f6paineet, perheasiat, ym. Ehk\u00e4 my\u00f6s huomaamattomuus, omia vanhempia ja heid\u00e4n tunteitaan kohtaan, siin\u00e4 kiireess\u00e4 kuittautuu sill\u00e4 ”kyll\u00e4 ne siell\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4 kuten ennenkin.”<\/em> Mutta laulun sanoin kun tytt\u00f6 laulaa ”Mummo, mit\u00e4 kuuluu sinne Pappa<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Tuo el\u00e4v\u00e4 tuli se minut aina lumoaa, varsinkin ulkona, luonnossa. Niin nytkin olen unohtunut kyykylleni j\u00e4tk\u00e4nkynttil\u00e4n liekkien iloista leikittely\u00e4 ihailemaan. Tuolla luontoretkell\u00e4 myrskyn pauhatessa – jossain suojaisessa kallion kainalossa, tulen l\u00e4mmitt\u00e4m\u00e4n kiven selk\u00e4\u00e4 hyv\u00e4illess\u00e4, nokipannukahvia koksassa, koiran tunkeutuessa kainaloon – siin\u00e4 on jotain. Unohdun haaveisiin. Niin nytkin ruostuneet polvinivelet muistuttavat, kauankos siin\u00e4 aiot kyykki\u00e4? Vuoden […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[11],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.uutispeili.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/731"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.uutispeili.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.uutispeili.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.uutispeili.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.uutispeili.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=731"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.uutispeili.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/731\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":735,"href":"https:\/\/www.uutispeili.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/731\/revisions\/735"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.uutispeili.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=731"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.uutispeili.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=731"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.uutispeili.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=731"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
Samalla ajatus karkaa omaan k\u00e4ytt\u00e4ytymiseen omia vanhempia kohtaan. Ja lev\u00e4per\u00e4isyytt\u00e4h\u00e4n k\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4ni l\u00f6ytyy. Nyt tajuan liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n virheit\u00e4ni. Vanhetessani tiivistinkin yhteydenpitoani heihin – silloin se oli jo liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4. Salaa on luettava l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4ni \u00e4idin pit\u00e4m\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kirjaa, niin haikeaa ja liikuttavaa lukeminen on. ”Oli loppiainen, nimip\u00e4iv\u00e4, ei ket\u00e4\u00e4n k\u00e4ynyt.”<\/em> \u00c4itini tuntien tied\u00e4n, ett\u00e4 muistelmat eiv\u00e4t olleet tarkoitettu kenenk\u00e4\u00e4n luettavaksi. Oliko se kohtalo vai sattuma,ett\u00e4 ne luettavakseni joutuivat? Opetus olisi ollut hyv\u00e4 ja minulle tarpeellinen – ei vain enn\u00e4 toimi vaikka kuinka haluaisi.<\/p>\n\n\n\n
teille?”<\/em> Olisipa se kaunista kuultavaa.
Uskonkin tuonkin viel\u00e4 kuuluvan, kunhan vuodenvaihteen kiireet hellitt\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n