{"id":7242,"date":"2025-07-09T21:25:53","date_gmt":"2025-07-09T18:25:53","guid":{"rendered":"https:\/\/www.uutispeili.fi\/?p=7242"},"modified":"2025-08-16T21:07:59","modified_gmt":"2025-08-16T18:07:59","slug":"nuorisoradikalismin-historia-60-luvulta-2000-luvulle","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.uutispeili.fi\/index.php\/2025\/07\/09\/nuorisoradikalismin-historia-60-luvulta-2000-luvulle\/","title":{"rendered":"Nuorisoradikalismin historia 60-luvulta 2000-luvulle"},"content":{"rendered":"

Jos sille pit\u00e4\u00e4 etsi\u00e4 hetki, josta kaikki alkoi, olkoon se 28. elokuuta 1963, -ja paikkana Washington DC. Toki, paljon oli tapahtunut ennen sit\u00e4kin, ja se mik\u00e4 tuolloin alkoi -niin tulkitsemme- ei toteutunut niin kuin Lincolnin monumentille tuona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kokoontuneet sadat tuhannet ihmiset silloin toivoivat.<\/strong><\/p>\n

(Kuvakoosteen aineisto eri l\u00e4hteist\u00e4, 28.08.1963.)<\/p>\n

Tuolloin Joan Baez<\/strong> laulatti ’marssiin ty\u00f6n ja vapauden puolesta<\/em>’ kokoontuneita 300 000:tta ihmist\u00e4 ikoniseksi muodostuvalla ”We<\/em> Shall Overcome<\/em>:lla” kansalaisoikeusliikkeen l\u00e4pimurron-omaisessa tapahtumassa. Jos etsimme historiallista hetke\u00e4, jonka j\u00e4lkeen kaikki oli toisin, -se on t\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

L\u00e4ntist\u00e4 kulttuuripiiri\u00e4<\/strong> ravistelleelle ilmi\u00f6lle on yht\u00e4 monta nimityst\u00e4, kuin on selitt\u00e4ji\u00e4. Ymm\u00e4rt\u00e4ji\u00e4 on sit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n, -jos ket\u00e4\u00e4n. Aloitammekin siis ’60-luvusta<\/em>’.<\/p>\n

Nyt lukija jo tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 puheena on maailmaan j\u00e4rkytt\u00e4nyt ”60-lukulainen<\/em>” vasemmistobuumi. Jenkeiss\u00e4 kuohui jotakin -siihen pian syvennymme- mutta mit\u00e4 Suomessa<\/strong>? -Suomalainen n\u00e4k\u00f6kulma l\u00e4htee usein liian my\u00f6h\u00e4isest\u00e4 hetkest\u00e4, ja sit\u00e4 leimaa ”70-lukulaistan<\/em>” j\u00e4lkiviisaus, -vai sanonko ’j\u00e4lkien<\/em> peittely’<\/em>?<\/p>\n

Suomalainen ’laitavasemmisto<\/em>’<\/strong> oli jo kokenut 1944 p\u00e4\u00e4ttyneen sodan j\u00e4lkeen nousunsa ja putoamisensa, -ja oli siepannut riveihins\u00e4 n\u00e4kyvi\u00e4 ja osaavia kulttuurikasvoja. Nyt en viittaa niihin, jotka ensimm\u00e4isen\u00e4 tulevat lukijan mieleen: Puhe on Reidar S\u00e4rest\u00f6niemen<\/strong>, Arvo Turtiaisen<\/strong> ja Anja Vammelvuon<\/strong> sukupolvesta.<\/p>\n

He olivat kommunisminsa l\u00f6yt\u00e4neet, kokeneet ja hyl\u00e4nneet jo ennen kuuluisampaa ”60-lukulaisuutta<\/em>”. Neuvostoliitto<\/strong> ja sen valtionideologia<\/em><\/strong> olivat vetovoimaisia sodan j\u00e4lkeen, -vanhojen idolien kaaduttua. Euforiaa kesti sen verran kuin sit\u00e4 riitti. Sitten oli tullut kylm\u00e4 her\u00e4\u00e4minen.<\/p>\n

Kukahan kirjoitti novellin Karjalan neuvostotasavallan<\/strong> suomenkielisen sivistyneist\u00f6n tuhosta -juurikin 50-luvulla- kun stalinismi kiristi otettaan. Heid\u00e4t haettiin kaikki kes\u00e4nviettopaikastaan P\u00e4ssinrannasta<\/strong>, -paitsi ”K”, joka oli ymm\u00e4rt\u00e4nyt l\u00e4hte\u00e4 oikeaan aikaan j\u00e4rvelle kalastamaan. ”K sai hauen<\/em>”, kirjoitti runoilija,\u00a0 -rajan t\u00e4ll\u00e4 puolen. ”Livutte kuolemanvirrassa saavuttamattomiin..<\/em>”, runoilija kuvaili tuntemuksiaan.<\/p>\n

Kulttuuriv\u00e4kens\u00e4 menett\u00e4nyt SKP\/SKDL<\/strong> j\u00e4i stalinisteille<\/em> -vuoden 1966<\/strong> puoluekokoukseen asti, Reidarin freskot j\u00e4iv\u00e4t Kulttuuritalon<\/strong> seinille, Arto vaihtoi proletaarisuuden stadilaisuuteen (’Min\u00e4, paljasjalka<\/em>’) ja vasemmistolehdille j\u00e4i pitk\u00e4 lista tutuista nimist\u00e4, joita ei en\u00e4\u00e4 koskaan saanut mainita.<\/p>\n

Samaan aikaan, kun ’l\u00e4nness\u00e4<\/em>’, Euroopassa ja Amerikassa, kulttuuriv\u00e4ki oli aloittelemassa v\u00e4hint\u00e4\u00e4n flirttailua uusien ajatusten -ja vanhojenkin (marxilaisuuden)- kanssa, Suomessa ’laitavasemmisto<\/em>’ murjotti menett\u00e4milleen taiteilijoille ja intellektuelleille, -fundamentalistisen ”tieteellisen maailmankatsomuksen<\/em>” ja jesuiittamaisen j\u00e4rjest\u00f6k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n karkottamille.<\/p>\n

\n

Jos Suomessa elettiin pys\u00e4htyneisyytt\u00e4<\/strong>, muu maailma meni eteenp\u00e4in.<\/p>\n<\/blockquote>\n

L\u00e4ntisen kulttuuri-hemisph\u00e4\u00e4rin henkinen tila 60-luvulle tultaessa<\/h2>\n

Maailmansota<\/strong> oli j\u00e4tt\u00e4nyt anglosaksiselle maailmalle<\/em> tietyn voittamisen kokemuksen -ja vankan optimismin, ja Neuvostoliiton -’Kylm\u00e4\u00e4n Sotaan<\/em><\/strong>’ johtanut-\u00a0 k\u00e4ytt\u00e4ytyminen oli pyyhkinyt pois\u00a0 j\u00e4\u00e4nteet 30-luvun ”New Deal<\/em>” -vasemmistolaisuudesta. Maailmalla oli vain yksi esikuva, ja se oli korkean elintason saavuttanut, ja vapauden lipunkantaja: Yhdysvallat<\/strong>.<\/p>\n

Kaikki tulee k\u00e4ym\u00e4\u00e4n, kuten Perustuslaki<\/strong> -ja itsen\u00e4isyysjulistus ”We the People<\/em>…”- sanoo, mutta omassa pes\u00e4ss\u00e4 oli jotain rumaa? 60-luvulla aikuistuva sukupolvi koki, ett\u00e4 pahat voimat on voitettu ja hyv\u00e4\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 kaikille. Kunhan viel\u00e4 rotusyrjint\u00e4<\/em><\/strong> poistetaan, niin hyv\u00e4 my\u00f6s jaetaan kaikille.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 henki, ja afroamerikkalaisten nouseva itsetunto synnyttiv\u00e4t kansalaisoikeusliikkeen<\/strong>. Sen kulminaatiopiste oli 28. elokuuta 1963, Washington<\/strong>in monumentaalikeskustassa.<\/p>\n

200-300 000 amerikkalaista kuunteli pastori Martin Luther King<\/strong>i\u00e4, jolla oli unelma, -ja Joan Baez<\/strong>ia. Amerikka heid\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n oli John Fizgerald Kennedy<\/strong>n Yhdysvallat: Suurin, kaunein ja mahtavin, -ja itse presidentti tuki innolla sen viimeisten kauneusvirheiden poistamista, -johon 28.08.-63 Washingtoniin kokoontuneet olivat jo ryhtyneet.<\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n v\u00e4liin sopii ’globaalin 60-lukulaisuuden<\/em>’ henkisen ja yhteiskunnallisen her\u00e4tyksen sis\u00e4ll\u00f6n arvio: Se oli perinteellist\u00e4 anglosaksista liberalismia<\/em>, -boostattuna jakamattoman ihmisyyden kunnioittamisella, ja tinkim\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 oikeudenmukaisuuteen pyrkimisell\u00e4. -Ett\u00e4 my\u00f6hemmin ilmaantui muutakin, siihen viel\u00e4 palaamme.<\/p>\n

\n

Show me the famine, show me the frail
Eyes with no future that show how we failed
And I’ll show you the children with so many reasons why
There but for fortune, go you or I<\/a>.<\/p>\n<\/blockquote>\n

Ilmi\u00f6, joka n\u00e4ytt\u00e4ytyi 28.08.-63, oli muhinut jo pitk\u00e4\u00e4n. Ehk\u00e4 se on kulttuurissamme, hyvin syv\u00e4ll\u00e4. Hyv\u00e4t ajat, ja odotettavissa oleva optimistinen tulevaisuus antoivat silloin aikuistuville tilaisuuden -ja varaa- empatiansa piirin laajentamiseen.<\/p>\n

Vuoden 1963 n\u00e4kymiin tuli pian s\u00e4r\u00f6j\u00e4: 22. marraskuuta J.F. Kennedy murhattiin Dallas<\/strong>issa Texas<\/strong>issa. Kuoliko my\u00f6s yhden sukupolven viattomuus silloin?<\/p>\n

’Nuorisokapinan<\/em>’ selitt\u00e4j\u00e4t selitt\u00e4v\u00e4t<\/h2>\n

Kaikenlaisia selityksi\u00e4 on kuultu, miksi ’l\u00e4ntist\u00e4 kulttuuripiiri\u00e4<\/em>’ kosketti 1960-luvulta alkaen henkinen mullistus, jota my\u00f6s nuorisokapinaks<\/strong><\/em>i kutsutaan. Falskein selitys -jota Suomessa(kin) tarjottiin, on ”kapitalismin yleinen kriisi<\/em>” ja siit\u00e4 seuraava nuorison hakeutuminen kohti jotain kuvitteellista ideologista p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, marxismi-leninismin<\/em> autuaaksitekev\u00e4\u00e4 aatetta.<\/p>\n

Enemp\u00e4\u00e4 ei tarkkailija voi olla v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, -ja h\u00e4nen omat ambitionsa tulivatkin esiin siin\u00e4 sivussa.<\/p>\n

\n

Spontaanisti ilmaantuneen ultraliberalismin ominaisuuksiin kuuluu avoimuus ja henkisen etsinn\u00e4n jatkuminen viel\u00e4 senkin j\u00e4lkeen, kun ensimm\u00e4iselle pys\u00e4kille on p\u00e4\u00e4sty.\u00a0 Juuri t\u00e4ss\u00e4 asiassa vuonna 1963 esiinnoussut ”radikalismi” eroaa jyrkimmin kaikista seuraajistaan.<\/p>\n<\/blockquote>\n

22.11.-63 shokki ei j\u00e4\u00e4nyt ainoaksi iskuksi yhteiskunnalliselle optimismille: Yhdysvallat oli antanut sotkea itsens\u00e4 sotaan Vietnamissa<\/strong>, ja sen my\u00f6t\u00e4 nouseva sodanvastaisuus<\/em><\/strong> ajoi yhteiskunnallisen omantuntonsa l\u00f6yt\u00e4neet nuoret t\u00f6rm\u00e4yskurssille valtion kanssa. -T\u00e4m\u00e4 antoi tilaisuuden \u00e4\u00e4riryhmille<\/strong> hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 trendi\u00e4 jonka aikaansaamiseen heid\u00e4t rujot sloganinsa eiv\u00e4t olisi kyenneet.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

”Radikalismi<\/em>” on itse\u00e4\u00e4n vahvistava kierre<\/h2>\n

Tilanteessa kuin tilanteessa k\u00e4y helposti niin, ett\u00e4 porukan kokoontuessa jonkin aiheen ymp\u00e4rille, osalla -my\u00f6hemmill\u00e4 tulijoilla- muodostuu tarve nostaa profiiliaan yli muiden<\/em>. Helpommin se k\u00e4y k\u00e4rjist\u00e4m\u00e4ll\u00e4<\/em> yhteist\u00e4 repertuaaria v\u00e4h\u00e4n sillai niinkun jyrkemm\u00e4ksi. N\u00e4m\u00e4 k\u00e4rjist\u00e4j\u00e4t ovat muuten useimmin -ei aina- miesoletettuja. (No nyt lukija jo hiffaa heid\u00e4n motiivinsa.)<\/p>\n

\n

Sit\u00e4 paitsi \u00e4\u00e4ri-ajattelijan ei tarvitse koskaan perustella kantaansa, -eiv\u00e4tk\u00e4 kaikki meist\u00e4 ole verbaalisia.<\/p>\n<\/blockquote>\n

Ilmi\u00f6n\u00e4 \u00e4\u00e4riajattelun voimistuminen (positiivinen takaisinkytkent\u00e4) on sosiologisesti<\/strong> tunnistettavissa, -ja esiintyy melkein kaikkialla. Ensimm\u00e4isen\u00e4 ”60-lukulaisen<\/em>” nuorisoliikkeen ik\u00e4luokat -siis heikoimmat heist\u00e4- etsiv\u00e4t etsim\u00e4\u00e4ns\u00e4 jyrkkyytt\u00e4 oman aikansa trendeist\u00e4, mutta ne olivat liian vaikeatajuisia. Argentiinalaisen vasemmistoradikaalin, Ernesto ’Che’ Guevara<\/strong>n, surullinen loppu Bolivia<\/strong>n vuorilla teki h\u00e4nest\u00e4 helpommin samaistuttavan esikuvan: Che oli kyll\u00e4 kirjoittanut, mutta laiskojen onneksi hyvin v\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n

’Che’-poster<\/strong>i<\/em> ilmaantuikin useaan opiskelijak\u00e4mpp\u00e4\u00e4n my\u00f6s Helsingiss\u00e4<\/strong>: Sopivasti niin, ett\u00e4 sel\u00e4ll\u00e4\u00e4n sohvassa makaava henkil\u00f6 (naispuolinen, -’suvaitsevaisuus<\/em>’ ja ’tasa-arvo’ olivat silloin vasta alullaan) saattoi katsella sit\u00e4 bailujen is\u00e4nn\u00e4n hartioiden yli. (HUOM: 60\/70-lukulaisten j\u00e4lkel\u00e4iset: Kaikkea ei pid\u00e4 kysy\u00e4 vanhemmiltanne!)<\/p>\n

\n

Niinp\u00e4 70-luvun j\u00e4lkipuoliskolla suomalaisella ”tieteelliseen” (lue: dogmaattiseen) marxilaisuuteen pyrkiv\u00e4ll\u00e4 juntalla oli suur-urakka kitke\u00e4 pois ”guevaralaisia<\/strong>” tai ”gastrolaisia<\/strong>” harhaoppeja opetuslastensa keskuudesta.<\/p>\n<\/blockquote>\n

”Ik\u00e4luokkakapina<\/strong><\/em>”, joka siis l\u00e4hti liikkeelle avoimen ja moniarvoisen yhteiskunnan<\/em> arvopohjalta, lipsahti pian etsim\u00e4\u00e4n jotain ”suolaisempaa<\/em>”. Ensimm\u00e4iset l\u00f6yd\u00f6t olivat l\u00e4ntisten teollisuusmaiden mariginalisoituneiden radikaaliryhmien j\u00e4lkeenj\u00e4\u00e4neit\u00e4 papereita, -jopa 100+ vuoden takaa- ja taas saivat insituutiomarxilaiset<\/em><\/strong> kitkett\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Kun ”60-lukulaisuus” joutui 70-luvulla -kuin pensasaita hullun puutarhurin kynsiin- leikatuksi maan tasalle lukuun ottamatta joitain tarkkaan valittuja hedelm\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 riukuja, liikehdinn\u00e4n henkinen ilmapiiri muuttui jyrk\u00e4sti:<\/p>\n