{"id":3026,"date":"2024-09-02T21:23:39","date_gmt":"2024-09-02T21:23:39","guid":{"rendered":"https:\/\/www.uutispeili.fi\/?p=3026"},"modified":"2026-03-11T00:18:29","modified_gmt":"2026-03-10T22:18:29","slug":"kekkosen-syntymasta-tasavuodet-mies-elamantyo-ja-saamatta-jaaneet-kiitokset","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.uutispeili.fi\/index.php\/2024\/09\/02\/kekkosen-syntymasta-tasavuodet-mies-elamantyo-ja-saamatta-jaaneet-kiitokset\/","title":{"rendered":"Kekkosen syntym\u00e4st\u00e4 tasavuodet: Mies, el\u00e4m\u00e4nty\u00f6 ja saamatta j\u00e4\u00e4neet kiitokset"},"content":{"rendered":"

Harvempi Suomen historiaan vaikuttanut henkil\u00f6 on yht\u00e4 kehuttu, kiistelty, ja v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rretty, kuin Pielavedell\u00e4 3. syyskuuta 1900 syntynyt Urho Kaleva Kekkonen<\/a>. H\u00e4nen saavutuksistaan on haasteellista etsi\u00e4 suurinta tekoa, mutta poimimme yhden: Vallankumousyrityksen -ja ’Neuvosto-Suomen<\/em>’ torjuminen kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1970.<\/strong><\/p>\n

Ns. ’luovutetulle alueelle<\/em>’ vaalipiirins\u00e4 menett\u00e4nyt maalaisliittolainen<\/strong> poliitikko Urho Kekkonen<\/strong> oli niit\u00e4 ’uusia poliittisia voimia<\/em>’, joita presidentti Juho Kusti Paasikivi<\/strong> kuulutti esiin 1940-luvun lopun murroksessa ja muuttuneessa tilanteessa: Entiset politiikan kasvot olivat muuttuneet rasitteiksi it\u00e4isen naapurin katsellessa ep\u00e4luuloisena, mihin Suomen kehitys suuntautuu.<\/p>\n

Paasikivi sai Kekkosesta itselleen seuraajan, presidenttin\u00e4, vuoden 1956 kohuvaaleissa, joissa 151:n valitsijamiehen \u00e4\u00e4nin Kekkonen voitti vastaehdokkaansa, sosiaalidemokraattien K.-A. Fagerholm<\/strong>in. -Silloin ’it\u00e4’<\/em> vastusti demaria, ’l\u00e4nsi<\/em>’ kannatti. My\u00f6hemmin on voinut olla toisinkin, -kehitys kehittyy. Kekkosen nelj\u00e4st\u00e4 presidenttikaudesta j\u00e4i -menestyksist\u00e4 huolimatta- sellainenkin muisto, ett\u00e4 kaudet my\u00f6hemmin rajoitettiin kahteen per\u00e4kk\u00e4iseen.<\/p>\n

Suomessa harvoin (3 kertaa) k\u00e4ytettyyn poikkeuslaki-menettelyyn<\/em><\/strong> turvauduttiin Kekkosen kauden jatkamisessa v.1974<\/strong>, jolloin v.1968 alkanutta presidenttikautta jatkettiin vuoteen 1978. -Siihen oli p\u00e4tev\u00e4t syyt, kuten tulen kertomaan.<\/p>\n

Kiistellyin asia urho Kekkosen kausissa Suomen p\u00e4\u00e4ministerin\u00e4 -viisi kertaa- ja presidenttin\u00e4 -nelj\u00e4 kautta- on id\u00e4npolitiikka<\/em>. Neuvostoliitto<\/strong> oli voimissaan, ja voimantunnossaan. UKK:n kausiin Suomen huippupaikoilla mahtuu per\u00e4ti nelj\u00e4 Neuvostoliiton sotilaallista aggressiota jotakin naapurimaataan kohtaan, -jotka viel\u00e4 olivat sen liittolaisia: 1. Kapinan kukistaminen It\u00e4-Berliiniss\u00e4<\/strong> 1953 ja (2.) Puolassa<\/strong> 1956. Unkariin<\/strong> Neuvostoliitto hy\u00f6kk\u00e4si my\u00f6s 1956, ja Tsekkoslovakiaan<\/strong> 1968.<\/p>\n

”Kekkonen osaa pelin<\/em>”<\/h2>\n

Hyvin monet nuo ajat el\u00e4neet suomalaiset muistelevat Kekkosta Suomen turvana, ettei samaa tapahdu meille. ”Kekkonen osaa pelin<\/em>”, ajateltiin -ja annettiin anteeksi mm. kukkien laskeminen diktaattori Josef<\/strong> Vissarionovitsh Stalin<\/strong>in arkulle, -ja muutama muu kauneusvirhe.<\/p>\n

Kekkonen piti tiukasti kiinni sanasta ’puolueettomuus<\/em>’, joka olotila ei ollut lainkaan itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4 sotilaallisia artikloja sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n YYA<\/strong>-paktin allekirjoittajamaalle. Kekkonen torjui Suomen sotilaallisen k\u00e4hent\u00e4misen Neuvostoliittoon, yhteiset sotaharjoitukset, ja ”Suomen puolueettomuuden<\/em>” korvaamisen vierailujen kommunikeoissa ”Suomen pyrkimyksell\u00e4 puolueettomuuteen<\/em>”. Kekkonen puolusti puolueettomuuttamme it\u00e4\u00e4 vastaan, -ja hankki sille l\u00e4nnen silmiss\u00e4 uskottavuuden.<\/p>\n

Toki, Urkki piti s\u00e4\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 kontakti Neuvostoliiton tiedustelupalvelun h\u00e4nen yhteysmiehekseen l\u00e4hett\u00e4m\u00e4\u00e4n kulloiseen KGB-agenttiin<\/strong>. Valitettavasti t\u00e4m\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 kopioitui h\u00e4nen politiikkansa kannattajille, kaikilla hallinnon tasoilla. -T\u00e4m\u00e4 toiminta ei en\u00e4\u00e4 palvellut Suomen etua, -ja haittasi my\u00f6s Kekkosen pelikuviota ven\u00e4l\u00e4isten ainoana luotettavana yst\u00e4v\u00e4n\u00e4 Suomessa.<\/p>\n

Kun ”anti-kekkoslaisina<\/em>” profiloituneet oikeistopoliitikot purkivat kiukkuaan UKK:n ’pelist\u00e4 ven\u00e4l\u00e4isten kanssa<\/em>’, vanha maalaisliittolainen ehk\u00e4 nauroi partaansa: ”Sataa laariin<\/em>.” Kekkosen tarpeellisuus ven\u00e4l\u00e4isille vain vahvistui: ’Min\u00e4 tai nuo<\/em>.’<\/p>\n

Kekkosen usein mainitsematta j\u00e4tetty suurty\u00f6 oli ’Neuvosto-Suomen<\/strong>’ torjuminen vuodenvaihteessa 1970-1971.<\/p><\/blockquote>\n

Sattuipa niin, ett\u00e4 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen<\/strong> (NKP) johdossa oli kilpaa Leonid Breznev<\/strong>in ja Mikhail Suslov<\/strong>in kesken. J\u00e4lkimm\u00e4inen oli j\u00e4\u00e4nyt varjoon, ’Brenkku<\/em>’ menestyi ns. liennyksen<\/strong><\/em> avulla. Suslovin alainen, NKP:n kansainv\u00e4lisen osaston<\/strong> johtaja Boris Ponomarjov<\/strong>, oli tiukka vallankumousmies, kuten avustajansa Aleksei Beljakov<\/b>, joka oli aiemmin avustanut er\u00e4st\u00e4 Otto Ville Kuusista<\/strong>, -jota Kekkonen ei p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt Suomen kamaralle, kuten ei er\u00e4st\u00e4 Oskari Tokoi<\/strong>takaan. Kekkonen oli osallistunut -viel\u00e4 koululaisena- vuoden 1918 sis\u00e4llissotaan Suomessa, ja muisti jotain.<\/span><\/p>\n

Kuusisen oppilas Beljakov siis l\u00e4hetettiin Suomeen, -suurl\u00e4hettil\u00e4\u00e4ksi, voitteko kuvitella!<\/p>\n

Sopivasti ennen vallankumous-operatiivi Beljakovin saapumista Suomeen synnytetty taistolais-stalinistinen<\/strong> liike oli saanut viedyksi loppuun opiskelijaliikkeen<\/em><\/strong> valtaamisen. Vuosien 1967-1968 yleis-l\u00e4nsimainen\u00a0 nuorisoradikalismi<\/em> opiskelija-kapinoineen (-ja katutaisteluineen, -t\u00e4\u00e4 on t\u00e4rkee!) oli heijastunut Suomeenkin, ja teett\u00e4nyt nuorisolla kaikenlaista. Nyt n\u00e4m\u00e4 kerettil\u00e4iset \u00e4\u00e4rivasemmistolaiset -ennen niin radikaalit<\/strong><\/em>– oli suitsittu ja kuohittu marxilaisen fundamentalismin<\/em><\/strong> alamaisiksi. Er\u00e4s aikalainen osuu:<\/p>\n

”Kulttuuriradikalismin ehtoollisviinin j\u00e4lkeen vasemmistonuoriso nautti porvarispoikien tarjoamaa marxismi-leninismin \u00f6yl\u00e4tti\u00e4.”<\/p><\/blockquote>\n

-Mutta mit\u00e4s siit\u00e4 jos taikinakakut maistuvat -taikinalle- kun ollaan ’luokkakantaisia<\/em>’, ja ”200 000 000 pistint\u00e4 on takanamme!” ”Worw\u00e4rts die zeit!<\/em>” -Tulevaisuus on meid\u00e4n! Tosiaankin: Er\u00e4s nuori radikaali, Erza Lehtonen, muutti sukunimens\u00e4kin ’Kalmakurjeksi<\/strong>’ pelotellakseen porvareita, joiden tuli tiet\u00e4\u00e4, mink\u00e4 niminen tseka<\/em><\/strong>-agentti tulee y\u00f6ll\u00e4 klo. 03:00 koputtelemaan, -kunhan ensin saadaan Neuvosto-Suomi<\/strong><\/em>. Kaverinsa kuullemma aikoi talouskomissaariksi, ja otti muistaakseni nimen ’N\u00e4lk\u00e4kurk<\/strong>i’.<\/p>\n

-Mutta sit\u00e4 Neuvosto-Suomea ei koskaan tullut<\/em><\/h3>\n

Siit\u00e4 piti huolta Urho Kekkonen. Niin mit\u00e4 vallankumousmiehill\u00e4 oli:<\/p>\n