{"id":15601,"date":"2026-10-23T15:17:40","date_gmt":"2026-10-23T12:17:40","guid":{"rendered":"https:\/\/www.uutispeili.fi\/?p=15601"},"modified":"2026-10-23T15:50:16","modified_gmt":"2026-10-23T12:50:16","slug":"timo-vihavainen-romanttisen-vakivallan-epa-alyllinen-tausta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.uutispeili.fi\/index.php\/2026\/10\/23\/timo-vihavainen-romanttisen-vakivallan-epa-alyllinen-tausta\/","title":{"rendered":"Timo Vihavainen: Romanttisen v\u00e4kivallan (ep\u00e4-)\u00e4lyllinen tausta"},"content":{"rendered":"

Ranskan suuri vallankumous julisti suuria abstrakteja tunnuksia: vapautta, tasa-arvoisuutta ja veljeytt\u00e4 ja yritti toteuttaa niit\u00e4 pakolla, sorrolla ja segregaatiolla. <\/strong><\/p>\n

(Kuvakoosteessa mm. Maximilien Roberspierre, ja tulevia suomalaidia poliitikkoja.)<\/p>\n

V\u00e4kivallasta<\/strong> tuli se korvaamaton ja ensisijainen v\u00e4line, jonka avulla vanha valta kaadettiin ja uusia instituutioita yritettiin luoda.<\/p>\n

’V\u00e4kivalta on edistyksen k\u00e4til\u00f6<\/em>’<\/h2>\n

Tunnetun marxilaisen sanonnan<\/strong> mukaan v\u00e4kivalta on edistyksen k\u00e4til\u00f6 ja alemmasta yhteiskuntamuodosta siirryt\u00e4\u00e4n korkeampaan vain ja ainoastaan sen avulla, sill\u00e4 valtaa pit\u00e4v\u00e4t eiv\u00e4t koskaan luovu siit\u00e4 vapaaehtoisesti. Vallankumoukset ovat \u201dHistorian vetureita<\/em>\u201d.<\/p>\n

Euroopasta<\/strong> ideansa ja Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4<\/strong> k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ns\u00e4 saaneet kommunistiset puoluee<\/em><\/strong>t l\u00e4htiv\u00e4t aina t\u00e4st\u00e4 aksioomasta, joskin tuon ideologian hiipumisvaiheessa asiaa koetettiin vesitt\u00e4\u00e4 selitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 v\u00e4kivalta on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 vaon silloin, kun aikansa el\u00e4nyt ja syrj\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 luokka tekee vastarintaa.<\/p>\n

Syy mahdollisista ja toki itse asiassa v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 \u201doheisvahingoista<\/strong>\u201d oli siis kokonaan sen luokan harteilla, joka ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt aikansa p\u00e4\u00e4ttyneen ja yritti tehd\u00e4 vastarintaa.<\/p><\/blockquote>\n

Ranskan vallankumouksen<\/strong> marxilainen tulkinta on ollut niin vaikuttava, ett\u00e4 sit\u00e4 on enimm\u00e4kseen my\u00f6s porvarillisessa maailmassa tulkittu marxilaisittain, suurena edistyksen riemuvoittona, joka vei koko ihmiskuntaa eteenp\u00e4in, korkeammalle tasolle.<\/p>\n

\"\"
(Kuvan aineisto eri l\u00e4hteist\u00e4.)<\/figcaption><\/figure>\n

’\u00c4\u00e4rivasemmistolaisuus<\/em> \u00e4lymyst\u00f6n normaaliksi’<\/h2>\n

Itse Ranskassa t\u00e4m\u00e4 oli t\u00e4rke\u00e4 syy siihen, ett\u00e4 manikealainen \u00e4\u00e4rivasemmistolaisuus<\/em> tuli siell\u00e4 \u00e4lymyst\u00f6n normaaliksi l\u00e4ht\u00f6kohdaksi. Ranskan suuren vallankumouksen totalitaarista luonnetta ei ymm\u00e4rretty, pohti tuon vallankumouksen tutkintoja tutkinut Fran\u00e7ois Furet<\/strong> 1980-luvulla.<\/p>\n

Kaiken takanahan oli hegelil\u00e4inen dialektiikka<\/em>, jonka s\u00e4ilymist\u00e4 yhten\u00e4 \u00e4lymyst\u00f6n ajattelun peruskomponenttina kautta 1900-luvun sopii vain ihmetell\u00e4.<\/p>\n

Ven\u00e4l\u00e4inen, leninil\u00e4inen marxismi<\/em> asetti Ranskan vallankumouksen suureksi esikuvakseen. Suotta ei Pietari<\/strong>ssa t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ole esimerkiksi Robespierre<\/strong>n rantakatua ja Marat<\/strong>\u2019n katua. My\u00f6s etunimi Marat oli aikoinaan suosiossa. Kannattaa panna merkille, ett\u00e4 n\u00e4iden sankarien nimiin assosioitui kaikkein verenhimoisin terrori.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

’Kehitys syntyy vain taistelusta<\/em>’<\/h2>\n

Leninil\u00e4isen marxismin<\/strong><\/em> ideologiassa, jonka simppelein, selkein ja arvovaltaisin esitys kautta historian on ollut NKP:n historian lyhyt kurssi<\/strong> vuodelta 1938, korostettiin kaiken kehityksen dialektisuutta<\/strong><\/em>: se syntyi vain taistelusta, toisiaan vastaan taistelevien osapuolten kamppailusta, joka ratkesi vain toisen tuhoon.<\/p>\n

Yhteiskunnassa selitettiin luokkien v\u00e4lisen vastakohtaisuuden oleva antagonistista<\/strong>: toisen tappio oli aina toisen voitto. Viime k\u00e4dess\u00e4 jokaisen luokan herruus perustui v\u00e4kivaltaan<\/strong>, joka oli yhteiskunnallisen taistelun \u201dkorkein muoto<\/strong>\u201d.<\/p><\/blockquote>\n

T\u00e4lt\u00e4 pohjalta sopii ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 my\u00f6s teloituksen ideologinen nimitys: \u201dyhteiskunnan itsesuojelun korkein toimenpide<\/em>\u201d (vys\u0161aja mera).<\/p>\n

’V\u00e4kivalta maailmanhistoriallisen kehityksen eteenp\u00e4in viev\u00e4 voima<\/em>’<\/h2>\n

Koska v\u00e4kivalta oli niin olennainen osa koko maailmanhistoriallisen kehityksen eteenp\u00e4in viev\u00e4n\u00e4 voimana, sai se tietenkin jo siit\u00e4 taianomaisen ja my\u00f6s romanttisen<\/em> hohteen. Ne vahingot, joita hallitsevalle luokalle tuotettiin, olivat pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n hy\u00f6tyj\u00e4 sorrettujen kannalta.<\/p>\n

Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 koko t\u00e4m\u00e4 teoreettinen viitekehys on kovin primitiivinen, mutta juuri siksi populaari. Se sai mit\u00e4 suurimman merkityksen ja jopa uskottavuuden, kun sen takana kerran oli toinen maailman supervalloista ja t\u00e4ss\u00e4kin maassa sit\u00e4 ihasteltiin ylenpalttisesti etenkin kulttuuriel\u00e4m\u00e4n ja korkeakoulujen piiriss\u00e4.<\/p>\n

Ranskassa suuri vallankumous<\/strong> tuli keskeiseksi osaksi kansakunnan pyh\u00e4\u00e4 tarinaa. Siin\u00e4h\u00e4n Ranska oli ollut etujoukkona taistelemassa koko ihmiskunnalle tiet\u00e4 uuteen aikakauteen.<\/p><\/blockquote>\n

Kun suuren vallankumouksen 200-vuosip\u00e4ivi\u00e4 vietettiin, alkoi jo olla tilaa my\u00f6s v\u00e4hemm\u00e4n dogmaattisille n\u00e4kemyksille. Fran\u00e7ois Furet\u2019n merkitys Ranskassa oli suuri, mutta meill\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ei edes huomattu.
\nMutta (anti-)intellektuaalinen v\u00e4kivallan kultti<\/strong><\/em> muistuttaa toisintokuumetta<\/em><\/strong>.<\/p>\n

Se on j\u00e4lleen saanut valtaansa ranskalaista nuorisoa erityisesti silt\u00e4 osin, kuin se edustaa slummien kasvatteja, jotka katsovat olevansa sodassa tuota maata vastaan, joka heit\u00e4 ruokkii ja kumartelee.<\/p><\/blockquote>\n

Jo ennen Furet\u2019n analyysej\u00e4 meill\u00e4kin ilmestyi J.L. Talmon<\/strong>in merkitt\u00e4v\u00e4 teos \u201dtotalitaarisesta demokratiasta\u201d, joka taisi j\u00e4\u00e4d\u00e4 aivan huomaamattomaksi. Siit\u00e4 seuraavassa (10. huhtikuuta 2014):<\/p>\n

Totalitaarinen demokratia, \u00c4lymyst\u00f6 vallassa<\/h2>\n

Pari pohdintaa J.L. Talmonin kirjan johdosta<\/p>\n

\u00c4lymyst\u00f6<\/strong><\/em> ryhm\u00e4n\u00e4, ennen kuin sanaa alettiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, syntyi L\u00e4nsi-Euroopassa<\/strong>, jossa yhteiskunnan kehityksen my\u00f6t\u00e4 tuli tarvetta ja tilaa uusille vapaiden ammattien harjoittajille, kirjailijoille, asianajajille, l\u00e4\u00e4k\u00e4reille ja muille oman p\u00e4tevyytens\u00e4 varassa el\u00e4ville henkil\u00f6ille, joiden s\u00e4\u00e4tyasema saattoi olla alhainen.<\/p>\n

Yh\u00e4 laajempi lukutaito, lehdist\u00f6 ja poliittisen el\u00e4m\u00e4n kriisit loivat yleisen mielipiteen, jolle valistusfilosofian j\u00e4rkeisusko antoi omia s\u00e4vyj\u00e4\u00e4n. Amerikan vallankumous<\/strong> ja vapaussota toimi taustana uusille pyrkimyksille ja tarinat jaloista villeist\u00e4 alleviivasivat olevien olojen j\u00e4rjett\u00f6myytt\u00e4, ep\u00e4oikeudenmukaisuutta ja ennen kaikkea luonnottomuutta.<\/p>\n

’\u00c4lymyst\u00f6n johtama valtio olisi t\u00e4ydellinen<\/em>’<\/h2>\n

Ajatus ihanteellisen yhteiskunnan ja valtion, utopian luomisesta oli tietenkin tuttu jo antiikista, jossa sen oli esitt\u00e4nyt ennen muuta Platon<\/strong>. H\u00e4nell\u00e4 oli ollut satunnaisia eurooppalaisia seuraajia renessanssista l\u00e4htien, mutta vasta Ranskan suuren vallankumouksen aikana puhkesi kukkaansa ajatus kansan tai tarkemmin sanoen \u00e4lymyst\u00f6n johtamasta valtiosta, joka olisi t\u00e4ydellinen, siis t\u00e4ysin luonnon eli j\u00e4rjen mukainen.<\/p>\n

J.L. Talmon on teoksessaan ’Totalitaarinen demokratia, alkuper\u00e4 ja synty<\/em>’, tutkinut t\u00e4t\u00e4 j\u00e4rjen aikakauden ilmi\u00f6t\u00e4, jolla oli eritt\u00e4in suuri merkitys my\u00f6hemm\u00e4n kehityksen kannalta niin Ranskassa kuin etenkin Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

Ven\u00e4j\u00e4n j\u00e4lkeen sit\u00e4 sai maistaa koko se osa maailmaa, johon Neuvostoliiton valta tavalla tai toisella ulottui.<\/p><\/blockquote>\n

’M<\/em>aailmassa yksi ainoa totuus<\/em>’<\/span><\/h2>\n

Talmon arvioi kirjassaan, ett\u00e4 se, mit\u00e4 h\u00e4n nimitt\u00e4\u00e4 totalitaariseksi demokratiaksi eroaa liberaalista demokratiasta muun muassa siin\u00e4, ett\u00e4 se katsoo maailmassa olevan yksi ainoa totuus, joka sulkee muut pois. Se olettaa my\u00f6s, ett\u00e4 on olemassa sopusointuinen ja t\u00e4ydellinen j\u00e4rjestys, jonka ihmiskunta lopulta saavuttaa.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 koulukunta tunnustaa my\u00f6s vain yhden inhimillisen olemassaolon tason. T\u00e4m\u00e4 taso on poliittinen ja sen piiriin kuuluu koko ihmisen el\u00e4m\u00e4, sill\u00e4 ihminen on yhteiskunnallinen olento ja my\u00f6s h\u00e4nen henkil\u00f6kohtainen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 on poliittista.<\/p><\/blockquote>\n

Kun uskonto<\/em><\/strong> 1700-luvulla oli jo menett\u00e4nyt vaikutusvaltansa yhteiskunnan etummaisissa ryhmiss\u00e4, oli sen tilalle tullut rationalismi,<\/strong><\/em> jonka tiedonihanteena oli abstrakti, mekaanisen determinismin hallitsema maailma, joka muistutti Newton<\/strong>in paljastamaa taivaanmekaniikan harmoniaa<\/em>.<\/p>\n

Mekaanisen tiedonihanteen mukaisesti rationalismi uskoi, ett\u00e4 my\u00f6s yhteiskunnassa ja politiikassa oli olemassa yksi ainoa kelvollinen j\u00e4rjestys, joka toteutuisi sitten kun yhteiskunnasta olisi poistettu kaikki sellaiset piirteet, jotka eiv\u00e4t olleet j\u00e4rjen ja hy\u00f6dyn sanelemia.<\/p><\/blockquote>\n

T\u00e4m\u00e4n rinnalla empiirinen ihmisten k\u00e4ytt\u00e4ytymisen ja mieltymysten havainnointi oli kovin v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6ist\u00e4 ja merkitykset\u00f6nt\u00e4 puuhastelua, josta ei voinut kiinnostavia tuloksia odottaa.<\/p>\n

Ainoa tunnustettu arvo oli sosiaalinen hy\u00f6ty ja siihen sopeutumista tarkoitettiin puhuttaessa hyveest\u00e4, joka oli aikakauden suuri avaink\u00e4site.<\/p>\n

Hyveen ei katsottu olevan ristiriidassa vapauden kanssa \u2013eih\u00e4n se voinut olla, mik\u00e4li yhteiskunta oli j\u00e4rjestetty yht\u00e4 j\u00e4rjenmukaisesti kuin planeettojen liikeradat olivat horjumattomia. Vasta katkera kokemus opetti useimmille, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 asiassa ei ollut sis\u00e4\u00e4nrakennettua harmoniaa.<\/p><\/blockquote>\n

\"\"<\/h2>\n

’Yksil\u00f6 on vapaa vasta luovutettuaan tahtonsa yhteis\u00f6lle<\/em>’<\/h2>\n

Koko Ranskan vallankumouksen is\u00e4n\u00e4 on usein esitetty Jean-Jacques Rousseau<\/strong>. Totalitaarisen demokratian kannalta h\u00e4nen olennainen kontribuutionsa oli ajatus yhteistahdosta, volont\u00e9 g\u00e9n\u00e9ral<\/em>.
\nRousseaun k\u00e4sityksen mukaan yksil\u00f6 oli vapaa vasta luovutettuaan tahtonsa yhteis\u00f6lle. Pelkk\u00e4\u00e4 omaa erityist\u00e4 tahtoaan noudattaessaan h\u00e4n ei paradoksaalisesti ollut vapaa, joten individualismin<\/em><\/strong> oli v\u00e4istytt\u00e4v\u00e4 kollektivismin<\/em><\/strong> tielt\u00e4 ja ihmisen tultava osaksi suurempaa kokonaisuutta.<\/p>\n

Suvereenin eli itsevaltiaan kansan yhteistahto oli kaiken muun yl\u00e4puolella. Kuitenkaan kansan enemmist\u00f6n tahto ei viel\u00e4 merkinnyt sen yhteistahtoa.<\/p><\/blockquote>\n

Sellainen arvoasema kuului vasta kansan objektiiviselle tahdolle<\/em>, johon irrationaalisten yksil\u00f6iden oli alistuttava ollakseen vapaita.<\/p>\n

Miten voitiin todistaa, ett\u00e4 jokin asia oli yhteistahdon mukainen, j\u00e4i \u201dkirotuksi kysymykseksi<\/em>\u201d. Aivan ilmeisesti t\u00e4ss\u00e4 asiassa oli hyveellisimmill\u00e4 filosofeilla ja poliitikoilla, noilla intellektuelleilla avant la lettre<\/em>, t\u00e4rke\u00e4 roolinsa. Vain heihin voitiin luottaa, ja siis my\u00f6s piti luottaa.<\/p>\n

’Vapaus on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden tiedostamista<\/em>’<\/h2>\n

Se, mik\u00e4 n\u00e4ytti pakolta<\/strong>, saattoikin siis olla vapautta<\/strong> ja p\u00e4invastoin. T\u00e4m\u00e4 oli paradoksi, jota oppimattomat ihmiset eiv\u00e4t yleens\u00e4 jaksaneet sulattaa.<\/p><\/blockquote>\n

Heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n vapaus oli pakon puuttumista, kun taas intellektuellien mielest\u00e4 se oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden tiedostamista. V\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys taas tarkoitti j\u00e4rjen ja siis luonnon mukaan el\u00e4mist\u00e4. J\u00e4rke\u00e4 puolestaan oli siunaantunut yksille enemm\u00e4n kuin toisille.<\/p>\n

Rousseau oli totalitaarisen demokratian suuri perustajais\u00e4 teorian tasolla, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 sit\u00e4 yrittiv\u00e4t toteuttaa ennen muuta Maximilien Robespierre<\/strong>, Louis Antoine de Saint-Just<\/strong> ja Camille Desmoulins<\/strong>.
\nKaikille n\u00e4ille yhteinen piirre oli heid\u00e4n ylistetty hyveellisyytens\u00e4, joka siis oli my\u00f6s yleens\u00e4 kansalaisen, mutta erityisesti johtajan t\u00e4rkein ominaisuus.<\/p>\n

Robespierre\u00e4 nimitettiin \u201dlahjomattomaksi<\/em>\u201d. H\u00e4nt\u00e4 eiv\u00e4t ohjanneet henkil\u00f6kohtaiset viehtymykset, vaan kylm\u00e4 j\u00e4rki.<\/p><\/blockquote>\n

Hyve<\/strong><\/em> oli vastakohta sille, mit\u00e4 vanhan komennon el\u00e4tt\u00e4m\u00e4t toisten niskoilla istuvat aristokraatit edustivat. \u201dVapaus, pyh\u00e4 vapaus!”<\/em> huudahti Saint-Just Talmonin mukaan, \u201dsin\u00e4 et olisi paljonkaan arvoinen ihmisten keskuudessa, ellet toisi heille muuta kuin onnellisuutta, mutta sin\u00e4 muistutat heit\u00e4 heid\u00e4n alkuper\u00e4st\u00e4\u00e4n ja palautat heid\u00e4t hyveeseen<\/em>\u201d.<\/p>\n

”Vapauden diktatuuri<\/em>”<\/h2>\n

Oli vain loogista, ett\u00e4 jakobiinit p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t pystytt\u00e4m\u00e4\u00e4n diktatuurin, sill\u00e4 kyseess\u00e4h\u00e4n oli vapauden diktatuuri. T\u00e4m\u00e4n objektiivista totuutta ja oikeudenmukaisuutta edustavan instituution vastustaminen oli tietenkin paheen ja tyrannian palvelemista.<\/p>\n

Kun Lyon<\/strong>in kaupunki nousi diktatuuria vastaan ja kannatti girondisteja<\/em><\/strong>, m\u00e4\u00e4r\u00e4si kansalliskonventti sen tuhottavaksi ja sinne pystytett\u00e4v\u00e4ksi taulun: \u201dLyon nousi vapautta vastaan. Lyonia ei en\u00e4\u00e4 ole: \u201d Lyon fit la guerre \u00e0 la libert\u00e9, Lyon n’est plus\u2026<\/em>\u201d<\/p>\n

Kaikille hyv\u00e4n ruoan yst\u00e4ville on tietenkin ilosanoma se, ett\u00e4 kaupungin pyyhk\u00e4iseminen pois maan pinnalta ei ollut tuon ajan v\u00e4lineill\u00e4 noin vain teht\u00e4viss\u00e4. Vapauden vihollisiakin teloitettiin vain noin kaksituhatta, mik\u00e4 meist\u00e4 nyt jostakin syyst\u00e4 tuntuu pienelt\u00e4.<\/p>\n

Merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 kuitenkin on, ett\u00e4 vapauden ja oikeudenmukaisuuden intohimoiset puolustajat katsoivat jalon p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n edellytt\u00e4v\u00e4n s\u00e4\u00e4lim\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ankaruutta sen vihollisia kohtaan. Olihan asia \u2013yleinen onnellisuus- mittaamattoman suuri ja oikeutti siis itse asiassa kaikki mahdolliset uhrit.<\/p><\/blockquote>\n

Felix Dzer\u017einski<\/strong> nostettiin aikoinaan Neuvostoliitossa<\/strong> pyhimyksen asemaan. H\u00e4nell\u00e4 oli ja jokaisella t\u0161ekistill\u00e4<\/em> ja muuallakin kansalaisella kuului olla hehkuva syd\u00e4n, puhtaat k\u00e4det ja kylm\u00e4 j\u00e4rki<\/em>.<\/p>\n

H\u00e4n rankaisi ankarasti vallankumouksen vastustajia, koska objektiivinen totuus, oikeus<\/em> ja kylm\u00e4 j\u00e4rki<\/em> niin vaativat.<\/p>\n

Samalla h\u00e4n k\u00e4rsi ja oli siis tavallaan sijaisk\u00e4rsij\u00e4, er\u00e4\u00e4nlainen hyvin moderni Jeesus<\/strong>. Neuvostoliitossa oli py\u00f6veli pyhimyksen\u00e4, huomautti Andrei Sinjavski<\/strong> sarkastisesti.<\/p><\/blockquote>\n

Dzer\u017einski ei kuitenkaan ollut vasta Neuvostoliiton luomus. H\u00e4nen henkens\u00e4 lienee aina ollut l\u00e4sn\u00e4 niiss\u00e4 koneissa, joita totalitaarisen utopian suunnittelijat ovat eri aikoina kehitelleet.<\/p>\n

”Moraali itsekkyyden sijaan\u2026<\/em>”<\/h2>\n

Robespierren mukaan h\u00e4nen puolueensa halusi \u201dasettaa maassamme moraalin itsekkyyden sijaan\u2026 korvata kunnian rehellisyydell\u00e4, tottumuksen periaatteilla, hyv\u00e4t tavat velvollisuuksilla, muodin tyrannian j\u00e4rjen vallalla, onnettomuuksien halveksunnan paheiden halveksunnalla, r\u00f6yhkeyden ylpeydell\u00e4, turhamaisuuden sielun jaloudella, rahanahneuden mieltymyksell\u00e4 kunniaan, hyv\u00e4t seuranpit\u00e4j\u00e4t hyvill\u00e4 miehill\u00e4, juonittelun ansioilla, hienostelun nerokkuudella, lahjakkuuden totuudella\u2026 haluamme jalon, voimakkaan ja onnellisen kansan yst\u00e4v\u00e4llisen, kevytmielisen ja kurjan asemesta, toisin sanoen me haluamme kaikki tasavallan hyveet ja ihmeet kaikkien monarkian paheiden ja j\u00e4rjett\u00f6myyksien sijasta\u2026<\/em>\u201d (k\u00e4\u00e4nn\u00f6s Jaakko Lavanne).<\/p>\n

Kaikki peritty, sovinnainen ja mukava oli siis tuleva uudeksi ja antava tilaa j\u00e4rjelle ja hyveelle. T\u00e4m\u00e4 oli toki uutta Ranskassa, mutta ei aivan uutta historiassa. N\u00e4in idyllisen tilan Robespierre oli historiassa havainnut my\u00f6s\u2026 muinaisessa Sparta<\/strong>ssa.<\/p>\n

On itse asiassa tarpeetonta sanoa, ett\u00e4 tuo muinaisen Spartan, Platonin Valtion<\/strong> ja Ranskan<\/strong> vallankumouksen<\/strong> hirmuvallan ajan poliittinen ihanne, joka Ranskan vallankumouksessa viel\u00e4 kerran puhkesi kukkaan Babeuf<\/strong>in salaliiton<\/em> maksimalismissa, on perusidealtaan h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4n samanlaista \u201dvapautta<\/em>\u201d ja \u201dveljeytt\u00e4<\/em>\u201d kuin se, mit\u00e4 toteutettiin Neuvostoliitossa.<\/p>\n

Johann Wolfgang von Goethe<\/strong> ei tuntenut viel\u00e4 Neuvostoliittoa, mutta h\u00e4nell\u00e4 oli jo tiedossaan aikakauden esikuvat, kun h\u00e4n riimitteli: \u201dWillst du nicht mein Bruder sein\/ schlag ich dir den Sch\u00e4del ein\u2026\u201d – \u201djos ei veljeys miellyt\u00e4\/niin p\u00e4\u00e4si murskaan kivell\u00e4\u2026\u201d<\/em><\/p>\n

\"\"<\/p>\n

’Intellektuellit astuivat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle ihmiskunnan vapahtajina<\/em>’<\/h2>\n

Se, mit\u00e4 tapahtui on yleist\u00e4 tietoa, mutta sangen kiinnostavaa on, miten intellektuellit astuivat nyt n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle ihmiskunnan vapahtajina. He tulivat tuomaan totuuden ja hyveen ilosanomaa irrationaalisena ja raakana pois heitetyn uskonnon tilalle.<\/p><\/blockquote>\n

Talmon kuvaa vakuuttavasti uuden papiston psykologiaa ja sen moraalisia ja \u00e4lyllisi\u00e4 dilemmoja uudessa sekulaarisessa maailmassa. Vuonna 1973<\/strong> suomeksi ilmestynyt kirja oli aikoinaan liian ajankohtainen<\/em>, sill\u00e4 meill\u00e4 \u00e4lymyst\u00f6 oli silloin vasta samassa kehitysvaiheessa kuin se oli Ranskassa vuonna 1793.
\nEi siell\u00e4k\u00e4\u00e4n ole taidettu sen j\u00e4lkeen kehitty\u00e4, eip\u00e4 silti.<\/p>\n

Timo Vihavainen<\/p>\n

Muita uutisia:<\/h2>\n

10.12. 2025:<\/p>\n

Avoin kirje Pinja Vuoriselle<\/a><\/p><\/blockquote>\n