{"id":13432,"date":"2026-06-20T19:00:49","date_gmt":"2026-06-20T16:00:49","guid":{"rendered":"https:\/\/www.uutispeili.fi\/?p=13432"},"modified":"2026-06-20T20:25:05","modified_gmt":"2026-06-20T17:25:05","slug":"jalkiviisaasti-sotasyyllisyydesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.uutispeili.fi\/index.php\/2026\/06\/20\/jalkiviisaasti-sotasyyllisyydesta\/","title":{"rendered":"J\u00e4lkiviisaasti sotasyyllisyydest\u00e4"},"content":{"rendered":"

Kirjan arvostelee Markku af Heurlin<\/strong>.<\/p>\n

Lasse Lehtinen: Sotien syyllisyys – J\u00e4lkiviisaassa tarkastelussa:
\nOtava, Helsinki 2026 . 372 sivua.<\/p><\/blockquote>\n

Lasse Lehtinen<\/strong> on historioitsija, poliitikko ja toimittaja. H\u00e4n on vet\u00e4v\u00e4\u00e4n tyylins\u00e4 kirjoittanut sotasyyllisyysoikeudenk\u00e4ynnist\u00e4 ja samalla sotiemme syyllisyydest\u00e4. Tosin minulle j\u00e4i ep\u00e4selv\u00e4ksi, kirjoittiko h\u00e4n historiaa vai italialaisen oopperan librettoa. Kirja laaja-alaisuuden vuoksi oma arvioni tule perin pitk\u00e4si.<\/p>\n

Unto H\u00e4m\u00e4l\u00e4isen<\/strong> kirja- arvio l\u00f6ytyy Helsingin Sanomista. (HS. 2.4.2026)
\n– Lasse Lehtinen ep\u00e4ilee, ett\u00e4 sotasyyllisyysoikeudenk\u00e4ynti oli poliittinen huijaus, kirjoittaa kriitikko.
\n– Lehtisen mukaan oikeudenk\u00e4ynnin todellinen tarkoitus oli poistaa V\u00e4in\u00f6 Tanner Suomen politiikasta.
\n– Neuvostoliitto seurasi oikeudenk\u00e4ynti\u00e4 ja vaikutti tuomioihin valvontakomission kautta.
\n– Lehtinen muistuttaa, ett\u00e4 presidentti Kekkonen ei osallistunut Tannerin hautajaisiin, vaan l\u00e4hti Lappiin hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Sotasyyllisyysoikeudenk\u00e4ynti\u00e4<\/strong><\/em> on k\u00e4sitelty historian yleisesityksiss\u00e4, mm Kansakunnan historian<\/em> VII osassa. (Veikko Huttunen<\/strong> WSOY 1974). Yleisesti todettiin, ett\u00e4 siin\u00e4 rikottiin monia oikeusperiaatteita, ja ett\u00e4 valvontakomissio<\/strong><\/em> vaati ja sai ankarammat rangaistukset, kuin mihin oikeus oli p\u00e4\u00e4tynyt. Kansainv\u00e4lisesti katsoen ja n\u00e4hden tuomiot olivat liev\u00e4t.<\/p>\n

Enemmist\u00f6 kansalaisista piti oikeudenk\u00e4ynti\u00e4 ja tuomioita perusteettomina, eik\u00e4 se mit\u00e4\u00e4n kansallista syyllisyydentuntoa nostanut. ”Onneksi ket\u00e4\u00e4n ei hirtetty<\/em>.”<\/p>\n

Syytetyill\u00e4 oli parhaimmat avustajat ja Yrj\u00f6 ”Jahvetti<\/em>” Kilpel\u00e4isen<\/strong>, sosialidemokraattisen lehtimiehen ja pakinoitsijan, johtama toimisto tukenaan, my\u00f6s pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kansainv\u00e4lisi\u00e4 yhteyksi\u00e4.<\/p>\n

Taannehtiva oikeus rikkoi oleellista oikeusperiraatetta. Mutta jossakin on my\u00f6s todettu, ett\u00e4 usein ilman taannehtivaa lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00e4 moni tyrannimainen hallinto olisi v\u00e4ltt\u00e4nyt vastuunsa. Karl von D\u00f6nitz<\/strong> tuomittiin N\u00fcrnberg<\/strong>iss\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4yssodan valmistelusta \u2013 taannehtivaa lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00e4 – 10 vuoden vankeuteen ja vapautettiin muista syytteist\u00e4.<\/p>\n

Paasikivi<\/strong> yritti viivytt\u00e4\u00e4 \u2013 eritt\u00e4in kuuma peruna tietenkin -ja oikeusministeri Kekkoselle<\/strong> annettiin likainen ty\u00f6. Lehtosen mukaan vedoten uudempiin arkistol\u00e4hteisiin, Kekkonen oli aktiivisempi kuin oli antanut ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. En pid\u00e4 kuitenkaan onnistuneena Lehtisen ilmaisua ”Kekkosen puuhakkuudesta<\/em> \/ puuhastelusta”.\u00a0 Joka tapauksessa keitto oli rusikoitava kurkkuun, ja mahdollisimman pienin vaurioin.<\/p>\n

Kaikesta p\u00e4\u00e4tt\u00e4en asia oli hankala my\u00f6s ven\u00e4l\u00e4isille, ja Molotov<\/strong> siirsi kaiken vastuun asiasta Zhdanov<\/strong>ille.
\nKekkonen halusi ehdottomasti pit\u00e4\u00e4 Mannerheim<\/strong>in syytteen ulkopuolella. Ja tied\u00e4mme, Stalin ei ainoistaan pid\u00e4tt\u00e4ytynyt h\u00e4nen vaatimistaan tuomiolle vaan nimenomaan kielsi sen. Muitakaan sotilaita ei vaadittu sotasyyllisyydest\u00e4 tilille.<\/p>\n

Suomen sotavankileirien<\/em><\/strong> olot olivat liev\u00e4sti ilmaisten ep\u00e4inhimilliset. 60.000 vangista 30 prosenttia kuoli, monet n\u00e4lk\u00e4\u00e4n ja 1200 teloitettuina enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n kyseenalaisin perustien 61 sotavankileireill\u00e4 toiminutta pid\u00e4tettiin, ja osa asetettiin syytteeseen ja tuomittiin.<\/p>\n

1942<\/strong> sotaonnen alkaessa jo k\u00e4\u00e4nty\u00e4 oloja parannettiin, ja vankeja sijoitettiin mm. maatiloille ty\u00f6h\u00f6n, jolloin he saivat parempaa ravintoa. Kansakoulunopettajani kotitilalla taisi olla ven\u00e4l\u00e4inen sotavanki. Sukulaiseni, eversti V\u00e4in\u00f6 Vartaisen kes\u00e4huvilan Sipoon Kalkkirannassa<\/strong> rakensivat sotavangit.<\/p>\n

Oikeudenk\u00e4ynti\u00e4 ajoivat jyrmyin ottein, mm. torikokouksin SKDL<\/strong> ja SKP<\/strong>. Mutta my\u00f6s osassa porvarillista puolta asiaan suhtauduttiin my\u00f6nteisesti. Sota oli aiheuttanut paljon tuhoa ja k\u00e4rsimyst\u00e4. Ja hy\u00f6kk\u00e4yssotaan l\u00e4htemist\u00e4, varsinkin vanhojen rajojen ylitt\u00e4mist\u00e4 voitiin pit\u00e4\u00e4 rikollisena. (Tanner<\/strong>han vastusti t\u00e4t\u00e4.) Erityisesti ruotsinkielisell\u00e4 Pohjanmaalla<\/strong> oli ollut paljon sodanvastaista mielialaa.<\/p>\n

Neuvostoliittolaisten mielest\u00e4h\u00e4n Tanner oli yhdess\u00e4 Rytin kanssa suurin sotakonna. Lehtisen mielest\u00e4 h\u00e4nen saamisensa pois Suomen politiikasta oli ainoa syy kko oikeudenk\u00e4yntiin, mit\u00e4 pid\u00e4n rohkeana oletuksena.<\/p><\/blockquote>\n

Lehtinen mainitsi lyhyesti Paavo Lipposen<\/strong> happaman kommentin Bruno Kreiskyn<\/strong> arviosta Tannerista. Kreisky, It\u00e4vallan liittokansleri<\/strong> ja merkitt\u00e4v\u00e4 eurooppalainen sosialidemokraatti k\u00e4sitteli Eurooppalaisen muistelmissaan (KY 1990, alkup. 1986) Tanneria useammallakin sivulla.<\/p>\n

Arvio henkil\u00f6st\u00e4 \u2013 merkitt\u00e4v\u00e4t ansiot ja heikkoudet – oli tasapainoinen. Arvio toiminnasta sodan aikana, ”Kainin merkki otsalla<\/em>”, oli ainakin kohtuuton. Mutta Saksan miehitt\u00e4m\u00e4n maan hallinnon vastustajan ja maanpakolaisen ei ole helppoa havaita niit\u00e4 lievent\u00e4vi\u00e4 asianhaaroja, joita me Tannerissa haluamme n\u00e4hd\u00e4.<\/p>\n

Er\u00e4s asia minua ihmetytti Kreiskyst\u00e4 ja muutenkin Tukholman maanpakolaisista:<\/h2>\n

Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 suomalaiset sodanvastustajat, erityisesti SDP<\/strong>:st\u00e4 erotetut ”kuutoset<\/em><\/strong>” pitiv\u00e4t h\u00e4neen yhteytt\u00e4. Mutta olivatko Tanner ja muut sosialidemokraatit niin avuttomia, etteiv\u00e4t pystyneet Kreiskylle kertomaan Suomen hallituksen n\u00e4k\u00f6kulmia. Joka tapauksessa asia oli mit\u00e4 monimutkaisin. Kreisky oli ruotsalaisen osuustoimintaliikkeen palveluksessa ja aktiivinen kirjoittaja, joten kontakti olisi ollut helppo luoda.<\/p>\n

J\u00e4lkik\u00e4teen on tietenkin houkuttelevaa spekuloida ajatuksella, ett\u00e4 oikeudenk\u00e4ynti olisi voitu v\u00e4ltt\u00e4\u00e4. Mutta heti sodan j\u00e4lkeen sellaista oli vaikeaa uskoa. Yht\u00e4 vaikeaa oli 1940 \u2013 1941 uskoa, ett\u00e4 Suomi voisi yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 puolueettomuuden ylellisyytt\u00e4. Ainoa toivo oli Saksa, kaikkine heikkouksineen. ”Piru on ajettava Belsebuubilla ulos.”<\/em><\/p>\n

Ryti sai 10 vuotta kuritushuonetta, ”eritt\u00e4in raskauttavin asianhaaroin”, Linkomies<\/strong>, Tanner<\/strong>, Kivim\u00e4ki<\/strong> ja p\u00e4\u00e4ministeri J.W. Rangell<\/strong> 5 \u2013 6 vuotta, Rangell pisimm\u00e4n. Muut kolme, ministerit Antti Kokknen<\/strong>, Tyko<\/strong> Reinikka<\/strong> (ML) ja Henrik Ramsay<\/strong> (RKP) 2- 2\u00bd vuotta (” ei yksinomaan symbolista karakt\u00e4\u00e4ri\u00e4:”.<\/p>\n

Rytin II ja Rangellin hallitusten valtiovarainministeri\u00e4 SKDL:\u00e4\u00e4n siirtynytt\u00e4 ja samoin hallituksen ulkoasiainvaliokuntaan kuulunutta Mauno Pekkala<\/strong>a ei syytetty (vaikka t\u00e4m\u00e4 olisi ollut peruste).<\/p>\n

Vankien oloja helpotettiin. He saivat heti omat sellit, pit\u00e4\u00e4 omat vaatteet ja kirjahyllyt ja tilata vapaasti lehti\u00e4. Vankeuden my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 vaiheessa he saivat vapaasti kulkea vankila- alueella puistossa. Linkomies, Kivim\u00e4ki, Tanner ja Ramsay kirjottivat ahkerasti ja kest\u00e4v\u00e4\u00e4 teksti\u00e4. Ramsay muuten el\u00e4v\u00e4sti purjehdusmuistelmiaan ja Suomen talvimerenkulun historian.<\/p>\n

Rangell ja Ramsay pitiv\u00e4t vankitovereilleen voimisteluharjoituksia ja tutustuttivat italialaiseen Boccia-peliin. Tanner sai pit\u00e4\u00e4 yhteytt\u00e4 SDP:hen.<\/p>\n

1949 vangit olivat Ryti\u00e4 lukuun ottamatta vapautuneet. Paasikivi armahti h\u00e4net terveydellisiin syihin vedoten ja samalla muut ehdonalaisessa olevat Tannerin, Linkomiehen ja Kivim\u00e4en, joten he saivat samalla kansalaisluottamuksensa takaisin.<\/p><\/blockquote>\n

Professori Jukka Kemppisen<\/strong> mukaan ainoa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen ero Rytin kohdalla oli, ett\u00e4 poliisivartio h\u00e4nen huoneensa edest\u00e4 Kivel\u00e4n sairaalassa<\/strong> poistetiin. Lehtisen mukaan Ryti ilmeisesti eli loppuvuotensa kotonaan Kaivopuistossa. T\u00e4st\u00e4 olisin halunnut tarkemman tiedon.<\/p>\n

Ryti luonnosteli vankilassa muistelmiaan sotavuosilta. Hannu Rautkallio<\/strong> toimitti ne postuumisti 2012. Rytin sodanaikaiset p\u00e4iv\u00e4kirjat julkaisi Edita 2006.<\/p>\n

Tapasin 1974 el\u00e4kkeell\u00e4 olevan vankeinhoitolaitoksen virkamiehen OTT Veikko Virtasen<\/strong>. H\u00e4n kertoi varsinkin Rytin ottaneen tuomionsa raskaasti. Mutta oliko my\u00f6s omatunto kolkuttamassa: Rytin t\u00e4ytyi tiet\u00e4\u00e4 vieneens\u00e4 maan l\u00e4hes liittolaissuhteeseen Kolmanteen Valtakuntaan, muiden vaihtoehtojen ollessa viel\u00e4 huonompia. Se oli l\u00e4ht\u00f6 Paholaisen polskaan.<\/em><\/p>\n

Sotasyylliset inhosivat vankeinhoitolaitoksen ylijohtajaa Valentin Soine<\/strong>a, -johtaja 1946 \u2013 1969. H\u00e4nell\u00e4 kuiteinkin oli aivan liian suuri vankim\u00e4\u00e4r\u00e4 ja heikossa kunnossa olevat vankilat riesanaan. Ja oli muutenkin puun ja kuorenv\u00e4liss\u00e4.<\/p>\n

Lis\u00e4ksi valtiovankien kohtelu sotia ennen ja sotien aikana oli todella ankaraa, joten heilt\u00e4 ei oikein l\u00f6ytynyt ymm\u00e4rt\u00e4myst\u00e4 sotasyyllisten lempe\u00e4mp\u00e4\u00e4n kohteluun.
\nT\u00e4st\u00e4 Lehtinen ei maininnut:<\/p>\n

Siviilipalvelusaikanani opettajana Helsingin l\u00e4\u00e4ninvankilassa<\/strong> tutustuin vanginvartijoille tarkoitettuun pieneen opaslehtiseen. Siin\u00e4 oli mainittu erikseen valtiollisista rikoksista tuomittujen kategoria, jolla oli tiettyj\u00e4 erioikeuksia tavallisiin konnasiin verrattuna: Oikeus omaan selliin, pit\u00e4\u00e4 omia vaatteita ja yksityisiin tapaamisiin. Milloin n\u00e4in s\u00e4\u00e4dettiin?<\/p>\n

O.V. Kuusisen viitoittamaa teit\u00e4?<\/h2>\n

Arviot O.V. Kuusisen<\/strong> vaikutuksesta oikeudenk\u00e4yntiin \u2013 ”h\u00e4nen k\u00e4siohjauksessaan<\/em> ” – ovat rohkeaa arvelua. Kuusisella ei Kreml<\/strong>iss\u00e4 silloin ollut, kovin korkeaa asemaa. Ja kun Lehtinen toistaa t\u00e4t\u00e4, alkaa itse menett\u00e4\u00e4 uskonsa. Tosin tiedet\u00e4\u00e4n nyt, ett\u00e4 Stalin<\/strong> oli haluton talvisotaan; hy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4 kannattivat nuoremmat sotilaat ja emigranttikommunistit.<\/p>\n

Valvontakomission ja Moskovan v\u00e4listen kirjeiden ja puhelinkeskustelujen valossa Stalin ei tukenut Zhdanovia sotasyyllisyysoikeudenk\u00e4ynnin toteuttamisessa. Tosin Zhdanov tapasi Stalinia henkil\u00f6kohtaisesti.<\/p><\/blockquote>\n

Kyseess\u00e4 oli suomalainen sovellutus stalinistisesta n\u00e4yt\u00f6soikeudenk\u00e4ynnist\u00e4. Tulkintaa voi pit\u00e4\u00e4 todella raflaavana, jos on n\u00e4hnyt Costa-Gavras<\/strong>’n elokuvan ’Tunnustus’<\/em> Tshekkoslovakiassa<\/strong> vuonna1952 pidetyst\u00e4 Slansky<\/strong>-oikeudenk\u00e4ynnist\u00e4. (1970)<\/p>\n

Vuonna 1957 Kuusinen pyysi Tanneria vierailulle Moskovaan. Ja esitti muutenkin aika bernsteinilaisia ajatuksia sosialismin muodoista. Tanner valitettavasti kielt\u00e4ytyi, Me emme silloin ajatelleet, millainen ideologinen kamppailu Kremlin k\u00e4yt\u00e4vill\u00e4 k\u00e4ytiin. Kuusinen esitti proletariaatin diktatuurin korvaamista ”koko kansan valtiolla”, ja sai vanhoilliset niskaansa jo t\u00e4ll\u00e4kin.<\/p>\n

Ja sitten kritiikki\u00e4<\/h2>\n

Lapsuudessani sain is\u00e4lt\u00e4ni kansantaloustieteen professorilta vahingollisia vaikutteita: Luettaessa teksti\u00e4 ei pid\u00e4 lukea, mit\u00e4 siihen on kirjoitettu. Pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s katsoa, mit\u00e4 on j\u00e4tetty kirjoittamatta.<\/p>\n

Lehtinen ei maininnut, ett\u00e4 Jatkosodan kaatui suomalaisia sotilaita noin 63.000, siviilej\u00e4 kuoli 1129. Neuvostoliiton puolella kaatui tai katosi 201.000 sotilasta ja kuoli 4000 \u2013 7000 siviili\u00e4. T\u00e4h\u00e4n on lis\u00e4tt\u00e4v\u00e4 haavoittuneet: Suomi 158.000, NL 385.000. Suomi my\u00f6s osallistui, tosin mielest\u00e4\u00e4n ilman kaupunkiin kohdistuneita sotatoimia Leningradin piiritykseen<\/strong>. Piirityksess\u00e4 kuoli tai katosi 650.00 siviili\u00e4. Sotilaita kaatui, kuoli tai katosi l\u00e4hes 1.500.000. Saksalaisia kaatui 500.000.<\/p>\n

Stalin ei voinut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomiotta n\u00e4iden uhrien omaisten ja sotilaiden vaatimusta sotaan syyllisten tuomitsemisesta.<\/p>\n

Ranskassa<\/strong> 1974 julkaistussa Le Petit Robert<\/em>” pienoistietosanakirjassa kohdassa Toinen maailmansota<\/em> Suomi luettiin Unkarin<\/strong>, Slovakian<\/strong>, Romanian<\/strong> ja Bulgarian<\/strong> kanssa Saksan satelliitteihin<\/em>. Samoin tiet\u00e4\u00e4kseni ajateltiin muutenkin L\u00e4nsi-Euroopassa. – Nyt n\u00e4hd\u00e4\u00e4n laajemmin, ja Suomea pidet\u00e4\u00e4n kanssasotijana<\/em> (cobellig\u00e9rant).<\/p>\n

Tuomiot olivat ajankohtaan n\u00e4hden liev\u00e4t. Neuvostoliitossahan viiden vuoden leirituomio ei ollut rangaistus eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n. Ja 10 vuottakin lievemm\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4. Sodan aikana rangaistukset olivat ankaria: Jukka Kemppisen mukaan sodan aikana alaik\u00e4isi\u00e4 tuomittiin leiv\u00e4n varastamisesta kahdeksi vuodeksi kuritushuoneeseen.<\/p>\n

Sotaan l\u00e4hdettiin ”kes\u00e4sotana<\/em>”, ja takaisin piti tulla hein\u00e4t\u00f6ihin. Sotaa kesti yli kolme vuotta. Ja t\u00e4m\u00e4 hallitus joutui vastaaman my\u00f6s paljon sen tuomasta katkeruudesta ja halusta muutokseen, mik\u00e4 mm. ilmeni SKDL:n vaalivoittona. Nelj\u00e4nnes \u00e4\u00e4nist\u00e4 ja edustajista.<\/p>\n

Se, mit\u00e4 pel\u00e4ttiin, mutta onneksi aiheetta, ett\u00e4 sotasyyllisyysoikeudenk\u00e4ynti avaisi portit muullekin laink\u00e4yt\u00f6n mielivallalle.<\/p><\/blockquote>\n

Edwin Linkomiehen<\/strong> kerrotaan todenneen: ”Jos kymmenet tuhannet nuoret miehet ovat maan vapauden edest\u00e4 joutuneet uhraamaan henkens\u00e4 ja sadat tuhannet parhaimmat vuotensa ankarissa oloissa rintamalla, niin lieneek\u00f6 tuo niin suuri v\u00e4\u00e4ryys, jos muutama vanha ukko sen edest\u00e4 istuu muutaman vuoden linnassa. Jos se v\u00e4h\u00e4nkin asiaa auttaa.<\/em>” Ja S\u00f6rkassa aikansa ratoksi silm\u00e4ili l\u00e4pi keisariaran Rooman proskriptiolistoja.<\/p>\n

Sitten koko lailla pieni\u00e4 ja suuria virheit\u00e4:<\/h2>\n

L\u00e4hdeviitteit\u00e4 ei erikseen mainittu. Sotasyyllisyyspyk\u00e4l\u00e4n sanamuoto oli esitetty puutteellisesti.<\/p>\n

Kentt\u00e4oikeus ei tuominnut Hella Wuolijokea<\/strong> kuolemaan vaan elini\u00e4ksi kuritushuoneeseen. Tuomio pysyi sotaylioikeudessa. (Tieto Erkki Tuomiojalta<\/strong>, joka on kirjoittanut tutkimuksen iso\u00e4idist\u00e4\u00e4n, H\u00e4iv\u00e4hdys<\/em> punaista<\/em>, Tammi 2006.) Kun asiasta on julkisuudessa ristiriitaista tietoa, olisi asian voinut tarkistaa sotaylioikeuden p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4.<\/p>\n

Set\u00e4ni ja sosialidemokraattinen poliitikko Kaarlo af Heurlin<\/strong> (yhdess\u00e4 kohdassa) ei ollut sotasyyllisyysoikeuden j\u00e4sen vaan h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4, ei oikeustieteen vaan molempain oikeuksien kandidaatti Lauri af Heurlin<\/strong> ( Voionmaan mukaan fanaattinen tannerilainen) Tannerin hautaamisesta valtion kustannuksella ei p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt Paasion hallitus<\/strong> vaan maalisvaalien j\u00e4lkeen toimitusministeri\u00f6n\u00e4 jatkanut Johannes Virolaisen<\/strong> hallitus. Jne. jne.<\/p>\n

Sotasyylliset eiv\u00e4t olleet sotien j\u00e4lkeen eiv\u00e4tk\u00e4 my\u00f6hemmink\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n ep\u00e4henkil\u00f6it\u00e4. Kaikki lukuun ottamatta vakavasti sairasta Ryti\u00e4 palasivat julkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p><\/blockquote>\n

Linkomies Helsingin yliopiston<\/strong> professorina, rehtorina ja my\u00f6hemmin Kekkosen nimitt\u00e4m\u00e4n\u00e4 kanslerina. Rangell KOP:n johtokunnan<\/strong> j\u00e4senen\u00e4. Tanner tietenkin. Reinikalle my\u00f6nnettiin 1951 ministerin arvonimi<\/p>\n

Risto Ryti haudattiin valtiollisin menoin. Lis\u00e4ksi h\u00e4nen mukaansa Kulosaaressa nimettiin tie, kuten muutenkin entisten presidenttien mukaan (Risto Rytintie). H\u00e4net promovoitiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi 1956.<\/p>\n

Yst\u00e4v\u00e4ni Liberaalisesta Kansanpuolueesta<\/strong> ja Kriittiselt\u00e4 Korkeakoululta<\/strong>, toimittja-kirjailija Ky\u00f6sti Skytt\u00e4<\/strong> julkaisi 1971 kirjan Ei muuta kunniaa \u2013 Risto Rytin kujanjuoksu<\/em> 1939 \u2013 1944. T\u00e4st\u00e4 otettiin useita painoksia.
\nMy\u00f6s T.M. Kivim\u00e4ki ett\u00e4 J.W. Rangell saivat osakseen valtion kustantamat hautajaiset, edellinen1968, j\u00e4lkimm\u00e4inen 1982. T\u00e4st\u00e4 Lehtinen ei maininnut. Linkomies oli kuollut t\u00e4ysin yll\u00e4tt\u00e4en sairaskohtaukseen1963. Presidentti Relanderin<\/strong> hautajaiset muuten 1942 pidetiin omaisten toivomuksesta hiljaisina.<\/p>\n

Uutta historian tutkimusta<\/h2>\n

H.P. Krosby<\/strong>n tutkimukset 60-luvun lopulla oli angloamerikkalaista moralisointia, eiv\u00e4tk\u00e4 perustuneet uusiin l\u00e4hteisiin. Eiv\u00e4tk\u00e4 maininneet Stalin painostusta. Krosbyn teoksia Nikkelidiplomatiaa Petsamossa<\/em> ja Suomen valinta 1941<\/em> (KY 1966) ei mainittu l\u00e4hteiss\u00e4.<\/p>\n

Ne perustuivat uusiin julkaistuihin saksalaisiin l\u00e4hteisiin. Krosby, my\u00f6hemmi oli k\u00e4ynyt l\u00e4pi 100.000 sivua asiakirjoja. Ja kun h\u00e4n esitti todisteet mm. suomalaisille sodan ajan sotilasjohtajille, niin sanainen arkku heilt\u00e4kin aukeni. H\u00e4n ei moittinut Suomen johtoa vaan kertoi asiat ”wie es eigentlich gewesen ist<\/em>.” (Niin kuin asiat ovat oikeasti olleet. Saksalaisen historioitsijan Leopold von Ranke<\/strong>n periaate).<\/p>\n

Suomi etsi aktiivisesti tukea Saksasta, Neuvostoliiton painostuksen alla. H.P. Krosby, my\u00f6hemmin New<\/strong> York<\/strong>in valtionyliopiston professori, my\u00f6s totesi, ett\u00e4 20 vuotta sodan j\u00e4lkeen asioita voi ja kannattaa tarkastella kiihkottomasti ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tuomitsevat ajatukset sivuun.<\/p>\n

”Ei tarvitse olla kovinkaan \u00e4lyk\u00e4s havaitakseen, ett\u00e4 Suomen asema Talvisodan j\u00e4lkeen oli kaukana kadehdittavasta.”<\/p><\/blockquote>\n

Neuvostoliittolaisten 500 lentokoneen hy\u00f6kk\u00e4ys Suomeen 25.6., aamulla 22.6. alkaneen Saksan suurhy\u00f6kk\u00e4yksen j\u00e4lkeen, oli tervetullut tekosyy aloittaa aiemmin sovittu hy\u00f6kk\u00e4ys hein\u00e4kuussa.
\nSuomalaisethan olivat tehokkaasti h\u00e4vitt\u00e4neet kaiken kompromettoivan aineiston. Lauri Puntila<\/strong> mm. pyysi nuorta vaimoaan panemaan tuleen hallituksen iltakoulujen p\u00f6yt\u00e4kirjat.<\/p>\n

Neuvostokyn\u00e4n ohjailua?<\/h2>\n

Lehtisen tulkintaa neuvostokyn\u00e4n ohjaamasta tutkimuksesta (taas muistinvarainen lainaus) voi pit\u00e4\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 populistisena. Niin kuin paljon muutakin t\u00e4ss\u00e4 kirjassa. Siis keskiluokkapopulismia.<\/p>\n

Voin mainita, ett\u00e4 siin\u00e4 1969 nuoret radikaalit oikeustieteilij\u00e4t ajattelivat sotasyyllisyytt\u00e4 t\u00e4m\u00e4n uudemman tiedon valossa. Itse asiassahan, hieman liioitellen sen j\u00e4lkeinen sota-ajan poliittisen historian tutkimus ei juuri muuta olekaan kuin sotasyyllisyyden selvitt\u00e4mist\u00e4. Tulos: ei ratkaisua.<\/p>\n

Mauno Jokipii<\/strong>n teoksen Jatkosodan synty \u2013 tutkimuksia Suomen ja Saksan sotilaallisesta yhteisty\u00f6st\u00e4<\/em> h\u00e4n mainitsee ja lainaa akateemikko Eino Jutikkala<\/strong>a; ”k\u00e4\u00e4nsi joka ainoan kiven ja kannon<\/em>”.<\/p>\n

Teos oli seikkaper\u00e4inen tutkimus ja selvitys aiheesta. Jokipii itse totesi, ett\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n jatkosotaa k\u00e4sittelev\u00e4n kirjallisuuden l\u00e4pik\u00e4yminen on el\u00e4m\u00e4n mittainen teht\u00e4v\u00e4. Klinge<\/strong> suositteli minulle t\u00e4t\u00e4 kirjaa.<\/p>\n

Sodanaikainen Saksan suurl\u00e4hettil\u00e4s Wilpert von Bl\u00fccher<\/strong>, -ammattidiplomaatti ei natsipuolueen j\u00e4sen- kirjoitti muistelmissaan:<\/p>\n

\u00bbSuomi tempautui suurpolitiikan py\u00f6rteisiin niin kuin vuolas virta tempaa mukaansa ajopuun. \u00bb.<\/h2>\n

Kun sitten t\u00e4m\u00e4 tulkinta osoittautuikin perusteettomaksi, niin todettiinkin Suomen olleen kurimuksen taitavalla johdolla l\u00e4pik\u00e4ynyt koskivene. T\u00e4h\u00e4n en ota kantaa.<\/p>\n

Jokipiin mukaan Suomi ei ollut sen enemp\u00e4\u00e4 eik\u00e4 sen v\u00e4hemp\u00e4\u00e4 Saksan liittolainen kuin Unkari, Romania <\/strong>ja Bulgaria<\/strong>. Nek\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t innolla sotaan l\u00e4hteneet. H\u00e4n totesi vanhempien historioitsijoiden kokevan jatkosotatutkimuksissa er\u00e4\u00e4nlaista ”henkist\u00e4 asevelvollisuutta” .<\/p><\/blockquote>\n

Poissaollut hautajaisvieras<\/h2>\n

V\u00e4in\u00f6 Tanner kuoli tiistaina 19.4.1966, runsas viikko p\u00e4\u00e4si\u00e4isen ja kuukausi eduskuntavaalien j\u00e4lkeen. Samalla viikolla hallitus p\u00e4\u00e4tti Tannerin hautaamisesta valtion kustannuksella. Hautajaiset olivat maanantaina 25.4.<\/p>\n

”Kekkonen ei osallistunut hautajaisiin, kiirehti hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n Lappiin.<\/em>” (H\u00e4m\u00e4l\u00e4inen). H\u00e4nt\u00e4 edusti toinen adjutantti. Olisin halunnut tiet\u00e4\u00e4, oliko hiihtomatkan ajankohta p\u00e4\u00e4tetty jo paljon aikaisemmin. Sen Lehtinen olisi voinut jostain tarkistaa.<\/p>\n

Aina n\u00e4ihin aikoihin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 Kekkosella oli tapana l\u00e4hte\u00e4 Lappiin hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n. Presidentin ja h\u00e4nen seurueensa matkan siirt\u00e4minen ei ollut aivan yksinkertainen asia. On asia erikseen, ett\u00e4 Kekkonen ei halunnut l\u00e4sn\u00e4olollaan \u00e4rsytt\u00e4\u00e4 it\u00e4naapurin Suomensy\u00f6ji\u00e4<\/em>. Toisaalta Kekkosesta ehk\u00e4 Linda Tanner<\/strong>illekin olisi ollut kiusallista olla seuraamatta, kuinka kaikki katsovat h\u00e4nen ja Kekkosen v\u00e4lisi\u00e4 ilmeit\u00e4.<\/p>\n

Saamani tiedon mukaan Linda Tanner kiitti l\u00e4mpim\u00e4sti Kekkosta seppeleest\u00e4. Olisi Lehtinen voinut seppeleen saatteen sanamuodonkin kirjoittaa.<\/p>\n

Voin viel\u00e4 mainita, ett\u00e4 luonteettomana ja heikkona pidetty\u00e4 Mauno Pekkalaa voidaan kiitt\u00e4\u00e4 monista sosiaalisista uudistuksista. H\u00e4n oli niit\u00e4 p\u00e4\u00e4ministerin\u00e4 toteuttamassa vuosina1946 -1948. Mauno Pekkala (1890 \u2013 1952) oli koulutukseltaan mets\u00e4nhoitaja ja filosofian maisteri. H\u00e4n oli 1943 \u2013 52 Mets\u00e4hallituksen p\u00e4\u00e4johtaja.<\/p>\n

Noudattaen Lasse Lehtisen valistunutta esimerkki\u00e4 tyydyin muistinvaraisiin lainauksiin ja kohtiin kirjasta enk\u00f6 ryhtynyt etsim\u00e4\u00e4n tarkkoja sanamuotoja. Olen my\u00f6s j\u00e4tt\u00e4nyt monesta kohta pois ”Lehtisen mukaan<\/em>”.<\/p>\n

Markku af Heurlin<\/p>\n

Muita uutisia:<\/h2>\n

07.08. 2024:<\/p>\n

Kirja-arvostelu: Suomi maailmansodassa, -miten selvisimme<\/a><\/p><\/blockquote>\n