Huippukenraalit avautuivat Afganistanin katastrofista: Hätäinen vetäytyminen tuhosi vallanjakosopimuksen

Kenraalit Milley ja McKenzie kertoivat tiistaina Yhdysvaltain edustajainhuoneen ulkoasiainvaliokunnalle näkemyksensä ’Kabulin katastrofista’ ja vetäytymisestä Afganistanista, -syyttäen maan korkeinta poliittista johtoa. Korkeiden amerikkalaisten kenraalien lausunnot antavat aiheen avata Afganistanin tapahtumat parin vuoden takaa: Miksi amerikkalaisten kaoottinen vetäytyminen, ja äärijärjestön valtaannousu?

Yhdysvaltain kaoottinen lähtö Afganistanista elokuussa 2021 oli vuosikymmenen erikoisin sotilaallinen tapahtuma: Maata terrorisoiva ääri-islamistinen Taleban-järjestö oli jo kerran karkotettu -amerikkalaisin asein- pääkaupungista Kabulista vuorille ja pusikkoihin, mutta -johtuen Yhdysvaltain armeijalle annetun sodanpäämärän epämääräisyydestä- se oli onnistunut palaamaan sotilaallisena toimijana. -Ja US.Army oli joutunut hommiin toiseen kertaan.

Talebaanien karkottaminen Kabulista vuonna 2001 oli Yhdysvaltain onnistunut -ja tavoitteensa savuttanut- sotilaallinen operaatio, mutta minkä amerikkalaiset kentällä voittivat, sitä ei osattu käyttää poliittisen voiton savuttamiseksi. Kabulin uudet vallanpitäjät pystyivät ylläpitämään hallinnon kulissia, mutta afganistanilaista yhteiskuntaa ei mobilisoitu sen taakse. Amerikkalaiset eivät osanneet tukeutua Afganistanissa sellaisiin voimiin, jotka olisivat voineet antaa pysyvyyden v.2001 pystytetylle talibaani-vapaalle hallinnolle.

Että Afganistanissa näitä voimia oli, -sen osoittivat elokuun-21 katastrofin jälkeiset tapahtumat: Afganistanilaisen yhteiskunnan eräänlainen varjohallinto, heimopäälliköiden perinteinen neuvosto, ja uskonnollisesti erittäin vaikutusvaltainen Islam-oppineiden neuvosto Ulama, eivät kumpikaan olleet mitenkään ihastuneita uskontoa kilpenään käyttävien perinteisen valtaverkoston ulkopuolelta tulleiden talebaanien valtaannousuun.

Kun sekä Neuvostoliittoa 1979-88 vastaan menestyksellä taistellut Pohjoinen Liitto ja sen johtaja Ahmad Mashoud julisti syyskuussa -21 tukikohdassaan Panjshirin laaksossa, ihan Kabulin pohjoispuolella, ettei se hyväksy talebaanien yksinvaltaa, vaan jatkaa taistelua uusia vallanpitäjiä vastaan, -ja em. Ulama kyseenalaisti talebaanien oikeuden sekä valtaan että uskonnon edustamiseen, talibaaneilta oli riistetty mandaatti edustaa afganistanilaista yhteiskuntaa. -Afganistanilaisen yhteiskunnan mobilisointi oli kuitenkin jo liian myöhäistä.

Niin mitä oli tapahtunut tähän mennessä?

Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin v.2001, karkottamaan sieltä New Yorkiin iskeneen terroristijärjestö al-Qaedan. Kabul vallattiin ja talebaanihallinto kumottiin, mutta –CIA:n silloisen paikallisen operaattorin mukaan- sotilaallista voittoa ei osattu hyödyntää.

Kesästä 2002 alkaen sotilaallisesti löydyt talebaanit nuolivat haavojaan maaseudulla, ja Pakistanin puolella islamistien kontrolloimalla ”heimoalueella” Waziristanissa. -Talebaanit oli lyöty sotilaallisesti, mutta ei poliittisesti.

Osama bin Ladenin ympäri islamilaista maailmaa keräämät fanaattiset jihadistit, ja talebaanien pataani-jihadistit muuttivat Waziristaniin saapuessaan maakunnan poliittisen tilanteen: Perinteistä jyrkkää sunni-islamismia edustavien paikallisten johtajien vaikutusvalta väheni ja al-Qaeda-verkostoituneiden kasvoi. Al-Qaeda otti Waziristanin kontrolliinsa.

Kabulissa amerikkalaiset onnistuvat venäläisiäkin huonommin löytämään itselleen mieluiset vallanpitäjät. Kun Neuvostoliitto tukeutui afgaani-kommunisteihin, jenkit ottivat suojiinsa -ikävästi sanoen- korruptoituneet byrokraatit.

Afganistanin maaseudulla talebaani-soturit ajettiin yhä ahtaammalle ja ahtaammalle. -Heitä vastassa oli maailman teknisin ja tulivoimaisin armeija. Jenkkien on muuten vaikea ymmärtää, että paukuttelu ei ratkaise sotaa: ”Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin”, sanoi jo Clausewitz, ja jos ei ole selvää politiikkaa, ei voi voittaa sotaa.

Jo kerran tappion kärsinyt Taleban jatkoi olemassaoloaan -ilman valtaa- mutta muuttui: Mullah Omarin afganistanilais-taantumuksellinen islamistisiipi jäi pikkuhiljaa toissijaiseksi. Kun sillä ei ollut valtaa maassa, se menetti arviovaltaa Al-Qaedaan orientoituneen Haqqani-siiven hyväksi. -Sekä Waziristan että Afganistanin talebaani-alueet joutuivat siten jyrkemmän, terroristisemman ja ’koko maailman kalifaattia’ himoavan al-Qaeda-mielisen joukon haltuun.

Vaikka US.Army oli voittanut sodan, -jos lasketaan raatoja ja vallattuja vuorenrinteitä- niin vaivannäön tulos ei ollut hääppönen:

Samaan aikaan Afganistanin kivilouhikoissa ja pusikoissa talebaanit löivät päätään seinään jenkkien taisteluhelikoptereiden pörrätessä pään yläpuolella, ja tukikohtien muuttuessa yksi toisensa jälkeen soramontuiksi, -ja Mullah Omarin seuraajat alkoivat kypsyä.

Taleban oli sotilaallisella kurituksella kypsytetty vallanjakoon

Vuonna 2020 talebaanijohto istui jo rauhanneuvotteluissa Dohan kaupungissa Qatarin emiirikunnassa (kas, juuri siellä!? -ketäs Dohassa tänään istuu?). Pöydän toisella puolella olivat Kabulin hallituksen edustajat ja amerikkalaiset.

Talebanilla, joka ei tällä kertaa kuunnellutkaan haqqanilaisia, oli edessään vallanjaon tie. -Toinen vaihtoehto oli jatkaa kärvistelyä jenkkien kranaattien ja pommien alla. ”Dohan sopimus” ei näyttänyt täydelliseltä voitolta Kabulin hallitukselle, eikä tappiolta Talebanille, -paitsi että heidän haaveensa islamistisesta kalifaatista näytti nyt lopullisesti haudatulta: Muutama ministeri, mutta yhdessä äskeisen vihollisen kanssa samassa regiimissä.

Vallanjakohallinnolla oli se afganistanilaisen yhteiskunnan suostumus takanaan, mitä amerikkalaiset eivät olleet osanneet hankkia vuosina  2001-2020: Perinteiset heimo-valtarakenteet, Ulama, jne. -ja kaikki sotaan kyllästyneet afgaanit. Suunnitelman toteutumisellakin oli varmiste ja pakote: Afganistanissa olevat amerikkalaiset sotilaat, -joiden vetäytymisestä oli aikataulukin.

Yhdysvaltain sisäpolitiikka sotki kaiken. -jälleen kerran!

Ja tapahtui niinä päivinä, että jonkun gallupin lukenut presidentti Joe Biden halusi jonkun kivan uutisen, nostamaan suosio-käppyrää lehtien sivuilla.

Yhdysvaltain joukot lähtivät niin pikaisesti, etteivät hätäisimmät ehtineet solmia kengännauhojakaan! Bagramin lentotukikohta, joka kontrolloi Keski-Aasian ilmatilaa, hylättiin niin, että näköetäisyydellä olleet Afganistanin hallituksen sotilaat voivat vain ihmetellä, ”onko siellä sähkökatko?”

Hallituksen joukkojen usko itseensä romahti, kuten myös talebaanien kiinnostus noudattaa äsken allekirjoittamaansa Dohan sopimusta. ’Miksi jakaa valtaa, kun sen voi ottaa?’ -Lopun luitte jo lehdistä syksyllä 2021.

USA:n kenraalit avaavat suunsa

Kaksi korkeinta Yhdysvaltain kenraalia, jotka olivat valvomassa Afganistanin evakuointia sen joutuessa Talebanin käsiin elokuussa 2021, syyttivät Bidenin hallintoa kaoottisesta lähdöstä ja kertoivat lainsäätäjille tiistaina, että evakuointia ei suunniteltu riittävästi, eikä sitä käsketty ajoissa.

Kenraali Mark Milley ja Yhdysvaltain keskusjohdon (CENTCOM) eläkkeellä oleva kenraali Frank McKenzie toivat julki ensimmäistä kertaa erimielisyydet, joita Bidenin hallinnon kanssa oli Afganistanin sodan viimeisinä päivinä..

Sotilaat olivat neuvoneet pitämään ainakin 2 500 amerikkalaista sotilasta Afganistanissa vakauden ylläpitämiseksi, -ja olemaan pakotteena talebaaneille vallanjaon toteutumiseksi. Kenraalit olivat myös huolissaan nopeani evakuoinnin aloittamisesta. Biden päätti pitää pienemmän 650 joukon, jonka tehtävä rajoittuisi Yhdysvaltain suurlähetystön turvaamiseen.

Tapahtumat syyskuussa 2021 osoittivat kenraalien olleen oikeassa molemmissa kohdissa.

”Presidentti Joe Bidenin päätökset olivat ”rajoittaneet vakavasti” entisen presidentin Donald Trumpin aikaisemmin neuvottelemia vetäytymissopimuksia.”

Yhdysvaltain kansallinen turvallisuusneuvosto (NSC) torjui tiistaina antamassaan pitkässä lausunnossa kenraalien näkemyksen, ja puolusti Bidenin päätöstä.

Presidentti ”ei aikonut lähettää toista sukupolvea joukkoja taistelemaan ja kuolemaan konfliktissa, jolla ei ollut loppua näkyvissä”, NSC sanoi. ”Olemme myös osoittaneet, että emme tarvitse pysyvää joukkojen läsnäoloa kentällä pysyäksemme valppaina terrorismin uhkia vastaan.”

Amerikkalaisten pikavetäytymisen jälkeen romahtivat -Dohan vallanjakosopimuksen lisäksi- afganistanilaisten ihmisoikeudet, ja maa siirtyi kehityksessä pitkän askeleen kohti takapajuisuutta ja keskiaikaa. sodan loppu oli jo nähty, -Dohassa- mutta presidentti ei sitä nähnyt.

Vetäytymiset Afganistanista ja aiemmin Syyriasta, heijastuvat Yhdysvaltain nykyisiinkin vaikeuksiin, syventäen niitä.

Luettavaa:

• WioNews 20.03. 2024,
• Al-Arabiya 20.03. 2024,