Hallitus mättää Ay-liikettä nassuun kaikella voimalla ja häpeämättömyydellä mitä sillä on. -Eivät sentään ole työehtosopimusten yleissitovuutta kaatamassa.
Tosin PS ilmoitti ennen vaaleja tiukasti ja moneen kertaan, että yleissitovuuden kaatamiseen ei liike-elämän liittojen vaatimuksesta ja Kokoomuksen kainosta toivomuksesta huolimatta kerta kaikkiaan suostuta. Kokoomus ei oikein tohdi moista ajaa, koska heillä on suuri kannatus esimerkiksi Akavassa.
Palkansaajilla on syytäkin olla ärsyyntyneitä
Sillä kylmää kyytiä Ay-liikkeelle hallitus tarjoaa. Osa uudistuksista käy näemmä kansan mielestä järkeen, mutta ei lakko-oikeuteen puuttuminen, -poliittisten mielenosoitusten vuoksi. Varsinkaan, kun kokoomuslainen työministeri Arto Satonen väitti esikuntineen, että Ruotsissa olisi joku tuntiraja poliittisille lakoille, mitä tietenkään ei voi olla, koska monille maakunnista tuleville, jos iso mielenosoitus järjestetään pääkaupungissa, jo matka vie tunteja.
Myös ensimmäisen päivän sairastamisen palkattomuus todella ärsyttää, koska ei ihminen ilkeyttään sairastu. Lisänä hallitusta kohtaan tunnetussa ärsytyskuormassa ovat hankkeet henkilökohtaista lakkosakoista, mikä taas vaikuttaa puhtaalta ilkeydeltä.
Suomen yrittäjät puhuvat suulla suuremmalla
Muuten, mitä työantajaleiriin tulee, niin täytyy muistaa että Suomen Yrittäjät ei ole oikeasti työnantajajärjestö, koska 52 %a sen jäsenkunnasta on yksinyrittäjiä. Elinkeinoelämän keskusliitto taas on nimenomaan työnantajajärjestö. Parempi ilmaus olisi kyllä työntarvitsijajärjestö, koska eivät firmat kellekään työtä anna, vaan ne tarvitsevat sitä.
Ja, kun näin on, niin ihmetyttää kuinka SY:n edustajat julkisuudessa esiintyvät kuin olisivat työmarkkinaosapuoli, mitä tietenkään eivät ole.
Kokoomuksen kannatus alkaa betonoitumaan
Kokoomus pysyi edelleen suurimpana, vaikka sen kannatus notkahti 0,4 %:a 21,3:een, eli Aleksander Stubbin presidenttiydestä Kokoomus ei hyötynyt kannatusmielesssä yhtään mitään. Perussuomalaiset kasvattivat yllätyksellisesti kannatustaan HS:n toissa päivänä julkaisemassa gallupissa selvästi eniten: +1,6 %:a. Puoluetta kannattaa nyt 19,6 prosenttia, mikä tarkoittaisi sitä, että jos kaikki äänioikeutetut äänestäisivat niin noin 880 000 suomalaista antaisi äänensä ”persuille”.
Tämä kertoo, että vihervasemmiston ja Keskustan haaveet persujen ”katoamisesta” puoluekartaltamme ovat huomattavan ennen aikaisia. Jos sellaisia lähtisi ennustelemaan, niin ensimmäisenä lienee häviämis-/sulautumisvaarassa Liike Nyt, sitten Vihreät, Vasemmistoliitto ja Keskusta.
Kun katsoo Euroopan puoluekarttaa, niin esimerkiksi Kreikassa ja Ranskassa kovia ovat kokeneet varsinkin demarit ja se näkynee tämän kevään EU-vaaleissa.
Sosiaalidemokraatit ovat Suomessa gallupin mukaan yhtä suuria kuin PS, eli myös SDP:tta kannatta 19,6 %:a. Luvussa on pudotusta eniten, eli liki main prosenttiyksikkö (-0,9 %:a). Tässähän ei pitänyt käydä näin, ei SDP:n eikä sen hallitseman SAK-laisen Ay-liikkeen pelikirjan mukaan, -ei kertakaikkiaan.
Tulosta ei ymmärretä demareiden piirissä, koska SAK:n kapina istuvaa hallitusta vastaan on ainakin sen omasta mielestä oikeutettu ja perusteltu.
Eikä tuota PS.n vahvistuvaa asemaa ymmärretä oikein oikeallakaan, koska nyt jos koskaan suurimman kannatuksen palkansaaja puolelta saava puolue on joissakin työelämän uudituspyrkimyksissä asettunut työntekijöiden saavutettuja etuja vastustamaan, -ainakin lähitulevaisuudessa.
Ilmeisesti kuitenkin on niin, että maan järjettömään velkaisuuteen ajaneen Sanna Marinin (SDP) vasemmistohallituksen holtiton meno, ja maan rauhattomuuden -esimerkiksi jengiväkivallan ym. lieveilmiöiden- ja Venäjän uhan päättäväisen torjunnan. sekä itärajan sulkeminen hybridi sodankäynniltä, sekä hurjan nousun -karismaattisuusasteikolla- tehneen PS:n puheenjohtaja Riikka Purran suosio jatkaa vain kasvuaan.
Vaikuttaa siltä, että sanoo Purra mitä tahansa niin vastustajien hyökkäykset eivät häneen pure ja omat lisääntyneet kannattajat hurraavat entistä hurjemmin.
Jokainen näkee, että maan suosituimpia politiikkoja ovat tällä hetkellä Sauli Niinistö ja Riikkka Purra, ja suhteellisesti varmaankin Li Andersson. Erittäin mielenkiintoista on vuoden kuluttua katsoa missä asennossa suosituimmuusmittarit ovat Riikka Purran ja Alexander Stubbin kesken.
Keskisuurten ja pienten piirissä ennakoivaa liikehdintää
Keskustan kannatus terhakoitui, kun Annika Saarikko ilmoitti, että hän luopuu puolueensa puheenjohtajuudesta. Tämä Marjatta Väänäsen (Keskustapolitiikko 70- ja 80-luvuilla) reinkarnaatio, jonka hurmoksellinen esiintymistapa periytyy maalaisliittolaisesta 1920-luvulla alkaneesta ”tupailtaperinteestä”, otti puheenjohtajuuden ennen muuta lestaadiolaisten ja citykeskustalaisten epäpyhän liiton voimin Katri Kulmunilta, jonka ei annettu käydä edes yksiä vaaleja. Niitä muuten on tällä vuosikymmenellä joka ikinen vuosi, lukuun ottamatta vuotta 2029.
Keskustan kannatus on nyt 11,1 %:a missä on tasan prosenttiyksikön nousu mutta se on vieläkin 1,1 %:a alle viime kevään eduskuntavaalien.
Vasemmistoliiton Li Andersson ymmärsi heti kohta puolueensa puheenjohtajaksi tultuaan, että vaikka puolue on lähes kaikessa sama mieltä Vihreiden kanssa, niin on tultava ulos niin että, kun Vasemmisto jotakin julistaa, niin se ainakin kuullostaa erilaiselta kuin Vihreiden puheet, vaikka siis ei mitenkään sisällöltään eroa. No, totta on sekin, että Li Anderssonissa on aivan toisella tavalla karismaa kuin Vihreiden entisessä puheenjohtajassa Maria Ohisalossa tai nykyisessä Sofia Virrassa. Jälkimmäinen onkin pari piirua edeltäjäänsä karismaattisempi.
Vasemmistoliitto hävisi viime eduskuntavaaleissa äärimmäisen niukasti, eli 0,1 :llä prosentilla, Vihreille mutta jäi kahdella paikalla Vihreiden taakse. Nyt viime kuukausina -ilmeisestikin siis Li:n strategia on tuottanut tulosta- Vasemmistoliitto on usein ollut kannatusmittauksissa ihan selvästi Vihreitä suositumpi. Niin on nytkin: Kun Vihreät sukelsi 0,8 %:a 8,1%:iin, niin Vasemmistoliitto nousi 8,4:sta aina 8,9:ään prosenttiin.
Joku voi tietenkin selittää, että kun Li oli presidenttiehdokas, niin siksi Vasemmistoliiton kannatus nousi. Jos näin niin ilmeisesti sitten Pekka Haaviston presidenttiehdokkuudesta oli Vihreille pelkkää haittaaa, koska Vihreät hävisi eniten suhteessa presidentinvaaleihin.
Kristillisdemokraatit ovat näemmä jättämässä RKP:n taakseen. Puolue kyllä ottaa gallupissa takkiinsa 0,2 %:a, eli jäi 4,1 prosenttiin, mutta niin teki RKP:kin, jolle tappiota tuli 0,2 prosenttia. RKP:n kannatuslukema on nyt alhaisempi kuin koko nykyisen mittaushistorian aikana -siis likimain 35 vuoteen- eli 3,6 %:a.
Toisaalta se on varsin ymmärrettävää, sillä ruotsinkielisten suhteellinen osuus on laskenut jo 100 vuotta yhteen menoon. Olisihan se kumma ellei se tuntuisi. Tasavaltamme alkuaikoina puolue sai jopa liki 30 kansanedustajaa, mutta nyt ollaan kymmenessä ja siihenkin on lasketti Ahvenanmaan edustaja.
Toki siinä on RKP pysynyt koko alkaneen vuosituhannen. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että seuraavissa vaaleissa puolue menettää vähintään yhden, ehkä jopa kolme paikkaa, ja KD huristaa ohi vallankin jos RKP:n suosittu puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson onnistuu pääsemään Euroopan parlamenttiin.
RKP:n seuraavaksi puheenjohtajaksi nostettaneen nykyinen Eurooppa- ja Ulkomankauppaministeri Andres Adlercreutz, joka on kyllä eduskunnassa yli puoluerajojen pidetty mies. Mutta onko hänellä kuitenkaan kansan keskuudessa aatelismiehenä ja kaikkea muuta kuin vaatimattomana henkilönä sellaista vetovoimaa, että se houkuttelee vahvasti eläköityvään puolueeseen uusia jäseniä ja kannattajia.
Liike Nyt:in kannatus sahaa kahta puolta kahta prosenttia ja on nyt 1,7%, missä on pudotusta edelliseen galluppiin 0,3 %a. Tosin muutaman prosentin kannatuksen saavien puolueiden kannatukset ovat vähän sinne päin, koska vastaajia on vähän ja suurimpienkin puolueiden vihemarginaali on 2 %-yksikköä, niin kuin tässäkin gallupissa.
” Hallitus on vankka, kätyrlauma sankka”
Kun gallupin tulokset muutetaan eduskuntapaikoiksi niin se tarkoittaisi sitä,että jos vaalit pidettäisiin nyt niin tulos olisi seuraava:
- Kok. 50 +1
- PS. 45 -1
- SDP. 42 -1
- Kesk. 21 -2
- Vas. 14 +3
- Vihr. 14 +1
- RKP. 8 -2
- KD. 5 +-0
- LN. 1 +-0
Tämän gallupin perusteella hallituksen yhteinen tappio olisi 3 paikkaa, mutta vieläkin hallituksella olisi eduskuntapaikoista enemmistö 106-94.
Muutokset tuon tuoreimman gallupin mukaan ovat siis mitättömiä. Suurin voittaja olisi kolmella paikalla Vasemmistoliitto, ja suurimmat tappiot kahdella paikalla kärsisivät Keskusta ja RKP niin, että ei kyllä kannata uusiin vaaleihin rynnätä niin kuin jotkut vihervasemmiston kansanedustajat vaatineet. Ja, kun otamme huomioon, että Keskusta ei varmasti -oli uusi puheenjohtaja kuka tahansa- lähde enää ottamaan ehdoin tahdoin selkäänsä vihervasemmiston aisankannattajana, niin oikeasti hallituksen ja opposition tukijoiden voimasuhteet olisivat 130-70 hallitukselle.
Seppo Huhta
Pekka Kemppainen 
Mikko Paunio
Demokratia on ollut massiivista idiotismia jo 1700 luvulta alkaen. Idiotismi on vain syventynyt, mikä näkyy nyt toiminnassa ja gallupeissa. Poliitikot ovat Yhdysvalloista lähteneessä massahypnoosissa ja luovat sitä kansaan. Joskus sattuu löytymään hekilö kuten Urho ei Orpo, joka ottaa vallan haltuunsa ja johtaa maata valistuneena yksinvaltiaana kymmeniä vuosia.
Valistunut yksinvaltias ei voi voi johtaa maata, siihen ei kenenkään kyvyt riitä. Valistunut yksinvaltias kuuntelee maan älykkäitä ja ottaa nämä huomioon päätöksissään, jota takaavat vallan säilymisen.
Massiivisessa demokratiassa päättäjät kuvittelevat hallitsevansa tilanteen ja johtavat maan taloudelliseen katastrofiin ja sotiin, koska johdon näkemykset on lukittu ja tapahtumien näkemykset ovat avaimenreiästä tirkistelyä. Nähdään vain, mitä on määrätty näkemään. Samaa kuvaa rajoitetaan kansakin näkemään 600 miljoonalla tuetun median avulla.