Kun käytyjen presidentinvaalien toisen kierroksen YLE:n kuuluisa- ja usein erittäin hyvin osuva- ennuste tuli, minun tuli sääli Pekka Haavistoa. Hän näytti vanhentuneen suht korkeasta iästään – 66 vuotta maaliskuussa- huolimatta vielä paljon iäkkäämmäksi: Ruudulla seisoi vanhus harmajapää.
On totta, että Haavistolla on ollut ”rikas elämä” jos/kun sitä katsoo taakse päin, ja eilisen illan piti kruunata Koijärven mutavellistä julkisuudessa alkanut polku triumfiksi presidentin linnaan, -kalifiksi kalifin paikalle, mutta heitä jotka hurrasivat kulkueessa ja sen reunoilla oli kuitenkin sata tuhatta liian vähän.
Pekka on omaa ikäluokkaani ja tie -toki eriainen- tähän päivään on ollut pitkä ja kivikkoinen molemmilla. Totta on, että Pekka on päässyt pitkälle, eikä omassa kulussanikaan ole ollut moittimista, totta kai mulla olisi voinut paljon paremminkin.
Mutta omasta taivalluksestani voin sanoa niin kuin Haavistonkin pitäisi ymmärtää ajatella, -ja varsinkin hänen kannattajiensa- kun kiukustaan ja pettymyksestään tulevat taas takaisin todellisuuteen, kirjailija Veikko Haanpään sanoin : ”Ei tämä elämä huono ole ollut mutta on nähty parempiakin elämiä, kaiken se on ottanut minkä on antanutkin”.
Ehkä liioittelen jos sanon, että Haaviston ilmettä -Stubbia halatessaan omissa vaalivalvojaisissaan- ja lysähtänyttä olemusta katsoessa tuli melkein tippa silmään. Haaviston silmät olivat tyhjät, eivät katsoneet kaukaisuuteen, eivätkä taatusti tulevaisuuteen. On inhimillisesti ymmärrettävää, kun vähintään parikymmentä vuotta elätetty ja voimistunut unelma yht’äkkiä kuolee, ja siirtyy jonkun toisen/toisten unelmaksi, Pekka ei omaa unelmaansa tavoita enää ikinä. On nimittäin vaikeaa uskoa, että Haavisto lähtisi neljännelle kierrokselle noin noin 72 vuotiaana tai jopa viidennelle 78 vuoden korvilla. Enkä usko, että edes Vihreät häntä ovat enää tyrkyttämässä. Luulen, että seuraava Vihreiden ehdokas on joko Ville Niinistö tai Sofia Virta.
Tasavallan presidentin virka ei kuulu kenellekään
Olenhan minä ja useimmat muutkin tienneet sen jo vuosikymmeniä, että Vihreään ajatteluun kuuluu ylimielisyys ja asenteellisuus muuhun kansaan nähden. Ajatus, että he ovat jollakin tavoin ylempänä muita niin kuin taistolaiset aikoinaan ajattelivat.
Eilen tämä yli-ihmisyys taas puski pintaan, kun esim. Vihreiden nykyinen puheenjohtaja Sofia Virta sanoi haastattelussa: ”Haavistolle olisi kuulunut tasavallan presidenttiys, oli Pekan vuoro.” No, ei tasan se ei ”kuulu”, eikä ole kenenkään ”vuoro”. Ja varsinkin, kun Haavisto on moninkertainen Vihreiden entinen puheenjohtaja ja vihreä ministeri. Siis ehdokas, jonka puolue sai viime eduskuntavaaleissa seitsemisen prosenttia (7,1 %:a) äänistä. Muut puolueet saivat 93 %:a, eli Pekka Haavistolle ei todellakaan kuulunut voitto eilisissä vaaleissa, eikä ollut Haaviston ”vuoro”.
Jos noin ajateltaisiin niin Paavo Väyrysen vuoro olisi ollut viimeistään vuoden 1994 presidentinvaaleissa. Sofian & kumpp. ajattelu kumpuaa ensinnäkin siitä Vihreitä vaivaavasta valheita viljelevästä ”kympintyttö-syndroomasta”, eli lääketieteen termein: Joukko samanaikaisia oireita.
Vihreiden oireet ovat esimerkiksi lapsellinen prinsessakuva itsestään kaikkien muiden yläpuolella olevana puolueesna, ja sen jäsenistön kattavasta hoviväestä joka on ”armollisesti” aina ja kaikessa oikeassa, ja siis ennen muuta ”rahvaan” yläpuolella. Ja jos totuus ei kohtaa vihreää todellisuutta, niin vihreistä kuoriutuu ”pseudologia fantastica”. Siis patologinen valehtelija, josta jonkinlaista tartuntaa on ollut havaittavissa Haavistossakin, kuten Al Hol -tarinat ja -teot ja YK-virkaan hankkiutumisyritykseen liittyvä totuuden vastainen hakemus kertovat.
Stubbin voitto oli niukka, mutta kiistaton
Oli huvittavaa kuunnella Ylen Aamu TV-lähetystä, jossa enemmän tai vähemmän vihreät ”asiantuntijat” puhuivat jotensakin siihen suuntaa, että,kun Haavisto hävisi Stubbille noin 100 000 äänellä niin se oli ikäänkuin Haavisto olisikin voittanut. Facta nyt kuitenkin on se, että kun on kaksi ehdokasta joista toinen saa enemmän ääniä kuin toinen, niin hän on voittaja, eikä niin kuin Ylen logiikasta voisi päätellä, että Alexander Stubb oli ”toiseksi viimeinen”.
Alhainen äänestysprosentti palveli Haavistoa
Kun katsoo äänestysalueita ympäri Suomea, niin silmiinpistävää on että ensimmäisen kierroksen kolmanneksi tulleen Perussuomalaisten Jussi Halla-ahon voittamat alueet ja kunnat jäivät alhaisiin äänestysprosentteihin vaalin toisella kierroksella. Heti ensimmäisen kierroksen jälkeen tutkittiin, että yli 4/5 Halla-ahon kannattajasta aikoo äänestää jos ylipäänsä äänestää niin Stubbia, ja/tai puolet -vähintään kolmasosa- jää kotiin.
Jos tuo joukko, eli yli 80 % Halla-ahon tukijoista, olisi äänestänyt Stubbia. se olisi tuonut Alexanderille lisä-ääniä koko pottiin yli 500 000, ja nostanut äänestysprosentin 80 %:n tuntumaan, ja aivan varmasti nostanut Stubbin kannatuksen lähemmäksi 60 %:a, mikä tietenkään ei olisi ollut yllätys. Vaikka Keskustalaisista kolmasosa jäi kotiin, ja äänestäneistä kolmasosa äänesti Haavistoa, niin tosiasiahan on se, että vain kolmasosa suomalaisista on vihervasemmistolaisia.
Kolme pointtia
Kummallista oli myös puhua siitä kuinka Haaviston tappion syy oli se, että ”nuoret jäivät kotiin”. Kuinka ihmeessä nuorten ryntäys vaaliuurnille olisi avittanut Haavistoa. Tosiasia, kun on, että Haavisto on siis kohta seitenkymppinen ukkeli. Vihreiden kannatus alle 30 vuotiaiden joukossa on vasta neljännellä sijalla. Edellä ovat Perussuomalaiset, Kokoomus ja Keskusta. Tässä olisi Ylen ”factantarkastajille” hommia, mutta uskallan lyödä vetoa, että ei varmasti tule tuosta juttua.
Homous varmasti vaikutti tulokseen, mutta he joille sillä on vastenmielistä merkitystä eivät mieltään asiasta olisi muuttaneet mistään syystä. Ehkä enemmin miesten keskinäisen seksin ajattelemisen lisäksi asiaan vaikutti mielikuva, jossa jo hiukkasen ”Sleepy Joen” näköinen Haavisto yhdessä nuoren oriin kaltaisen parrakaan etelämaalaisen kanssa kättelee linnan vieraita linnan itsenäisyysjuhlissa. (Tosin olen kuullut, että tässä homosuhteessa Haavisto on se ”Alfa uros”.)
Aina on ollut, on ja aina tulee olemaan ihmisiä, jotka inhoavat etenkin homoja. Se on tosiasia ja se on tunnustettava ja, kun niin tekee on kaikilla helpompaa.
Henkilökohtaisesti mulle ei sukupuolinen suuntautuminen merkitse mitään, eikä näillä vuosin ole vaaraa joutua ”hairinnän kohteeksi”.
Ja vielä yksi -ei Stubbin voiton vaan Haaviston häviön- syitä on se, että toteutunut äänestysprosentti kertoo myös, että osa Vasemmistoliiton ja SDP:n äänestäjistä jäi kotiin, koska he eivät koe Haavistoa millään tavoin työväenluokan mieheksi. Haavistohan muutama kuukausi siten vakuutteli julkisuudessa, että ”en ole yhtään punainen”.
Tuo lausunto oli kylmä, märkä rätti työmiehen naamalle. Se on totta mutta, kun Stubbia on syytelty ylenmääräisestä puheliaisuudesta, niin hidaskäyntisemmän Haaviston olisi kyllä kannattanut pitää tässä kohtaa nassu kiinni. Muuten aika omituista on, että osa vihreistä vaikuttaa olevan katkeria muiden vasemmistopuolueiden kannattajille, että kaikki eivät rinnat rottingilla ja liput liehuen rynnänneetkään Haaviston tueksi. Herran tähden miksi ihmeessä olisi pitänyt, kun ehdokas sanoo suoraan, että en millään tavoin seiso teidän rinnallanne.
On myös kaikkien tunnustettva, että koko ehdokasjoukossa Pekka Haavistolla oli ylivoimaisesti vaatimattomin koulutus. Hän on ylioppilas, kun Aleksander Stubb on tohtori, Jussi Halla-aho tohtori, Olli Rehn tohtori, Mika Aaltola tohtori, Jutta Urpilainen maisteri, Sari Essayah maisteri, Harry Harkimo ekonomi ja Li Andersson kanditaatti.
Suomen 12 tähänastisista presidenteistä vain Kyösti Kalliolla ( ML 1937-40) oli vaatimattomampi koulutus kuin Haavistolla. Kallio oli käynyt keskikoulun.
Myöskään Haaviston eduksi ei voi laskea sitä, että hänellä ei ole minkään valtakunnan sotilaskoulutusta. Hän on kansankielellä ”sivari”. Tosin, eipä kummoinen ”sotaherra” ole Stubbikaan: Hän on korpraali. Tasavallan presidentti on myös puolustusvoimien ylipäällikkö, eikä liene kovin vaikeaa päätellä, että mahdollisen sodan syttyessä Alexander Stubb luovuttaa ylipäällikkyyden puolustusvoimien komentajalle, -ainakin pitäisi.
Haavistolla on myös tuohon siviilipalvelukseen liittyvä miinus. Hän kun valehteli suorassa televisiolähetyksessä joku vuosi sitten syyksi valinnalleen Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden: Pekka Haavisto sanoi, että ’syy sivilipalvelukseen menolleni oli Tsernobylin onnettomuus’. Mutta niin ei voi olla, koska Haavisto kävi siviilipalveluksen vuonna 1985, ja Tsernobylin onnettomuus tapahtui 1986 eli siis vuotta myöhemmin.
Ja vielä pari asiaa jotka ärsyttävät Haavistossa: Turhanaikainen ”koivistomainen” silmälasien pyörittely ja ”ahtisaarimainen” liki main joka lauseen aloittaminen jollakin minä-sanan eri muodoista. Hmmm, ehkä Haavistossa on sittenkin pikku läikkä punaista, jota hän ei tiedosta tai tunnusta.
Mutta yhdessä asiassa Pekka Haavisto oli oikeassa nimittäin, kun hän lainasi Keskustan entistä-jo edesmennyttä- johtajaa Johannes Virolaista joka tiuskaisi hävittyään puheenjohtajavaalin 1980 Paavo Väyryselle : ”Pulinat pois”.
Pekka Kemppainen 
Mikko Paunio