Vastakohdat eivät täydentäneet toisiaan

Vaalitenttien sarjassa Yleisradiossa olivat vuorossa tiistaina Vasemmistoliiton Li Andersson ja keskiviikkona Kristillisdemokraattien Sari Essayah.

Seppo Huhta

Lähes poikkeuksetta on kuulutettu,että ”ääripäät” näissä presidentinvaaleissa olisivat Perussuomalaisten Jussi Halla-aho ja Vihreiden Pekka Haavisto. Mutta, kun Anderssonia ja Essayahia kuunteli niin kauimpana toisistaan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja suhtautumisessa etenkin Lähi-idän konfliktiin ja sen ratkaisuun ovat totisesti Li ja Sari, eivät Jussi ja Pekka.

Li:lle Hamas on uhri, Sarille ”kahden valtion malli” on utopiaa

Li kannattaa –de facto– Etelä-Afrikan vaatimusta Israelin tuomitsemiseksi ”kansanmurhasta” Gazan alueella. Totta kai toistaiseksi puhutaan tutkimisesta mutta kyllähän kaikki viittaa hutkimiseen. Nyt asia siis myös tutkitaan kansainvälisessä oikeudessa eli Anderssonin toive toteutuu. Essayahin mielestä on jokseenkin järjenköyhää tehdä terrorisjärjestö Hamasista uhria, kun juuri Hamas teki lokakuussa äärimmäisen verisen terrori-iskun Israeliin ja tappoi yli tuhat ihmistä, ja raiskasi satoja sekä otti kaksisataa panttivankia joista vielä yli sata on Hamasin vankeina.

”From the river to the Sea” vastaan ”kahden valtion malli”

Andersson kannattaa ”kahden valtion mallia”, mitä ei kannata Hamas, koska niin kuin sen iskulause kuuluu ”From the river to the Sea”, eli joelta merelle siis heille kuuluu koko alue:  Israel Jordan joelta Punaiselle merelle.

Hamasin mielestä Israel on tuhottava. Essayahin mielestä kahden valtion malli on tuostakin syystä epärealistinen, vaikka sitä kannatetaan laajasti niin länsimaissa kuin monissa arabimaissakin. Voi tietysti kysyä, että kuinka realistinen semmoinen ”Palestiinalaisvaltio” olisi, kun Israel haluaa tuhota Hamasin ja Hamas haluaa tuhota Israelin.

Hamasia tässä tukee alueen voimakas öljyvaltio Iran, joka myöskin on ilmoittanut kiihkeän halunsa tuhota Israel. Israelin vahvin tuki taas on Yhdysvallat. Se mikä kyllä molempien haastatteluista kävi ilmi on, että joko ovat jumalaisia näyttelijättäriä tai sitten ovat omalla kannallaan tosissaan. Vilpittömästi-haluan uskoa jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Essayah kurmuutti Ulkoministeriön kapinallisia

STT sai tietoonsa muutama päivä sitten, että 79 ulkoministeriön virkamiestä oli kirjoittanut kirjeen ulkoministeri Elina Valtoselle, että Suomi tekee heidän mielestään aivan vääränlaista ulkopolitiikkaa. Moinen kirjelmöinti on valtion virkamiehiltä ennenkuulumatonta ja vaikuttaa kukkoilulta.

Ja sellaiseksihan se osoittautui, kun valtioneuvoston ja TP-UTVAn eli Tasavallan presidentin johtaman turvallisuuspoliittisen valiokunnan jäsen, Sari Essayah, kertoi sen mitä -kuinka ollakaan- STT ja valtamedia ei kertonut eli, että allekirjoittajat olivat UM:n nuoria diplomaatteja, eikä joukossa ollut yhtään suurlähettilästä, eikä virkaiältään vanhempaa diplomaattikuntaa.

UM-virkailijoiden kirjeen takana Haaviston nimittämät nuoremmat virkamiehet

Näin onkin syytä olettaa, että kapina-/moitekirjeen ovat laatineet ja allekirjoittaneet Marinin hallituksen ulkoministeri Pakka Haaviston nimittämät virkailijat. Ilman toista sanaa moinen toiminta on politikointia, puoluepolitikointia siis ulkoministeriön virkamiehiltä härskiä toimintaa ja puuttumista demokratiaan.

Essayah veisteli TV-tentissä, että ”jos nuoret virkamiehet haluavat tulla politiikkaan niin tervetuloa ja ellei niin menestystä virkauralle”. Sitten presidenttiehdokas vakavoitui ja sanoi, että Suomessa on ollut tapana, että ”virkamiehet ovat lojaaleja kulloisellekin hallitukselle”.

Ja onhan se aika uskomatonta, että Suomen Tasavallan ulkoministeriön virkamiehistä liki 80 on -ei vain uhmaamassa maan hallitusta- vaan tukemassa terroristijärjestö Hamasin vakaata pyrkimystä Holokaustiin.

Andersson haluaa avata itärajan turvapaikanhakijoille

Suomen hallitus on tehnyt päätöksen jolla se jatkaa Venäjän vastaisen rajamme sulkua ainakin tämän vuoden helmikuun puoliväliin. Perusteena on, että mikään tiedustelutieto ei puolla sitä, etteikö rajan avaaminen tarkoittaisi sitä, että Venäjältä vyöryisi väkeä jälleen sadoittain tai tuhansittain ehkä vielä enemmänkin. Talvipakkasista huolimatta pyöräkauppa käy kuumana Venäjän Luoteisrajalla. Nuorehkoja miehiä Lähi-idästä ja Afrikasta, eikä kenelläkään ole takuita esim. siitä, että kuinka moni noista on rikollisia ja Isisin terroristeja tai Venäjän vakoojia.

Li Anderssonin mielestä ainakin yksi rajanylityspaikka pitäisi pitää auki juurikin ”turvapaikanhakijoita” varten. Nythän turvapaikkaa voi hakea Helsinki-Vantaan lentoasemalta ja maamme vientisatamista.

Sari Essayahin mielipide taas oli täysin päinvastainen. Hän ei oikeastaan pitänyt näitä pyöräilijöitä oikeina turvapaikanhakijoina, ”koska he ovat saaneet Venäjälle joko työ-,opiskelu- tai muun viisumin ja ovat vapaaehtoisesti tulleet Venäjälle”. Osa heistä on ollut siellä jo vuosikymmenen, ja Venäjä on turvapaikkakontekstissa turvallinen maa. Hänen mielestään raja on pidettävä kiinni niin kauan kuin Venäjä jatkaa yrityksiään työntää tuota väkeä Suomeen.

Essayah jännitti, Li hymyili

Sari Essayah oli selvästi, varsinkin tentin alkupuolella hyvinkin kireän oloinen ja hymyily-yrityksetkin sen mukaisia. Li Andersson oli taas oma itsensä, tyttömäinen polkkatukka joka ei vaikuttaisi stressaantuvan yhtään mistään. Ainoat kerrat, kun hänellä näytti olevan vaikeaa olivat ne, kun Li koitti vakuuttaa, että hänen mielipiteensä pitäisi kelvata kansan enemmistölle, kun eivät ne kelpaa edes puolueen vähemmistölle. Niiissä tilanteissa Li:llä oli hieman takkuista, mutta onhan se vaan niin, että Li Andersson on yksi aidoimman tuntuisista politiikoista, ja ainakin hänellä on hymy herkässä ja osaa nauraa mm. itse keksimilleen ”pienille eläimille” ,vaikka sekin meni väärin, koska kysymyksessä on orava.

Seppo Huhta 12.01. 2024