Kuka tappoi bambin on Helsingin kaupunginteatterin tärkeä puheenvuoro aikana, joka alkoi Suomessa syksyllä 2015.
(Kuvan aineisto: Helsingin Kauopunginteatteri 2023.)
Teatteri tuo lavalle joukkoraiskauksesta kertovan näytelmän. Näytelmän tapahtumat sijoittuvat pikkuiseen puutarhakaupunkiin, -Enkä keksi mitään muuta vaihtoehtoa tässä tapauksessa, kuin Hanko, vaikka kaupungin nimeä ei kerrota, ja totta kyllä olisi voinut tapahtua muuallakin.
Nuorelle naiselle elämänikäisen trauman aiheuttavat kaupungin yläluokkaisten perheitten pojat. Toki mahdollista, mutta tosiasia on se, että viimeksi meillä tapahtui joukkoraiskaus, josta lyhyehköihin vankilatuomioihin tuomittiin ulkomaalaiset tekijät, vuoden -22 Helmikuussa.
Sitä ennen -syksyn 2018 aikana- noita hirveyksiä tehtiin lukuisia Oulussa. Tuolloinkin tekijät olivat ulkomaalaisia. Ja tiettävästi sitä ennen ja nimenomaan Oulun seudulla tehtiin ”sarjassa” joukkoraiskauksia Ison vihan aikana 1718. 300 vuotta sitten tekijöinä olivat kasakat. Heitä ei saatu tuomiolle mutta viimeistään noista ajoista lähtien tässä maassa on suuri joukko tuntenut syystä tai syyttä ”ryssävihaa”.
Joukkoraiskaus on aina ollut sodan väline
Se on ensisijaisesti alistamista, mutta myös äärimmäinen vihateko, joka joskus johtaa jopa kuolonuhreihin, niin kuin Oulussakin: Yksi 13-vuotias uhri teki itsemurhan. Tässä näytelmässä itse asiassa ei ollut kyymys ensisijaisesti uhrin alistamisesta, vaan kapinasta: Rikkaiden perheiden pojat vanhempiaan vastaan.
Mutta mikään ei oikeuta tuollaiseen tekoon. Raiskaus -ja ennen muuta joukkoraiskaus- on rikos ihmisyyttä, -siis ihmiskuntaa vastaan.
Kaupunginteatteri ei esityksellään hiero naamaan itse tekoa, mutta loihtii hyvin lavalle sen, että yhteisö pyrkii kieltämään teon, ja tietenkin puolustelemaan tekijöitä. Toki ei yritä leimata noita rikollisia uhreiksi, niin kuin Oulussa kävi. Ja tottahan se onkin, että vaikka sivistyksen pinta on ohut, niin tuossa menee rajaa suomalaisten raharikkaiden muissa asioissa hävyttömäksi yltyneen totuuden kieltämisen suhteen.
Poikien teot myönnettiin, mutta ne koitettiin unohtaa nopeammin kuin voi. Se ei tietenkään ole hyväksyttävää, vaikka niinhän yhteisöt toimivat. Koska valehteleminen on ennenkin toiminut, ja vasta oikeastaan tällä vuosituhannella on ruvettu reagoimaan siihen-ainakin jossain määrin-, että totuuden kanssa on elettävä ja totuus ei ole ainakaan yksinomaan raha- ja poliittisen vallan haltioiden määriteltävissä.-
Toimiva esitys
Kaiken kaikkiaan teatterilta rohkea veto nostaa tuo aihe esille ja laittaa siihen oivalliset tekijät. Voi sanoa, että kaikki toimi niin: Ohjaus, näyttelijät, lavastus, valaistus. Suosittelen esitystä etenkin kaikille lukiolaisille. 
Seppo Huhta
Mikko Paunio 
Pekka Kemppainen