Koulukiusaaminen aiheutti vakavia traumoja

Kun Jenni oli kouluikäinen, he asuivat Orivedellä. Jennin äiti oli kunnallispolitiikassa näkyvästi mukana. Hän oli feministi ja vastusti eu:hun liittymistä. Muuta varsinaista syytä, ei Jennin kiusaamiseen tarvittu. Hän oli alunperin sosiaalinen ja iloinen lapsi. Jenni olisi yhtähyvin voinut olla luokan suosikkioppilas, mutta pojat ottivat hänet maalitaulukseen. Fyysiseltä väkivallalta Jenniä suojeli varmaankin jo lapsena aloitettu judo-harrastus.

Jenniä haukuttiin koulussa mm. hulluksi ja rumaksi ja vaikka Jennin koulussa oli lähemmäs 400 oppilasta, niin Jenni eristettiin muista. Hän istui yksin ruokalassa ja ryhmätehtävissä opettajan oli määrättävä mihin ryhmään hän menisi, kun muut eivät valinneet häntä mukaan.

Kiusaaminen meni niin pahaksi, että 8- ja 9-luokan keväät Jenni joutui olemaan turvassa mielisairaalassa. Koulussa kiusaamiselle ei tehty mitään, vaikka vanhemmat yrittivät parhaansa. Jenni oli kiusaamisesta huolimatta hyvä oppilas, hänen peruskoulun päättötodistuksen lukuaineiden keskiarvo oli 8,6.Mielenterveystoimiston kautta Jenni sai jälkisijoitusasunnon ja siirtyi lukioon Tampereelle Kalevan lukioon. Siellä hänellä oli helpompaa ja Jenni sai myös kavereita. Valitettavasti kiusaaminen seurasi Jenniä perässä, kun uuden koulun sählyjoukkue tapasi vanhan koulun sählyjoukkueen pojat.Jenni jatkoi lukiota kolmannen luokan Tampereen aikuislukiossa. Lopultakin kiusaaminen loppui, mutta kiusaaminen oli jo jättänyt pahat traumat. Hän aloitti kolmivuotisen IT-tukihenkilökoulutuksen, mutta sekin jäi kesken.

Jennin paniikkikohtaukset alkoivat 23 v iässä. Työharjoittelu ei ollut onnistunut, eikä hän pystynyt enää käymään edes kaupassa yksin. Aloitekyvyttömyys vaivasi ja toimintakyky oli heikentynyt myös ihan kotitehtävien osalta. Jenni soitti viikottain ahdistuksen ja itsetuhoajatusten vuoksi kriisi- tai auttavaan puhelimeen.

Jennille haettiin alkuun nuorten kuntoutusraha ja myöhemmin kuntoutustuki. Kuntoutustukea haettiin aina 2 vuotta kerrallaan. Hän kävi myös päiväsairaalassa ja päivätoimintatyyppisessä kuntoutuksessa. Eläkkeelle Jenni pääsi viime toukokuussa.

Pisin kohtaus kesti viikon

Paniikkikohtaus saattaa iskeä milloin tahansa. Silloin Jenni kokee ettei saa happea, sydän hakkaa kovaa, nousee kylmä hiki, ahdistaa ja joskus tuntuu, että taju lähtee ja mikäli kohtaus sattuu julkisella paikalla on lähestulkoon pakko poistua tilanteesta. Pahimmillaan tuntuu, että kuolee siihen paikkaan.Pisin paniikkikohtaus Jennillä on kestänyt viikon verran. Silloin hän kävi kahdesti päivystyksessä ja ambulanssikin kävi kotona.Yöllä tulevat kohtaukset ovat pahimpia. Jenni saa herättää miehensä, jos tuntuu, että tarvitsee.

Jenni ei häpeä puhua itsemurhayrityksistään

Ensimmäisen kerran Jenni yritti itsemurhaa 19-vuotiaana lääkkeillä ja uudelleen pari viikkoa myöhemmin. Tällä kertaa Jenni ei enää saanut puhuttua itseään pois tilanteesta, vaan joutui Pitkäniemen mielisairaalaan. Kun hän pääsi ensimmäisen kerran sieltä lomalle, hän viilsi itseltään valtimon auki käsivarrestaan. Jenni näki kuitenkin haavan sulkeutuvan itsestään silmiensä edessä ja se onkin ollut yksi syy hänelle uskoa Jumalaan. Myöhemmin on ollut useita yliannostuksia jolloin hän ei ole kuitenkaan varsinaisesti yrittänyt tappaa itseään. Jennin mielestä itsemurhista ja itsemurhayrityksistä pitäisi puhua enemmän, sillä niin moni ihminen päättää itse oman elämänsä.

Uskonto tärkeässä roolissa elämässä

Jenni tapasi nykyisen miehensä 11 vuotta sitten, kun yhteinen ystävä pyysi hänet mukaansa miehen syntymäpäiväjuhliin. He muuttivat yhteen kuukausi tapaamisen jälkeen ja kihlautuivat ja menivät naimisiin 2017. Heille molemmille uskonto on hyvin tärkeää. Aikaisemmin he ovat kuuluneet evankelisluterilaiseen kirkkoon, mutta ovat harkinneet kääntymistä katolilaisuuteen. Jenni sanoo, että ”uskosta on paljon apua elämässä, eikä ole koskaan yksin, koska Jeesus on aina seurana”.

Parilla ei ole lapsia, mutta mikäli lapsi syntyisi se olisi hyvin tervetullut. Jenni sairastaa myös munasarjojen monirakkulatautia, jonka vuoksi raskaaksi tuleminen on hänelle vaikeampaa. He muuttivat vastikään Viljakkalaan, joka on pieni alle 5000 ihmisen kylä Pirkanmaalla. Jenni kokee helpommaksi sen, kun ihmisiä on vähemmän. Uusi koti on rivitalon päätyhuoneisto, jonka vuoksi Jenni myös saattaa helpommin puuhastella yöaikaankin häiritsemättä naapureita, silloin kuin uni ei tule. Harrastuksenaan hän opiskelee Hebrean kieltä ja ylläpitää Facebookin Opiskellaan Hebreaa ryhmää, johon kuuluu yli 200 000 jäsentä.