Parasta aikaa on Tampereella menossa Poliisiammattikorkeakoulun (Polamk) suomenkieliset pääsykokeet elokuussa alkavaan koulutukseen. Pääsykokeet sisältävät psykologisia testejä, esseen kirjoittamisen, 1500 metrin jouksun ja muita voima- ja ketteryyskokeita. Uimataidon osalta nykyään riittää, kun esittää siitä todistuksen.
Meneillään olevaan valintakokeeseen osallistuu kaikkiaan noin 600 hakijaa. Yksittäisen hakijan valintakoepäivä kestää lähes kymmenen tuntia. Kokeeseen on kutsuttu kaikki hakijat, jotka täyttävät hakuvaatimukset. Vaatimuksiin kuuluu Suomen kansalaisuus, nuhteettomuus, riittävä koulutustausta, sopiva terveydentila ja vähintään B-luokan ajokortti.
Valintakoe kestää kaikkiaan viisi päivää ja siinä parhaiten menestyneet kutsutaan maaliskuussa olevaan kokeen toiseen vaiheeseen. Maaliskuun valintakokeessa hakijat osallistuvat yksilö- ja ryhmätehtävään, haastatteluun ja lisäksi tehdään testejä joissa arvioidaan hakijan soveltuvuutta alalle.
Yksi merkittävä osuus kokeessa on kirjallinen koe, eli esseekoe. Se varmistaa onko hakijalla riittävät kirjalliset perusvalmiudet. Pilkun paikalla ei niinkään ole merkitystä, vaan sillä, että teksti on selkeää ja tehtävä suoritettu ohjeiden mukaisesti. Esseessä vertaillaan kolmea tekstiä annetusta näkökulmasta. Kaksi teksteistä on etukäteen luettavasta valintakoekirjasta ja yksi teksti annetaan paikan päällä.
Pääsykoekirjasta
Valintakoekirja on nimeltään Kun isolla kengällä astuu, jää iso jälki – kahdeksantoista näkökulmaa poliisin työhön. Vielä nyt meneillään oleviin valintakokeisiin käytettiin kirjana vuoden 2022 versiota, mutta jo seuraavissa pääsykokeissa Huhtikuussa 2024 käytetään juuri Tammikuussa ilmestynyttä uudempaa laitosta. Kirjassa on yksi luku englanniksi ja yksi ruotsiksi. Hakija voi kuitenkin käyttää tekstien suomentamiseen apuna vaikka käännösohjelmia, riittää kun hakija ymmärtää lukujen sisällön. Valintakoekirjaa ei saa pitää esillä kokeessa.
Kirjassa on 18 eri näkökulmaa poliisin työhön, 18 eri henkilön kirjoittamana. Kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 2014 ja mukana onkin nyt myös kirjoittajia jotka ovat lukeneet ”samaa” valintakoekirjaa hakiessaan itse opiskelemaan. Kirjan artikkeleissa on pyritty tuomaan esiin erilaisia näkökulmia poliisin työhön. Samalla sen tulisi haastaa lukijaa pohtimaan olisiko itsestä tähän työhön.
Kirjassa ääneen pääsee muunmuassa nettipoliisina tutuksi tullut kirjoittaja, joka alkuun kuvitteli ettei poliisin työ ja some sovi lainkaan yhteen.
Yhdessä luvussa pienikokoinen naispoliisi pohtii sitä, vaikuttaako poliisin koko hänen työskentelyynsä. Kieltämättä jää mietityttämään turvautuuko fyysisesti heikompi poliisi helpommin kovempiin apuvälineisiin, jos tilanne päätyy vaikkapa painimiseksi. Tosin joissain tilanteessa naispoliisin pelkkä läsnäolo saattaa auttaa tilanteen rauhoittamiseen. Eräässä luvussa paneudutaankin sitten tarkemmin poliisin vuorovaikutustaitoihin ja siihen kuinka tärkeässä asemassa puhuminen on monessa tilanteessa. Hieman yllättäen kirjan lähestulkoon alkuun on sijoitettu tekstiä jossa puhutaan ihmisistä jotka kokevat itsensä muunsukupuolisiksi ja luonnollinen jatke (nykypäivänä) tässä on tietenkin kirjoittaa homoista ja lesboista. Mietin olisiko näiden asioiden käsittely voitu jättää kirjan loppupuolelle. Tuntuu vähän kuin näiden asioiden merkitystä poliisin työssä nyt hieman korostettiin liikaa. Voisi kuvitella, että esimerkiksi se miten poliisi työssään joutuu kohtaamaan kuolleita ja vakavasti loukkaantuneita ihmisiä ja kuinka se saattaa vaikuttaa myös heidän työnsä ulkopuolella, olisi ehkä merkittävämpi asia poliisin elämässä ja siinä hakeutuuko ylipäänsä alalle. Myös suruviestien välittäminen on varmasti raskas työtehtävä.
Kirja on noin kolmesataasivuinen ja se on saatavana myös äänikirjana. Äänikirjana kuunneltavaa riittää 13 tunnin ajalle. Vaikka kirja on vartavasten tehty pääsykoekirjaksi, niin se soveltuu luettavaksi myös muille poliisin työstä kiinnostuneille. (***/*****)
Seppo Huhta 
Pekka Kemppainen
Keskustelin vuosi sitten poliisikoulussa jo jonkin aikaa olleen kanssa, ja hänelle tuli puun takaa täysin salassa pidetyt polisiin esitutkintaoikeuden puutteet.
EOA päätös: ”Poliisilla ei välttämättä ole oikeutta suorittaa esitutkintaa kansalaisen sille ilmoittamassa presidentin- ja ministerinvastuuasiassa.” ”Hallintomenettelyssä saatuja todisteita ei itsekriminointisuojan takia voida käyttää oikeudessa.” Suomessa sitten tilanteen näin iskiessä ylimmät poliittiset poliisit ohjeistavat uusi poliiseita asioissa joita ei koko koulutuksen aikana heille ole kerrottu !
Voisi olla monelle poliisiksi tahtovalle järkytys, että poliittisen järjestelmän ja sen toimijoiden suojelu menee ohi rikostutkintaoikeuden !
Tai Suomen ”perustuslain” 118 § 3 momentti : Kansalaisten kokemat ihmisoikeusloukkaukset … syyteoikeutta ei kuitenkaan ole mikäli syyte perustuslain mukaan on käsiteltävä Valtakunnanoikeudessa.”
”Ylimmillä” Suomessa on syytesuoja ja uutta immuniteettiä virkamiehille suunnitellaan 8.2. -24 klo 12 pidettävässä Ulkoasiainvaliokunnan kokouksessa PL 50 § 3 momentin salauksen suojissa, kun Suomen ”lakeja” muutetaan NATO-yhteensopiviksi salassa !
Maan-/ valtiopetosta tässä ollaan tekemässä: lain1112/2011 128 §:n mukaan puolustusvoimien ylipäällikyys poikkeusoloissa voidaan luovuttaa vain toiselle Suomen kansalaiselle ; näin päättivät Tarja Halonen ja Anna-Maja Henriksson Helsingissä 4 päivänä marraskuuta 2011 !
NATO ei tietääkseni ole Suomen kansalaine; saati suomen etua ajava järjestö … joten petoksella mennään 8.2. 2024 !
on tosi fiksuja poliiseja,sekä täysiä kusi päitä, sehän on tässä veronmaksajana v-tuttanut, kun tapaa fiksuja poliiseja, eikun seuraavan kerran täys mulkkuja, aivan käsittämättömiä #######, menee fiilikset sekä luottamus ihan täysin, olisi vaikka kuinka paljon kirjoitettavaa, oppinut itse maailmalla, pitää vain oma turpansa kiinni, sekä yrittää olla kohtelias, ainoa millä pääsee vähiten, vaikka kuinka oikeessa ite on .. oli ruotsin aikoinani, södermalmin kriminal inspektööri parhaimpia kavereitani, ihmisiä ovat hekin, toisilla vaan menee nuppi sekaisin kun uskovat olevansa ”jumalia”