Japanin vuoden ensimmäisenä maanantaina kokema maanjäristys ajoi kymmeniä tuhansia ihmisiä kodeistaan, kuolonuhrejakin tuli viitisen kymmentä. Ihan varoituksetta ei luonnonkatastrofi tullut, sillä perinteinen seismisestä aktiivisuudesta varoittava luonnonilmiö, airokalan näyttäytyminen, oli tapahtunut sopivasti ennen järistystä.

Airokala  Regalecus glesne, -engl: Oarfish– on esiintynyt japanilaisessa taiteessa ja tarinaperinteessä. Kun kala liikkuu yleensä syvyyksissä, ja joutuu kalansaaliin joukkoon harvoin tai ei koskaan, se jopa 11-metrisenä merikäärmeensä huomataan. Useimmiten havainnot koskevat rannalle ajautunutta kalaa, joka jo tekee kuolemaa ellei ole jo kuollutkin. Kun nämä odottamattomat löydöt -ainakin kansanuskomuksen mukaan- tapahtuvat yleensä vähän ennen seismisen aktiviteetin nousua, mikä japanilaisille tarkoittaa maanjäristystä ja tsunamia, kalalla on pahaenteinen maine.

Maanantaina Japanin pääsaarta Honshua ravisteli 7,6 magnitudin järistys, ja länsirannikolle iski yhden metrin korkoinen tsunami. Japanissa ollaan tähän totuttu, mutta siitä ei silti pidetä. Kas, viime vuoden puolella olivat sukeltajat nähneet Taiwanin vesillä pelätyn ”Maanjäristyskalan”. -Ja juttu kalan ja seismisten ilmiöiden suhteesta elää taas seuraavan sukupolven.

Airokalan ympäristönä ovat Japania ympäröivät valtameren syvänteet. Kala ei -terveenä- juurikaan pintavesissä liiku. Eräs selitys seismisten jännitteiden nousun ja kala-havaintojen yhteyteen onkin merensyvänteissä mahdollisesti tapahtuvat muutokset, jotka ennakoivat mannerlaattojen liikkeen aiheuttamien jännitysten purkautumista maanjäristyksenä: Jokin tälläinen asia voi vahingoittaa syvänmerenkaloja, ja joitain yksilöitä ajautuu rannoille huonokuntoisina. Jäädään odottelemaan parempaa selitystä.

Suomalaisissa vanhoissa kalakirjoissa ja tunnistusoppaissa Regalecus glesne mainitaan kahdellakin nimellä: Airokala, tai sillikuningas. Jälkimmäisen nimen kala sai vuoden 1954 ’Kalat värikuvina’ -kirjassa, jonka kuvalaatat on tehty Tanskassa. Kirjankustantajalta oli jäänyt huomaamatta, että jo vuoden 1934 kalaoppaassa ’Suomen kalat’, laji oli jo nimetty sen kansainvälisesti tunnetummalla nimellä. Molemmat kirjat esittelivät vain Suomessa tavattavaa kalastoa.

Tanskalainen ”sildekonge” suomennettiin ja käytettiin, vaikka Suomessa tunnetaan toinenkin ”sillikuningas”: Eräs Suomenlahden kalastajien silakan sivusaalina joskus tuleva kala, joka sekin on syvänmeren laji. Kuva ’Kalat värikuvina’-kirjasta (ilman saman kuvataulun toista kalaa):

Siinä se on: Japanilaisten myyttinen pahan viestin tuoja. juuri nyt ei ole tiedossa, millä Suomen vesialueella Regalecus glesne esiintyi, tai esiintyy vieläkin (Petsamossa?). Järistyksiä kala ei meillä ennusta, -ellei sitten poliittisia?

Luettavaa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *