Elelipä tuolla Pohjoisen Keski-Suomen pienessä pitäjässä aikoinaan kaksi veljestä sopuisaa poikamiestaloutta – rauhallista, kiireetöntä, huolista vapaata poikamieselämää. Vähäiset viljelysalueet, 2-3 lehmää, hevonen, pieneläimet ja vähäisessä määrin teuraskarjaa – joka siihen aikaan teurastettiin kotioloissa. Talouteen tarvittavat vähäiset ostokset rahoitettiin näin karjatalouden tuloilla. Mäntäkirnulla maitotuotteet voiksi kirnuttiin. Tulipa aika jolloin alkoi markkinointi pyörittettävästä kirnusta. Joutuihan pojatkin suulaan kirnukauppiaan myyntiesitystä kuuntelemaan. Tämä sitten on mainio työväline, helppo ja miellyttävä. Miesväki tällä voin valmistaa – ei siitä pääse naisväki nauttimaan. Kirja toiseen käteen ja nautinnollista pyörittelyä ja mikä parasta ”tällä tulee voita puolta enemmän kun entisellä mäntäkirnulla” Aikansa kuunneltuaan päättää Aaku veli ”mitäpäs siinä, mitäpäs siinä, kokkeillaan, kokkeillaan.” Täyttää kirnun – pyytääpä myyntimiestä näyttämään miten humma toimii. Myyjä innokkaana aloittaa työn rehvakkaan kehumisen myötä. Pyörittää, pyörittää ja kehuu tuotetta – pyörittää nostaa kantta ja pyörittää, ja pyöritttää. Ihmmetellään porukalla, niin myyjäkin. Missä vika, missä? Viimein Aaku ”kyllä siitä kaksi kiloa voita pitää tulla. Eilen me siitä ja kaksi kiloa otimme.” Vieras hattu talon naulassa oottaa omistajansa paluuta.
Saapuipa naapurin isäntä lampaansa kanssa, poikien kuuluisan pässin luo. Sinne vain samaan tarhaan. ”Mitäpäs siinä, mitäpäs siinä – annetaan niihen siellä leikkiä mennään tuonne kamariin lämmittelemään” touhuaa Aaku, tietäen isännällä povitastussa olevan hieman sianlääkettä. Jonkin ajan kuluttua sama menetelmä toistuu – pässi ei saanut toivottua tulosta. Mutta kolmannella kerralla ihmettely on melkoista arvuuttelua. Jälleen Aaku rohkaistuu arvelemaan. ”Tuota, tuota – oliskohan tuo pässi jotenkin suuttunut, kun me veli Akselin kanssa se syksyllä salvettiin?” Naapuri ottaa roimat tujaukset sianlääkettä, toisenkin – hyvästia sanomatta poistuu lampaineen.
Jossain vaiheessa pojat innostuvat palkkaamaan naisihmisen, talous ja karjahommia hoitamaan. ”Yhteinenhän se meillä on, mutta Aakun nimissä” kertoilee Akseli kylällä kyselijöille. Aika rientää eletään sopuisaa elämää. Siunaantuu taloon sitten poikakin. Poikien työlle on jatkaja. Hedelmällinen elämä tuottaa jossain vaiheessa toisenkin pojan. Kun sitten on kolmannen pojan ristiäiset, kirkkoherra ottaa Aaku isännän kamariin neuvotteluun. ”Kuulkaas isäntä, tehdäskös nyt niin, että kastetaan tämä kolmas poika isännän nimiin, kun nuo kaksi ensimmäistä on kastettu emännäitsijän nimiin.” Tähän Aaku isäntä ”herra kirkkoherra, tehhään niinku enneki – kastetaan vua isän pojan ja pyhän hengen nimii.”
Ujo Mies